Lapinlahden salametsästys sisältää hyvää ja huonoa. Se vähä hyvä löytyy nopeasti, eli että jäivät kiinni. Loppu on sitten huonoa kaikki. On omiaan kärjistämään polarisaatiota suurpetometsästyksen ympärillä. Tosiasioista tulee identiteettipolitiikkaa, jossa vastustajat kategorisesti vain vastustavat metsästystä. Mikään vuoropuhelu ei onnistu.

Kannat kuitenkin vahvistuvat ja konflikti ei jäähdy. Päin vastoin. Metsästäjät ovat valtaosin hoitaneet kaiken kanta-arvio -aineiston keräämisen. Nyt isot alueet ovat lakossa ja LUKE yrittääkin kiristää metsästäjiä. Eli jos ilmoituksia ei tule, kantanaan alue on tällöin suurpedoista tyhjä. Kuitenkin LUKE on viranomainen jonka tehtävä olisi muodostaa mahdollisimman totuudenmukainen arvio. Tasan varmasti tietävät etteivät alueet ole tyhjiä, mutta toimivat silti vastoin parempaa tietoa. Hämmästyttävää toimintaa viranomaiselta.

On metsästäjien aliarvioimista ajattelu jossa edellytetään talkoilua, mutta tällä ei ole vaikutusta mahdollisuuteen kannanhoidolliseen metsästykseen.

Varmaan suorittava tarkoitit veronmaksajien piikkiin. Budjetista 80 % on suomessa veroilla perittyjä varoja.

Pedot ovat suomen suuri rikkaus ja niitä pitäisi olla paljon enemmän. Sorkkaeläimistä ei ole kuin harmia, mutta muutama tuhat voisi niitäkin olla, yhteensä!

Nykyinen lainsäädäntö on pelkkää sanahelinää. Vahinkoja aiheuttaneen pedon välitön poistaminenkin tutkitaan vakavana rikoksena ja prosessi voi kestää kauan. Pyyntilupien saaminen vahinkojen perusteella kaatuu lähes poikkeuksetta ulkopuolisen tahon laatimaan valitukseen ja pahimmassa tapauksessa lisäksi informaatioterrorismiin vahingon kärsinyttä kohtaan ,jos vahingosta kerrotaan julkisissa tiedotusvälineissä. Ääriesimerkkinä lukuisien kotieläinvahinkojen perusteella toimii kolme kertaa hylätty pyyntilupahakemus ja puhelinterrorismi vahinkoa kärsineitä karjatilallisia kohtaan luonnonsojeluporukoiden taholta ,kun vahingoista kerrottiin osallisten nimillä tiedotusvälineissä.

Jos se lupa ,joskus onnistutaan saamaan , on kohde jo kaukana tai onnistuneen jahdin tuloksena on suojelijoiden mielestä  tapettu väärä yksilö. Edelliset ongelmat eivät toistuisi ,jos haittoja aiheuttava peto olisi poistettavissa joko verekseltään tekopaikalla tai muutaman vuorokauden sisällä pedon tekemältä haaskalta. Tuhot loppuisivat siihen ja erittäin suurella todennäköisyydellä olisi poistettu juuri oikea yksilö. Suurempaan petojahtiin ei tämän seurauksena olisi aihetta.

Nykylainsäädäntö ja sen tulkinnat johtavat vain kasvavaan vahinkokierteeseen, jonka seurauksena petoja siedetään entistä vähemmän ja turvaudutaan nykylain perusteella rikollisiin keinoihin petojen eliminoimiseksi. Kun asiasta uutisoidaan ,korostetaan vain tapahtunutta rikosta ja varsinainen ongelma jää edelleen olemaan kärjistyäkseen jossakin vaiheessa taas muualla.

”Rikoksen” salaamisessa korostetaan enemmän näkökulmaa ,jossa teon ilmoittaja kokee tulevansa metsästäjien taholta painostetuksi. Vähemmän kerrotaan siitä , että näitä toisinajattelijoita(ilmiantaja) on paikkakunnalla yksi tai kaksi ja enemmistö on tyytyväinen siihen ,että pelkoa ja tuhoa aiheuttanut peto tai pedot on saatu pois päiviltä.

Metsästäjät ovat aina arvostelun kohteena olipa kyseessä ongelman selvittäminen tai se ,että ongelmaan ei ole puututtu. Laajemman hyväksynnän toiminnalleen metsästäjät kuitenkin saavat ratkaistessaan ongelman. Jos ratkaisu olisi tehtävissä paremman lainsäädännön turvin , kaikki voittaisivat.

PS. Lainsäädäntöä kehitettäessä olisi myös kiellettävä pedoille tarkoitettu haaskaruokinta. Haaskoilla koulutetaan pedot ihmisen läsnäoloon ja siihen ,että haaskaksi päätynyt kotieläin on kärkisijoilla petojen ravintolistalla. Saaliin voi hakea kenenkään uhkaamatta myöhemmin laitumelta ja vaikkapa avoimesta karjasuojasta. Etevimmät pedot ohittavat tehokkaatkin suojauskeinot. Haaskanpitokielto suurpedoille ratkaisisi monta ongelmaa jo ennen niiden syntymistä.

Tai jospa ennallistetaan muutama tuhat hehtaaria soita, metsäpeuran luontaista elinpiiriä? Meinaan, kun valkohäntäpeuroja loikkii metsissä toistasataa tuhatta kaikkein tiheimmillä susialueilla, niin todennäköisesti metsäpeurojen kannan kasvua rajoittaa joku muu tekijä kuin petojen määrä.