Miten eri lajien – esimerkiksi metsäjäniksen ja rusakon – kannat ovat muuttuneet, sitä voi tarkastella alueittain tai koko Suomen tasolla Luken tilastopalvelussa. Vasemman reunan valikosta valitaan mitä lajeja halutaan tarkastella, alueiden vertailu vai lajien vertailu ja haluaako tiheyskartan vai aikasarjan. Kannattaa katsoa sekä alueiden vertailu että lajien vertailu, niistä näkyy eri asioita.

Kuvaaja voi olla vaikealukuinen, jos siinä on lajeja joiden lumijälki-indeksi poikkeaa paljon toisistaan. Esimerkiksi lumikon jälkien vuotuiset vaihtelut eivät näy, joskin numerot saa näkyviin pitämällä hiirtä kuvan päällä. Nyt keksin: jos valitsee lumijälkilaskennat, alueiden vertailu, silloin voi valita haluamansa yhden eläinlajin kuvaajaan.

https://luonnonvaratieto.luke.fi/numerotieto/raportit?panel=lumijalkilaskennat

Kommentti tarjolle HS ilveskeskusteluun. Edellinen kirjoittaja väitti että hirvivahingot eivät ole vähentyneet suurpetojen ennätysmäärästä huolimatta joten kommentoin sitä.

”Hirvien määrä oli suurimmillaan vuosituhannen vaihteessa, samoin metsävahingot taimikoissa. Sen jälkeen hirvenmetsästäjät ovat onnistuneet kannanhallinnassa paremmin ja vahingot ovat vähentyneet selvästi. Emme tiedä kuinka suuri osuus samaan aikaan runsastuneilla suurpedoilla on ilmiössä, koska aikasarjoista ei saada erilleen metsästäjän ja suurpetojen vaikutusta.

On kuitenkin olemassa ainakin vahva epäily siitä, että esimerkiksi osassa Pohjois-Karjalaa suurpedoilla olisi vaikutusta hirvikantaan, siellähän esiintyvät kohtalaisen runsaina kaikki maamme suurpedot. Kyse on siis määristä: kuinka paljon petoja on riittävä määrä, jotta se pystyy säätelemään saaliseläintensä populaatioita?

Luonnonvarakeskuksen luonnonvaratieto -tilastopalvelusta voi tarkastella metsästäjien suorittaman lumijälkilaskennan tuloksia riistakeskusalueittain (jänisten osalta valitaan valikosta pienriista). Aikasarjoista näkyy selkeästi etelän suuntaus: rusakko runsastuu ja metsäjänis taantuu – ilmeisesti ilmastonmuutoksen ts. lumettomien talvien vuoksi. Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan alueilla metsäjänis voi edelleen hyvin ilveksen runsastumisesta huolimatta ja rusakkoa on edelleen huomattavasti metsäjänistä vähemmän.

Rannikko-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla suunta on ollut hiukan aleneva ja myös Pohjois-Savossa kannassa on nähtävissä ainakin väliaikainen notkahdus. Ainakaan metsäjäniksen takia ei vaikuttaisi ilvesten kaatolupia tarvittavan, vai tulkitsevatko riistapiirit tilastoja eri tavalla tässä kohtaa, eli niin että huoleen metsäjäniksen puolesta olisi jo syytä?”