Professorien unelma vai Timpan, kumpi sitoo paremmin hiiltä ja kumpi on realistisempi?

On helppo arvostella, mutta aina pitäisi esittää myös vaihtoehto. Ns asiantuntinjoilla on se ongelma, että he tietävät hyvin kapealta sektorilta erittäin paljon, mutta eivät näe suuria kokonaisuuksia.

Kun tietää yhä vähemmästä yhä enemmän ajatutuu se tilanteeseen, että tietää kaiken ei mistään. Nyt on tainnut käydä niin.

Ei metsät ole mikään hiilinielu, luonnossa vallitsee tasapaino. Plankton on todellisuudessa maapallon keuhkot ei mikään sademetsät. Kuollessaan plankton vajoaa merenpohjaan ja yhteyttämisen tuloksena sitoutunut hiili poistuu kierrosta. Jotta metsät tomisivat hiilinieluina, puut pitäisi kaadon jälkeen varastoida maan sisälle ja kapseloida, jotta ne säilyisivät lahoamatta tai upottaa merenpohjaan. On täysin mieletön ajatus puhua hakkuiden rajoittamisesta hiilinielujen takia. Valtio  ei noista hakkuista edes päätä, jos yksityistä pääomaa ei tule metsäinvestointeihin lisää, raakapuun käyttö vähenee. Voin hakkuuttaa metsäni aukoksi kysymättä valtiolta mitään tai antaa puiden kasvaa, en ole sitoutunut mihinkään ilmastosopimukseen.

Suomessa kaksi suurinta hiilidioksidin tuottajaa tuottaa yli puolet kaikesta hiilidioksidista eli Neste ja Rautaruukki, kun nuo laitetaan kiinni ja siirrytään liikenteessä hiilineutraaliin liikkumiseen ei paljon päästöjä jää. Molemmat yhtiöt on sinänsä tarpeettomia, mutta kohtuullisen isoja työllistäjiä. Mutta modernin valtion olisi jo ajat sitten pitänyt päästä eroon vanhentuneesta tekniikasta ja työllistää ihmiset kestävällä tavalla.

Tuolla ylemmän kuvan osin lahossa metsässähän voisi olla vaikka honkia ja muita huviä tarvespuita. Alemman kuvan kaltaiset metsätkin on jo historiaa näinä ahneina sirppihallan aikoina.

Osittain on julkilausuma ristiriitainen. Suomen metsät ovat hyvin nuoria keskimäärin ja niitä on harvenettava, jotta järeä tukkia saadaan tulevaisuudessa. Tosin nyt hakattava kuitupuu päätyy hiilidioksidiksi nopeammin, kuin jätettäessä ne metsään kasvamaan tai lahoamaan.

Monimuotoisuudestakin ollaan huolissaan, mihin kyllä on aihettakin, mutta mielestäni nämä uudet biotehtaat voisivat tuoda kasvavan lehtipuukuidun kysynnän myötä mahdollisuuksia monipuolisempaaan puulajivalintaan metsää uudistettaessa.

Perus huolenaihe kuitenkin vaikuttaisi olevan se, että Suomen metsienkäyttöstrategia nojaa kuitupuun ja energiapuun käytön lisäämiseen. Eli teollisuudelle on saatava halpaa kuitupuuta, että suomen talous saadaan kasvuun. Ollaanko taas menossa siihen, että puuta hinnalla millä hyvänsä, kunhan teollisuus pyörii. Tämä ei ole hyvä kenellekkään muulle, kuin teollisuudelle.

Mielestäni puun käyttöä voidaan lisätä, mutta painopiste pitää olla sahatavarassa, toisin, kuin nyt. Kuitupuut kasvattaisin lähinnä tukkipuiden latvassa ja energiapuun sahatavaran sivutuotteena, sekä uudistusaloille luontaisesti syntyvästä hieskoivusta ja lepästä.

Niin sanottu ”liuokosellu” voidaan tehdä lehtipuista ja sitä käytetään, muunmuassa vaatekuiduissa. Käsittääkseni tämä on yksi kasvava selluteollisuuden ala.