Ruhot on aikaisemmin viety haudattavaksi Ämmänsuon kaatopaikalle. Lakimuutos kieltää sen. Maanomistajan luvalla ruhon saa haudata kaatopaikan aidan viereen, mutta ei aidan sisälle. Byrokratian kukkanen. Raatojen hinailusta mihin tahansa metsiin saattaa synnyttää melkoisen metelin. Ja metsästäjien syyksihän sekin kääntyisi, jos joku nykyajan muotisairautta eli yliherkkyyttä sairastava ahdh diagnoosin saanut autistinen törmäisi raatoon. Ainut toimiva menetelmä taitaa olla viedä raadot Honkajoelle. Ja se maksaa.

HS: Luonnonsuojeluliitto on kerännyt kansalaisilta lyhyessä ajassa noin 50 000 euroa. Rahat on tarkoitus käyttää oikeudenkäyntikuluihin, kun luonnonsuojelupiirit ja -yhdistykset valittavat ilveksen kaatoluvista. Luonnonsuojeluliitto kannustaa paikallisyhdistyksiä valittamaan ja takaa niille kulujen kattamisen keräysrahoilla.
Erikoiseksi tilanteen tekee se, että vielä elokuussa luonnonsuojeluliitto ilmoitti, että sata ilvestä voitaisiin tappaa kannanhoidollisessa metsästyksessä metsästyskaudella 2023-2024.

Seuraavaan hallitusohjelmaan metsärauha, joka kattaa metsätalouden ja metsästyksen. Siihen saakka rämmitään kaikki sateen vettämällä kyntöpellolla ajatuksia kukin päissään jalostaen.

Valittamista väärinkäytetään tässä tapauksessa työkaluna. Kun luvista päätetään, tehdään valitus joka kerta. Kun tiedetään käsittelyn hitaus, menee itse lupa-aika käytännössä ohi ja homma raukeaa.

Valitukset tehtaillaan Tapiola Ry:stä aina toiselta puolelta Suomea, jolloin paikallinen yhdistys voi esittää syytöntä. Näitä paikallisjärjestöjä siksi on laadittu ympäri Suomea.

Ilmiö ja toimintatapa tavallaan vastaa HCV -kartoittajien tapaa toimia. Kun ovat kartoituksensa tehneet, esittävät syytöntä. -Minkä he sille voivat etteivät metsäyhtiöt osta teiltä puuta!

Carina Lintula, Eläimille apua – ilman rajoja ry Hesarissa: ”Suomessa on olemassa täysin lainmukainen ja direktiivin mukainen järjestelmä suurpetojen hallintaan. Vahinkoperusteiset poikkeusluvat ovat olemassa, ja ne voivat olla tehokkaita, kun kyseessä on kiireellinen tilanne. Poliisilla on myös valtuudet puuttua tilanteisiin tarvittaessa.”

Teoriaa, käytännössä lupia voi saada vasta, kun vahinkojen määrä on noussut sietämättömälle tasolle. Eli vahinkoja ei haluta ehkäistä ennalta, kuten kaikessa muussa järkevässä toiminnassa. Lisäksi tulipalojen sammuttaminen on aina tehottomampaa kuin suunnitelmallinen toiminta. Kuka takaa, että osaava iskuryhmä on käytettävissä silloin, kun pilliin vihelletään.

Poliisi itsekin on todennut, että valtuudet siltä löytyy, muttei osaamista.

Tällainen asioiden pitäminen itsestäänselvyytenä saisi jo loppua. Varsinkin, kun kohteena on porukka, jonka toimintaa yritetään kampittaa.

”Ennaltaehkäisevät toimet, kuten oikein asennetut petoaidat, ovat osoittaneet toimivuutensa.”

Totta, vain järein versio ja sekin virheettömänä estää kohtuullisen hyvin vahinkoja. Realismia luitenkin on, ettei kaikille laitumille noita voi rakentaa, eikä kaikki aidat ole aina 100% virheettömiä. Siksi on typerää perustaa suurpetojen vahinkojen hallinta aitoihin.

”Suurpedot eivät luontaisessa ympäristössään kasva eksponentiaalisesti, vaan kantokyky rajoittaa niiden määrää ja lajeilla on kyky säädellä omaa kantaansa.”

Totta, mutta kaksi asiaa erottaa tuonkin kommentin todellisuudesta. Ensinnäkin meillä ei ole luontaista ympäristöä, vaan ihmisen muokkaamaa. Se tarjoaa paremmat olosuhteet suurpedoille kuin luontainen. Toisekseen, suurpetokannan suuruus vallitsevassa ympäristössä on ihmiselle sietämätön jo paljon ennen kuin lajit alkavat itse rajoittaa kannan kasvua.

”On huolestuttavaa, että maa- ja metsätalousministeriö on osallistunut kauhuskenaarion luomiseen, joka perustuu lainvastaisten lupien jatkamisen tarpeeseen.”

MMM:n ennusteita voi nimittää kauhuskenaarioiksi tai sitten realismiksi, miten vain. Valitettavan vähän silti palstatilaa saa aiheutuvien ongelmien hallinta. Etenkin niiden, joita alkaa ilmetä kannanhoidollisen metsästyksen loppuessa ja jolloin kannanhoidollista ei enää voi harjoittaa.

”Sen sijaan olisi harkittava suojelua vaativien direktiivilajien siirtämistä pois riistaeläinluokituksesta ja ympäristöministeriön vastuulle.”

Luontoväen tavoitteena on vallan siirtäminen ympäristöministeriöön. Se johtaisi suurpedoista aiheutuvien ongelmien hallinnan vaikeutumiseen. Tätä ei pidä missään tapauksessa hyväksyä. Jonkun mielestä ajatus voi olla houkutteleva, mutta nyt pitää olla kaukaa viisas. Jo muutaman vuoden kuluttua ongelmien määrä on entistä suurempi, eikä YM:llä ole halua, eikä työkaluja niistä vastuun ottamiseen.

”Tappamalla ei suojella uhanalaisia lajeja, vaan suojelun pitäisi keskittyä lajien säilyttämiseen ja niiden luontaisen elinympäristön varjelemiseen.”

Hyvin suojelu on tähänkin saakka onnistunut. Suurpetojen määrä Suomessa on suurempi kuin kertaakaan teollisen yhteiskunnan aikana.

”On aika tarkastella suurpetojen suojelun ja hallinnan tapoja uudelleen huomioiden sekä luonnon monimuotoisuuden että suurpetojen ja ihmisten rinnakkaiselon tarpeet.”

Muutoksen esittäjän velvollisuutena on esittää keinot muuttuneeseen tilanteeseen. Tyhjän päälle ei pidä heittäytyä. Mutta mitään konkretiaa ei toistaiseksi ole olemassa. Vain kevyttä jutustelua epärealistisista visioista, jossa kaikki pyörii luontoväen olettamien itsestäänselvyyksien varassa.

”Tulevaisuus voi olla yhteinen voitto kaikille osapuolille, kun keskitymme faktoihin, kestävään hallintaan ja yhteistyöhön.”

Miten joku voi tuollaista esittää, kun tavoitteena ei ole yhteistyö, vaan vallan siirto itselle ja suurpedoista kärsivien tahojen ongelmien vähättely.