Myös metsänomistajien puita koskee vahva perustuslain suoja. Eipähän sitä aivan helposti ohiteta dosenttien lausumilla. Puunsa saa myydä nyt ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa koska lystää.

Lausumalla ei ole muuta kuin kunnallispoliittista arvoa. Kohottaa Helsingin Vihreiden itsearvoa ja äänestysintoa.

Höpöt metsänomistajien puita mikään perustuslaki suojaa. Sehän on jo niin monta kertaa nähty, että omaisuuden suoja suomessa on todella heikko. Ja metsällä sitä ei oo ollenkaan.

Tietysti on epäeettistä tutkijoilta julkistaa muuta kuin varmaa tietoa.  Kuinkahan varmaa kaikki julkistettu metsätieto on tähän mennessä ollut?   Tietysti selvimpänä esimerkkinä erirakenteisen metsänkasvatuksen puolestapuhujat vaikka sekä yksityistasolla että valtakunnan tasolla faktat todistavat muuta.  Valitettavasti usko on mennyt, mutta tietysti monet uskovatkin.

Jos tosiaan on, että näiden ”tutkijoiden” mielestä erirakenteinen metsä toimii paremmin hiilinieluna, niin kyllä perustelut täytyy keksiä aika valikoiden.  Kaiketi se, että metsien puuvaranto on kasvanut runsaista hakkuista huolimatta, kertoo jaksollisen kasvatuksen ylivoimaisuudesta.

Kannattaisi muistaa se, että jaksollisessa metsänkäsittelyssä tukkipuuta saadaan selvästi enemmän kuin jatkuvassa kasvatuksessa.  Ei siis haittaa ilmastonmielessä vaikka lisäksi saadaan oheistuotteena raaka-ainetta bioteollisuudelle.  Päinvastoin.

Minusta pitäisi Luken tutkijoiden ottaa asiaan kantaa.  Ei tällaista asiaa voi ihan maton alle lakaista.

Muuten.  Kenen metsänkäsittelyyn tällä Valtion biostrategialla on vaikutusta?  Ei ainakaan meidän.

Mitä olen lukenut jatkuvasta kasvatukseta, on säännöllisen erirakenteinen metsänkasvatus on vain yksi osa jatkuvaa kasvatusta. Sitä tosin suositellaan yleensä oppikirjoissa, mutta hakkuiden voimakkuutta säätelemällä voi jatkuva kasvatus muistuttaa aika paljon tasaikäistä metsänkasvatusta, muuttuen lähinnä kaksijaksoiseksi metsänkasvatukseksi.

Jatkuvan kasvatuksen koealoilla on saatu jatkuvan kasvatuksen tukkikertymä ja tätä kautta taloudellinen kannattavuus paremmaksi, kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Tämähän johtuu vain siitä, että harvennukset tehdään yläharvennuksena ja uudistamiskustannuksia ei ole.

Samoissa oppikirjoissa jaksollinen kasvatus on saatu yhtä kannattavaksi, jos käytetään yläharvennuksia ja uudistamisessa luontaista uudistamista. Myös kylvö on varmasti taloudellinen vaihtoehto (ja suositeltavakin).

Esimerkiksi männikön kasvatuksessa ei mielestäni löydy ristiriitaa Metlan ohjeiden ja jatkuvan kasvatuksen oppikirjojen välillä, kun lähtökohtana on luontainen tai kylvetty männikkö.

Itse olen suosinut kaksijaksoista metsänkasvatusta, metsät ovat niin viljeltyjä, kuin luontaisestikin uudistettuja. On myös vanhoja harsintametsiä.

Mielestäni tuo säännöllisen erirakenteinen metsänkasvatus soii parhaiten lapin männiköihin ja eteläsuomen korpi- ja turvemaille. Muuten suosisin eteläisessä ja keskisessä suomessa metsän kasvatusta melko tasarakenteisena ja erottaisin uudistamis ja kasvatusvaiheen. Näin saadaan paremmin hyödynnettyä luontaista puulajikiertoa.

Jatkuvaa kasvatustahan harjoitettiin Suomen metsissä pitkään kunnes siirryttiin nykyiseen metsänkasvatusmalliin.Vastoin tutkijoiden käsityksiä on metsien hiilivarastot ja kyky sitoa hiiltä nyt huomattavasti suurempi kuin silloin.Joku viisaampi voi kertoa kuinka paljon.