Ilmastomalleissa (IPCC) on käsittääkseni huomioitu vesihöyry ja pilvisyys pääosin lämmittävänä. Pelkää CO2:n kaksinkertaistuminen nostaa fysiikanlakien mukaan lämpötilaa noin 1 C, arviot ovat kuitenkin vesihöyryn takaisinkytkennän vuoksi 2-3 kertaisia eli 2-3 C. CO2 nähdään eräänlaisena säätönuppina ja IPCC myöntää nykyisin vesihöyryn olevan se pääasiallinen lämmittävä kaasu. Mielenkiintoista sinänsä, ettei edes pilvisyyden/vesihöyryn vaikutuksen etumerkistä olla yksimielisiä.

Suomen oloissa ja käsittääkseni muuallakin pilvisyys vaikuttaa enemmän lämmittävästi. Ainakin juuri nyt pilvisyys pitää yöt lämpiminä. Kovan helleaallon aikana taas pilvisyys laskee jonkin verran lämpötilaa.

Metsitys paras keino lisäta CO2-kasvukaasun imemistä varastoon, kun se nyt luultavasti on kuitenkin haitallista  tietokonemallinnuksen  mukaan, ainakin tällä hetkellä.

V. -18 julkaistun tutkimusselostuksen mukaan (Ojanen. vv.-10-16 ) suopuustojen hiilensidonta on 15,6 Mt CO2/v.  ja  rehevien metsäojitettujen soiden maaperäpäästöt 5,4 Mt Co2/v.  Ennallistamiseen sopivia neva -ja lettosoita 200 000 ha.      Muut mahdollisesti ennallistamista tarvitsevat suot  pitäis jättää itsestään ennallistumaan eikä mennä ronkkimaan niitä kaivinkoneilla.

Puuta hyvin kasvavilla turvemailla ja vanhoilla ojitusalueilla pitäisi kasvattaa puuta ja mieluummin lisätä sitä kasvatusta esim. tuhkalannoitteilla  .    Minkkinen  ym. kump. (*)tutkimus -98 kertoo, että ojitetut  turvemaat (60-vuotta ojituksesta) on maaperältään nieluja ; nieluvaikutus  keskimäärin n. 100 g CO2/m²/v.   Vain rehevimmät ruoho-ja mustikkaturvekankaat voi olla päästölähteitä.     ( * Tutkimuskohteita  satoja  ympäri Suomea).   Simolan ym. paljon suppeamman tutkimuksen mukaan turvemaat olisi päästölähteitä keskimäärin n. 175 g CO2/m²/v.  Muiden vast. tutkimusten  (n. 80%  kaikista 9:stä) mukaan turvemaat on maaperältään keskimäärin hiilinieluja eikä lähteitä .

Aukeiden maiden (avohakkuualueet) CO2-päästöt olisi yhden käppyrän mukaan (Minkkinen ym. )  ~ 550 g/m² /v,  3-4 vuotta hakkuun jälkeen.   ( 16,5 – 22 t /ha) .    Sen ”kuittaantuminen” puun ym. biomassan kasvulla vaihtelee sitten mm. kasvupaikan ja puulajien mukaan.   Suht, hyvällä kasvupaikalla E-Suomessa taimikkokin saattaa kasvaa jo 10 vuoden ikäisenä n. 4 m³/ha/v uutta puuta .  Esim. 15 vuotias ra- koivikko kasvanut  pienemmän ls:n alueella n. 35-40 m³ puuta ja sitonut hiiltä n. 1,3 x 35 t = 45,5 t /ha .

Lisäksi jos oletetaan , että istutetaan jalostettuja taimia ja maanmuokkaus tehty oikein ,niin kiertoajan kasvulisän voi olettaa olevan vähintään n. 25 % parempi . Joka vastaa 70 vuoden kiertoaikana n. 105 motin lisäkasvua esim jk:n metsään verrattuna. (6 motin keskikasvu/70v. luonnon omilla taimilla .) .   Siis n. 133 t lisäsidonta max 22 t lisäpäästöjä vastaan.

Samaa mieltä. Nykyinen keskustelu eri muuttujista on lähinnä kilpailua siitä, kuka epämääräisimmällä teorialla / osatotuudella saa ohjattua huomion pois itse asiasta. Visakallon kanssa olen samaa mieltä siitä, että muutaman vuoden päästä näitä ei kukaan halua muistella. Syynä voi olla talouden kehitys, mutta myös nykyisestä hypetyksestä herääminen reaalielämään.