Olipa mahtava kokemus olla luonnossa ulkona aikaisin. Nousin klo 4 koska koira herätti, pakkasta 5,5 oC. Lintujen konsertti oli mahtava, metsämiestä lämmitti erityisesti teeren soidin, joka kuului raikkaana! Uunin lämmitys on hoidettu, koirat ruokittu ja kävelty metsätietä kilometrin verran. Metsässä nuori metsä pitää vielä lunta niin paljon, että on hankala kulkea, koska hanki pettää ilman suksia tai lumikenkiä.

Samanlainen tilamme oli joskus 1997 ja 1982, joten tässä välillä ei voi puhua suurista muutoksista.

Tuo on aivan totta. Ensiharvennuksia on rästissä muistaakseni  n. 100 000 ha ja niiden määrä taitaa koko ajan lisääntyä.  Jos harvennukset jää tekemättä, se vähentää lopulta myös hiilen sitoutumista pidempiaikaisesti tukkipuuhun, joka olisi se paras tapa metsien käytölle tässä ilmastoasiassa.

Harventamattomien riukumetsien hiilensidonta putoaa eniten .

Mutta toisaalta kun hakkuukypsää metsää listitään pinoon tasa-ikäisellä menetelmällä, kuitua vuorollaan pukkaa.

Kyllä Suomen kansainvälinen metsätieto riippuu hyvin paljon tutkijoidemme työstä. Ongelmana on teoreettisen tiedon soveltaminen käytäntöön. Ellei tutkimuksen mukaista kehitystä olisi osattu soveltaa, niin me ”pikkutukin” kanssa kangettaisiin isoja ja pieniä tukkeja edelleen hevoskuormaan.

Lännempänä ovat olleet meidän edellä, Kanada, Yhdysvallat, Ruotsikin. Siellä on jo lähtiessä ollut enemmän resursseja. Mutta ”Smperi” aikoinaan toi Amerikan mallia ennen sotia Lapin savotoille. Käytännön puun korjuu ja jalostus on kyllä tällä hetkellä Suomessa kansainvälistä huippua.