Kyllä aktiiviharrastajan kannattaa huolehtia istutuksista ainakin omt ja mt-pohjilla.

Jotkut metsänomistajat pitävät metsätilan tuottoina pelkästään puun myyntituloja. Tämä iän karttuessa tuo mieleen ajatuksen, ettei kannata istuttaa, kun en niitä puita ehdi myymäänkään. Kannattaisi miettiä myös tilan myyntiä ja metsänhoidon vaikutus tilan arvoon.

Rakennusten omistajissa esiintyy vastaavaa ajattelua:kyllä se minun aikani kestää. Entäs sitten, kun joutuu muuttamaan rupusesta omakotitalosta? Päätyy rupuseen kerrostalokaksioon.

Sitolka, koska sinulla on noin ylivoimainen tietämys tulevaisuudesta, niin myy ihmeessä kaikki metsäsi ja ryhdy pörssisijoittajaksi.   Sijoittamalla oikeisiin kohteisiin saatat tuplata omaisuutesi arvon muutamassa vuodessa.  Metsässä se vie tosiaan vuosikymmeniä.

En kyllä ymmärrä ajattelua, että tahallaan laiminlyödään metsien hoito.  Emmehän voi arvata miten hyvin hoidetun tilan arvo kehittyy tulevaisuudessa.  Emme tietenkään voi arvata sitäkään, miten osakkeiden arvon käy.

Omakotitalon remonttien kannattavaisuus on kyllä monesti riippuva sen sijainnista.  Siis siitä millaiset markkinanäkymät kiinteistöllä on.

Jos sitolka ajattelee metsään vain omana sijoituksenaan eikä anna arvoa sille että sen joku lähipiiristä perii niin varmaan metsänhoito ei kannata. Hakkaa niin kauan kuin myytävää pisaa ja sitten perikunta hoitaa loput. Usein myymällä tilan johonkin hintaan. Täällä meidän kylällä oli yksi poikamies joka hoiti samalla tapaa. Tilan koko oli yli 100 ha. Tosin hän istututti metsänsä mutta ei laittanut eurokaan hoitotoimiin. Tilan peri sitten veljen poika joka nyt yrittää uurastaa metsän eteen. Tosin ei siitäkään oikein mitään tule. Ne viimeisetkin puskat meni veroihin joita jäljellä oli, joten eipä hyvältä näytä sekään. Mutta ei varmaan murhetta tule poikamiehellekkään kun pari metriä on multaa päällä,

Metsän hoidosta saatava palkkio määräytyy ihan suoraan sen perusteella, miten hyvin työssään on onnistunut. En oikein käsitä, miksi hyvästä taloudellisesta toiminnasta pitäisi erikseen palkita. Vaikka huonon hoidon korjaukseen saakin tukea, huono hoito tuskin sillä kilpailukykyiseksi muuttuu. Ei se ainakaan minun tavoitteisiini kuulu.

Suositus sekapuuston suosimisesta ei taida perustua mihinkään ainakaan tutkimuksilla todistettuun tietoon. Asiantuntijat toistavat tätä mantraa, mutta eivät taida itsekään tietää miksi. Toki se kuulostaa hyvältä ja monimuotoiselta kun yhden puulajin metsään liitetään negatiivisia termejä kuten monotonisuus jne. Omalla kohdalla kaikkein elinvoimaisimpia ovat puhtaat kuusikot ja männikön kun ne kasvavat niille sopivilla kasvupaikoilla. Ja ei niitäkään en ole onnistunut, muutamasta yrityksestä huolimatta, kasvattamaan niin etteikö niissä olisi koivua, haapaa, leppää, pihlajaa, raitaa j lehmusta.

Ylipäätään ihan alkuperäiseen kysymykseen liittyen, varaudun ilmastonmuutokseen niin, että kasvatan kuusta ja mäntyä viljellen niille sopivilla kasvupaikoilla. Pidän havupuiden latvukset vapaina koko ajan. Teen harvennukset ajoissa niin etteivät puut riukuunnu. Istutuskuusikoissa riittää yksi harvennus. Ja päätehakkuut ajoissa ellei minustakin tule vanhemmiten puun panttaajaa?.