Taisi olla niin päin, että ensin olivat kusipäät ja sitten joukkoon joutui ryhmäpaineen vuoksi muitakin.  Nähdään sitten käräjillä millaista porukkaa oli.  Jos minulle tulisi tarpeen tehdä jotain rikollista, niin en siihen kyllä kaveria pyytäisi avuksi.

”Jos minulle tulisi tarpeen tehdä jotain rikollista, niin en siihen kyllä kaveria pyytäisi avuksi.”

Juuri näin.Jos porukassa on yli 30 savolaista niin paljastuminen on väistämätöntä…

Sellaisten on helppo hurskastella ,joita ongelma ei koske. Vahingon seurauksena haettu pyyntilupa evätään riistakeskuksessa , ja jos ei siellä , niin valituksen seurauksena oikeudessa ”sopivan” tuomarin käsiteltyä asian. Kun tämä toistuu lähes joka kerta , ei ole ihme ,että ”tervekätiset” ihmiset tekevät omat ratkaisunsa . Akuutin ongelman voi hoitaa parilla eurolla kustannustehokkaasti kuntoon , jos on tarvetta. Turha kääntää koko Suomea ylösalaisin ja saada siitä huolimatta kielteinen päätös ja ongelma jatkaa vain paisumistaan.

On varsin kummallista ,että peto muuttuu vaaralliseksi vasta kehäkolmosen sisäpuolella ,vaikka siellä on runsaasti ravintoa jota syödä. Kauriita ,jäniksiä ja valkohäntiä riittää. Tappotuomio on kuitenkin varma.

Jos susi tuhoaa lammaskatraan Suomussalmen takamailla , ei peto olekaan lupaviranomaisen puolelta vaarallinen. Ei vaikka susi menisi edellisen tuhotyön jälkeen hakemaan saaliin seuraavana yönä lampolasta ,jonne loput on viety turvaan ja sama jatkuu seuraavalla tilalla. Muutama menetetty metsästyskoira samoilla suduilla ei saa viranomaisia edes kohottamaan kulmiaan. Seisotaan housujen keskellä tekemättä mitään ,että ei tehdä virkavirhettä.

Meinaatko ,että olen väärässä? Olen koko ajan puolustanut hirvikannan pitämistä kurissa ,mutta pedot ovat kasvavassa roolissa siinä suhteessa ,että homma käy mahdottomaksi. Se ei liene kenenkään etu. Paikallisilla on valta päättää siitä , millaista hirvikantaa halutaan pitää yllä , mutta jos työkalut viedään , on turha odottaa onnistumisia.

Olen koettanut tuoda yhtälöön kaikkia niitä tekijöitä ,jotka vaikuttavat lopputulokseen.

Petoasia on ollut päättäjien käsissä yli 20 vuotta ja silti homma ei etene yhtään. Kaikkien asianosaisten kilpiin on saatu vain lommoja.

Hirvipolitiikassa on saatu kehitystä aikaiseksi ja päätösvaltaa sinne ,missä toimitaan. Omariista ja kannanhoitosuunnitelma auttavat oikean tilannekuvan muodostamisessa ja oikeiden päätösten teossa. Hirvet on saatu vähenemään ja kannanvaihtelu on hirvimäärän ohella puolittunut. Ennen korjausliikket kestivät yli kymmenen vuotta. Nyt muutokset onnistuvat viidessä vuodessa ja tulevaisuudessa toivon mukaan vielä nopeammin. Petoasiat tuntuvat olevan pysyvästi juntturassa.