Sitolkka: ”Mutta eikö ole paradogsaalista, että jos metsiä hoidetaan hyvin, niin kuitupuun osuus hakkuukertymästä pienenee. Ja ainut johon biotalouden tarpeet kohdistuu on kuitupuu.”

Minua ei kiinnosta kuitupuun osuus. Minua kiinnostaa hakatut kuutiot ja siitä kertyvä rahamäärä. Kun puusto kasvaa hyvin ja kuutioita tulee tavanomaista lyhyemmässä kiertoajassa tavanomaista enemmän, kuitupuun määrän takia minun ei tarvitse olla potea huonoa omatuntoa osuudestani raaka-ainehuoltoon.

Melko isot on hakkuusäästöt kestävästä hakkuumäärästä olleet ainakin jo -70-luvun  loppupuolelta lähtien.   Kuitupuusta ei tule pulaa muuten kuin ehkä ostajien puheissa kuten aika ajoin on ollut tavallista.

Metsäntutkija tuottavat mielestäni laadukasta tutkimustietoa. Tämä ei kuitenkaan ole ydinkysymys. Perusongelma on ollut tutkimurahoituksen määrä suhteessa saatavaan lisäarvoon. Alkutuotannon (maa- ja metsätalous) puolella satsattiin aiemmin huomattavasti enemmän tutkimukseen kuin alkutuotteiden jalostuksen tutkimiseen. Kuvaavaa oli, että puuta myytiin n. 2 miljardilla per vuosi ja metsätutkimuksen henkilökuntaa oli n. 1000. Eli suhteutettuna puun myyntiin tutkimuskulut olivat 5 – 10 %. Huippu teknologiayrityksissähän liikutaan tällä tasolla. Alkutuotannossa ei mitään järkeä.

Maatalouspuolen tutkimusurahoitus ajettiin jo vuosia sitten alas. Metsäpuolakin on jo supistettu paljon, mutta vielä on perattavaa.