Ilves ja muut suurpedot

Mistä metsästäjät luulevat tietävänsä ilvesten ja kettujen ”sopivan määrän” – asiantuntijat järkyttyvät.

Viimeaikaiset havainnot muutamasta ilveksestä ovat herättäneet keskustelun suurpetokannanhoidosta. Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se, että joillakin metsästäjillä on intoa tappaa näitä uhanalaisia eläimiä omien, usein täysin hataralle tiedolle perustuvien näkemystensä mukaisesti. He väittävät tietävänsä, mikä on ilvesten ja kettujen ”sopiva määrä”, ja puhuvat jopa ”kannanhoidosta” ilman minkäänlaista tieteellistä pohjaa.  Lyhytnäköinen ”kannanhoidon” käsite, joka perustuu usein mutu-tuntumaan tai pelkoon, uhkaa metsien terveyttä. Asiantuntijat painottavat, että petoeläinten suojelu tulisi perustua tieteeseen, ei yksittäisten metsästäjien mielipiteisiin, jotta luonnon tasapaino säilyy.

Varmaan perko kopioinut tekstin jostain luontoliiton sivulta. Kysymys sinänsä on aiheellinen jos kyseessä on suurpedot eikä pienpedot joihinka kettu kuuluu. Jos nyt tarkoitetaan suurpetoja niin oikea määrä lienee siinä missä vahingot tai vahinkojen torjunta käy liian kalliiksi yhteiskunnan kannalta. Ihan saman kysymyksen jonka perko on kopioinut niin voisi kysyä vaikka sorkkaeläinten osalta. Sorkkaeläinten osalta on vahvistettu joku tietty tavoitekanta. Varmaan näin tulee olemaan suurpetojenkin osalta.

Meillä erämaat tyhjiä jäniksistä ennen näkyi jälkiä nyt ei löydy yhtään. Ilves kanta valtava joka päivä näköhavaintoja netistä löytyy. Nyt tulleet kaupunkiin piharusakoita jahtaamaan. Mökillä riistakamerassa muutama kuva tosi laihoista kissoista.

Sudet ja ketut – metsänkasvattajien ”suojelusenkelit”

Metsän ekosysteemissä susi ja kettu toimivat luonnon omalla tavalla metsänkasvattajien puille suojelusenkeleinä. Nämä petoeläimet säännöstelevät metsän terveyttä ja tasapainoa pitämällä yllä ravintoketjuja ja vähentämällä kasvinsyöjien, kuten hirvien, määrää. Hirvet ovat tunnettuja männikköjen tuhoajia, sillä ne syövät metsän taimia ja haittaavat metsän uudistumista.  Ketut syvät jyrsijät sudet auttavat vähentämään hirvikantaa, mikä puolestaan edistää taimikoiden kasvua ja metsän elinvoimaisuutta.

Taimikoiden tuhoutuminen hirvien aiheuttamina vahinkoina voi tuottaa merkittäviä tappioita metsänomistajille. Esimerkiksi yhden hehtaarin taimikon tuho voi aiheuttaa useiden tuhansien eurojen menetykset, riippuen metsän koosta ja taimien laadusta. Kun susi auttavat vähentämään hirvikantaa ja kettu myyriä, ne välillisesti suojelevat metsänomistajien taloudellisia etuja ja edistävät metsän kestävää kasvua.

Peurat ja hirvet aiheuttavat liikennevahinkoja, jotka voivat johtaa vakaviin seurauksiin, mukaan lukien ihmishenkien menetykset. Näiden yhteentörmäysten riski kasvaa erityisesti öisin ja aamuhämärissä, jolloin näkyvyys on heikentynyt ja eläimet ovat liikkeellä. Tehokkaat ratkaisut ovat Lapualaiset Magnum patruunat.

Susikannan sallittu koko on herkkä ja monitahoinen kysymys, joka herättää voimakkaita tunteita sekä metsänomistajien että metsästäjien keskuudessa. Susi on keskeinen osa Suomen luontoa, mutta sen määrän tulisi olla tasapainossa ihmisten ja luonnon tarpeiden kanssa.

Kuitenkin susikannan kasvattaminen vaatisi huomattavaa yhteiskunnallista keskustelua ja kompromisseja. Metsästäjät pelkäävät susien vaikuttavan hirvikantaan liikaa, mikä voisi heikentää metsästysmahdollisuuksia. Metsästäjillä on geeniperimässään syvällä juurtunut suden kammo, joka heijastaa muinaista pelkoa ja kunnioitusta tätä suurta petoa kohtaan. Toisaalta metsänomistajat näkevät susien hyödyt hirvien aiheuttamien vahinkojen vähentämisessä.

Yhteen ja erikseen, että susi ja kettu ovat tärkeitä luonnonvaraisia apureita metsänkasvattajille, mutta susikannan sallittu koko on löydettävä tasapainottamalla eri etuja. Metsänomistajien tappioiden vähentäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen vaativat jatkuvaa nopeaa toimintaa.

Kirjoittamiseni tärkein tehtävä on saada ajatukset ja asiat ymmärretyksi, eikä sen pitäisi olla kiinni täydellisestä muodosta tai tyylistä. Jokaisella on oma tapansa ilmaista itseään, ja se on juuri se, mikä tekee kirjoituksista uniikkeja ja henkilökohtaisia. Jotenkin pystyn mukautumaan tilanteen ja yleisön tarpeisiin. Loppujen lopuksi kirjoittaminen on minulle väline, jolla jaan ajatuksia,  kokemuksia – ja jos viesti näkyy  perillä kuin kirveen leima, olen tehnyt tehtäväni hyvin.