Keskustelut Luonto Ilves ja muut suurpedot

  • Tämä aihe sisältää 612 vastausta, 37 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten kim1 toimesta.
Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 612)
  • Ilves ja muut suurpedot

    Helsingin Sanomissa jatkuu kiihkeänä keskustelu ilveksen metsästyksestä. Toiset pitävät sitä aivan turhana huvituksena, toiset tarpeellisena kannan hallintana. Tänään kantaa ottaa entinen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Esko Joutsamo, joka ehdottaa riista- ja kala-asioiden siirtämistä maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön. Eli Suomen Riistakeskuksen ohjaava viranomainen vaihtuisi. Porotalouden ja ammattikalastuksen Joutsamo säilyttäisi MMM:ssä.

    Asia liittyy laajempaan kehykseen eli suurpetopolitiikkaan. Ilveksen kanta on noussut selvästi, ilmeisesti myös ahman, koska niitä liikkuu nykyään etelässäkin. Suden ja karhun tilanne on melko hyvä, jopa niin että suden metsästystä on vaadittu tehostettavaksi.

    Meillä on ymmärtääkseni luontaiseen tilanteeseen nähden vähän suurpetoja, eli vähän suhteessa sorkkaeläinten määrään, koska ihminen haluaa ne pääosin itselleen. Ilves ja ahma ovat ne suurpedot joista haitat ovat vähäisemmät, joten niiden kantaa ainakin minä nostaisin edelleen. Kotieläinten kuten lampaiden suojaamiseen tarvitaan samaan aikaan hyviä keinoja, ja sitä yhtälöä ei ole ratkaistu.

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009925409.html

  • Nostokoukku

    Ola. Pelkistä jäljistä tulee aika laiha keitto. Samoin hauen mouhauksista keitettynä.

    Nostokoukku

    Pyyntikulttuurin säilyttäminen olisi arvokas asia. Kuinkahan moni osaa nykyjään esim. punoa hevosen häntäjouhista ansalangan ja virittää sen niin, että siihen jotain jäisi. Samoin ns. luttosen teko ei taida monelta onnistua. Olisivat kuitenkin huomattavasti riistaystvällisempiä pyyntimuotoja kuin puoliautomaatti haulikolla lentoon räiskiminen. Ei tosin pääsisi kategoriaan ”urheilumetsästys”.

    Gla

    Onhan minusta suuri vaara siihen, ettei kohta löydy osaamista suurpetojen metsästykseen. Kohta voi hyvinkin olla edessä tilanne, että kansa alkaa kaatolupien perään kysellä. Nykytilaan ei pidä tuudittautua.

    Tai sitten pitää tilata kallis erikoisjoukko kaatamaan petoja sieltä, missä tarvetta on. Maksajaa ei kyllä tahdo löytyä.

    Pyyntikulttuuri on ihan hyvä asia, se vaan pitää nimetä jollain toisella tapaa, kun nykyinen ei näköalattomalle kansalle kelpaa.

    Tässä on jotain samaa, kun olisi ajettu puolustusvoimat alas, kun Suomella ei ole vihollista. Niin vain sekin tilanne muuttui yllättävän nopeasti. Alasajetun järjestelmän pystyttäminen on hidas ja kallis prosessi.

     

    suorittava porras

    Ei ole lainkaan itsestään selvää ,että kiinnostus metsästystä kohtaan säilyisi menneiden vuosien tasolla. On varsin helppo jättää ase pysyvästi kaappiin ,kun jatkuvasti tulee lunta tupaan joka suunnalta. Ikääntyvät eivät enää kykene ja nuoremmille on tarjolla runsaasti mielekkäämpää tekemistä.

    ….jokohan itsekin kiikuttaisin loput tuliluikut viranomaisille ja siirtyisin seuraamaan luontoa aseettomana ja sitäkin vain hyvällä säällä.

    Nostokoukku

    Sorsastus on hyvä esimerkki harrastuksen hiipumisesta. Poikasena muistan, kun joka lahdenpohjukassa oli ukoilla vakipaikat. Nyt ei näe juuri ketään. Itse olin viisivuotiaana ensimmäisen kerran isä-ukon mukana, siitä lähtien ei ole yksikään aloituspäivä jäänyt väliin. Saa vain nyt yksin omien poikien kanssa rantoja koluta. Parikymmentä vuotta sitten alkoi tulla määräyksiä ja rajoituksia solkenaan. Vanhempi väki ja nyt myös yhä nuoremmat ovat jättäneet aseet kaappiin. Muutamilla syöttölammikoilla porukka käy kerran syksyssä kymmeniä sorsia lahtaamassa. Mutta se nyt ei olekkaan metsästystä.

    Rukopiikki

    Mitäkähän sorsia sitä nykyään mettäisi kun niitä ei enää ole. Mitä minä vesistöjä Oulusta pohjoiseen liikkunu niin sorsat on käyny vuosi vuodelta vähemmäksi ja voi sanoa että niitä ei kyllä enää ole. Liekkö jyviltä ampuivat kaikki vai mikä lie.

    A.Jalkanen

    Sorsalintujen tilanne vaihtelee todella paljon lajeittain. Sinisorsan tilanne ei äkkiseltään vaikuta muuttuneen kovin paljon suuntaan eikä toiseen. On lajeja jotka ovat vähentyneet kuten punasotka. On lajeja jotka ovat runsastuneet selvästi kuten tukkasotka, telkkä ja valkoposkihanhet.

    Talvilintulaskennasta voi tarkastella aikasarjoja kun klikkailee eri lajien nimiä.

    https://laji.fi/project/MHL.3/stats?tab=species

    Rukopiikki

    Sinisorsat tuntuvat nimenomaan pohjoisessa vähentyneen eniten. Siksi noita laskentatuloksia on kavipöydissä ihmetelty. Näyttää että niitä ei enää näy edes muuttoaikoina yhtään, kun ennen oli satapäisiä parvia.

    A.Jalkanen

    Birdlifella lienee paras tieto, ja se poikkeaa jonkin verran siitä mitä katselin talvilintulaskennoista.

    ”Valtakunnallisten vesilintulaskentojen 37-vuotisen historian aikana ainut runsastunut riistasorsalaji on sinisorsa. Vaikka myös sinisorsakannan kasvu on tasaantunut, tämän kesän poikastuotto oli edelleen hyvä. Muut runsaslukuiset riistasorsat tavi, telkkä ja haapana vähenevät edelleen. Ilahduttavasti haapanan pesimätulos on viime vuosina kuitenkin kohentunut.

    Riistavesilinnuista punasotka on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Tundrametsähanhi, tukkasotka, haahka ja nokikana erittäin uhanalaisiksi. Taigametsähanhi, haapana, jouhisorsa ja heinätavi vaarantuneiksi.

    https://www.birdlife.fi/tiedote-20220818/

    Rukopiikki

    Sinisorsa tuntuu pohjoisesta kadonneen miltei kokonaan. Jo tällä vuosituhannella kannan pudotus on ollut silminnähden suuri. Ja valtavan iso vaikkapa 80 lukuun verrattuna. Tutut hyvät sorsavedet ovat nyt täysin tyhjiä.

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 612)