Nostokoukku taitaa vaikuttaa jossain muualla kuin Suomen tiheimmän susikannan alueella. Täällä ei joka vuosi tule edes kunnolla pysyvää lunta. Huonona vuotena pari viikkoa saattaa jotain olla, kunnes vesisade vie nekin vähät mennessään.

Metsästyskulttuuri ei tarkoita kivikautista menetelmää. Kulttuuri kehittyy ajan mukana. Vai onko jonkun mielestä kulttuuri sama asia 1100-luvulla kuin 1900-luvulla? Jos ei ole, miksi koiran ja metsästäjän gps on niin paha asia? Turvallisuuttahan sillä haetaan, ei saaliseläimillä pantaa ole, eikä metsästäjät susien liikkeitä puhelimesta seuraa.

Olen hyvin lumiselta alueelta, täällä on lumi, jos Lappia ei huomioida, ensimmäisenä ja viimeisenä. Ja susihavaintointojakin tulee tasaisen varmasti. GPS pannat ovat nykyaikaa, itsekin käytän niitä hirvenpyynnissä. Mutta hirveä ei niiden avulla näännytetä. Karhunmetsästyksessä näännytetään vaihtamalla tienylityksissä aina levännyt ajokoira karhun perään. Se ei ole hyväksyttävää kulttuuria. Susi ja sen metsästys on jo sitten toinen tarina. Jos minä saisin päättää haulikolla lentoonampuminen kiellettäisiin ja kanalintujen ansapyynti otettaisiin tilalle. Tulisi huomattavasti vähemmän haavakoita. Haulikolla pystyy jokainen räiskimään suunnilleen sinne päin mistä siivenräpsäys kuuluu. Ansoilla paistin otto vaatii jo hieman taitoa ja viitseliäisyyttä. Nykyisille ”urheilumetsästäjille” taitaa olla pirunmoinen metelinpito huomattavasti tärkeämpää kuin saalis.

Ei minustakaan. Mutta näin niitä karhuja metsästetään ympäri Suomea. Muistuu mieleen kuvallinen lehtijuttu karhunmetsästäjästä, joka pahoitteli lupien hylkäämistä. Hän kertoi kuinka vuosien työ oli mennyt koirien kanssa hukkaan. Ja oli kuvassa kahden ison ajokoiran kanssa. Siis ajokoiran……ja kyse oli karhunmetsästyksestä.

Tuo rotu on kuuluisa petoveristään. Ja kuuluvasta haukustaan ja nopeasta ajostaan. Niitä kun vaihdetaan riittävän usein aina levännyt koira karhun perään, niin alkaa karhu jo toisella vuorokaudella nääntymään vaikka kova otus on sekin.

Gla takertui yhteen sanaan, meille saattoi tulla väliin murre-alueet. Tarkoitin turhalla, sanotaan nyt vaikka tarpeetonta. Ilveksiä ei ole paljon, ne eivät ole pieninkään uhka ihmiselle, kotieläinvahinkojakin on vähän. Ilveksen metsästyksessä käytetään samoja menetelmiä kuin karhun metsästyksessä. Tältä alueeltakin ammuttiin muutama ilves peräkkäisinä vuosina jokunen vuosi sitten. Eipä ole nyt metsästetty muutamaan vuoteen, ei ole ilveksiä. Yhteinen päätös oli jo muutama vuosi sitten, että ei haeta lupia ilvesvapaisiin metsiin. Kerran olen ollut ilvesmetsällä, karhumetsällä en kertaakaan aseen kanssa, muuten olen seurannut. Eivät ole minun laji.