Keskustelut Metsänhoito Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätaloudessa

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 620)
  • Ilmastonmuutokseen sopeutuminen metsätaloudessa

    Merkitty: 

    Olin seminaarissa nimeltään ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tila ja tutkimus”. Raporttia pukkaa myöhemmin. Sopeutumista tutkiskelleet asiantuntijaryhmät olivat tulleet siihen tulokseen, että metsiä koskevat ainakin mm. seuraavat näkökulmat:

    – Tuuli- ja lumituhoriski kasvaa talvien leudontuessa.

    – Alemman tieverkon kunto tulee kriittiseksi puuhuollon kannalta.

    – Huonot talvikorjuukelit yleistyvät lumi- ja routa-ajan lyhentyessä.

    – Hyönteistuhoriski kasvaa.

    – Ravinteita ja kiintoainetta voi huuhtoutua enemmän vesistöihin vuotuisen sadannan kasvaessa (nimenomaan talvella).

    – Sopeutumiskeinot. Riskipuita poistetaan jo nyt sähkölinjojen, ratojen ja teiden varsilta. Sekametsiä pitäisi suosia. Korjuukaluston kehittäminen tärkeää.

  • Timppa

    Ainakaan meillä ei synny taimia 250-270 runkoa/ha vanhoissa männiköissä.   Kylläkin arvostettua tyvitukkia.  Siemenpuuhakkuun kautta taimettuminen on siemenvuosista kiinni.  Siksi käytetään äestystä ja kylvöä.

    Siemenpuilla on kyllä merkitystä, sillä niiden vähäinenkin varjostus ja tuulenpidättäminen saattavat suojella arimmassa itämisvaiheessa olevia taimia.  Eräässä paahteisessa rinteessä uskon myös siemenpuista olleen apua taimettumiseen vaikka kylvin sen. Puut hakattiin vajaa 3 vuotta kylvöstä talvella.  Ei tullut havaittavia ongelmia taimille.

    Klapikone

    Kyllähän se on ainakin varman päälle pelaamista kun kylvetään ja jätetään varmuuden vuoksi vielä siemenpuita. Kylvö on myös melko edullinen menetelmä, eikä samalla tehtävä äestyskään ole kovin voimaperäinen maanmuokkausmenetelmä. Itselläkin kylvömännikkö, ja on kehittynyt hyvälaatuinen metsä ilman taimikonhoitoa.

    Siemenpuiksi jättäisin pienikokoisimmat tukkipuut. Saisivat lihoa vähän vielä ennen kuin poistetaan.

    Myös luontaisen uudistamisen alat taimettuneet hyvin, mutta hirvet ovat tehneet vahinkoa. Rauduskoivua on kyllä niin runsaasti, että paikkaa noita h irvituhoja. On hyvälaatuisia maita.

    Timppa

    Pienempiä minäkin jätän.  Saavat lihoa tai, jos kaatuvat, niin tappio ei ole suuri.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Palatakseni otsikon aiheeseen. Metsäsuunnittelussa joudutaan optimoimaan ristiriitaisten tavoitteiden välillä. Samasta metsiköstä ei voi saada kaikkia hyötyjä samaan aikaan, mutta sen sijaan metsälötasolla voidaan eriyttää tavoitteet eri metsäkuvioille metsänomistajan painotukset huomioiden. Joissakin paikoin tuotetaan tehokkaasti myyntipuuta ja hiilinielua, toisella kuviolla monimuotoisuutta (tuoreena avuksena tekopökkelöt sähkölinjojen reunametsissä), kolmannella suositaan riistaa, neljännellä miellyttävää rantamaisemaa. Käytännössä tilanteet ovat monimuotoisempia, ja jokaisessa metsikössä tuotetaan useampia hyötyjä: esimerkiksi harvennushakkuu edistää samalla jäkälän ja mustikan kasvua. Erirakenteisellakin metsällä on paikkansa sille sopivissa kohteissa: se suojaa vesistöjä, pitää maiseman peitteisenä, edistää mustikan kasvua ja suojaa lintuja.

    Klapikone

    Tässä keskustelussa, kun aiheena on ilmastomuutokseen sopeutuminen, olen koettanut vähän tuoda esille joitain nykyään vallalla olevia käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa nykyisen tietämyksen mukaan ilmastomuutoksen vaikutuksista.

    Esimerkiksi kuusen istutus ja voimakas maanuokkaus, sekä kantojen nosto.

    Kun on kuitenkin olemassa taloudellisesti kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, kannattaisi niitä myös hyödyntää nykyistä useammin. Jos halutaan taloudellisesti kannattavaa kestävää metsätaloutta harjoittaa koko maassa, tarkoittaa se monessa paikassa siirtymistä viljelymetsätaloudesta luontaiseen uudistamiseen perustuvaan ja kustannuksia minimoivmaan metsätalouteen.

    Timppa

    Klapikone.  Puhuit vain uudistuskustannuksista.  Tietysti pitää muistaa korjuukustannukset ja teollisuuden logistiikka.  Siis koko ketju siemenestä siihen, kun valmis tuote on laivassa.  Silloin kuva muuttuukin aivan erinäköiseksi,

    Tietysti sitten myös kasvu.  Luontaisessa se jää kyllä kymmeniä prosentteja viljelymetsiä huonommaksi ja sillä tietysti on ratkaiseva merkitys ilmastoasiassa.

    Toki jossain tapauksessa luontainen uudistus on taloudellinen, mutta useimmiten kuitenkaan ei.  Lappi, jossa kasvu on hidasta vaikuttaisi, soveltuvan paremmin luontaiseen uudistukseen kuin rehevät ”Metsä-Suomen” maat.

    Klapikone

    Hyvä esimerkki on nuo Lapin metsät. Nehän uudistettiin sotien jälkeen aika voimaperäisesti, aluksi kylväen männylle ja kylvön epäonnistuttua tehtiin maanuokkaus ja istutus männylle. Nämäkin usein epäonnistuivat ja istutus uusittiin moneen kertaan ja luontaiset kuuset ja koivut raivattiin. Nyt kuitenkin ovat pääosin hyvässä kasvussa ja ensiharvennusiässä. Metsähallitus kuitenkin tekee näissä jo päätehakkuita perusteena se, että huonolaatuista puuta ei kannata kasvattaa pitkään.

    Lisäksi yhden puu lajin suosiminen on aiheuttanut vakavan tervarosoepidemian.

    Eli puuntuotos ei vielä takaa kannattavaa metsätaloutta. Metsä hallituksen oman historiikin mukaan tämä pohjois-Suomen metsien uudistaminen on ollut raskaasti tappiollista. Sama pätee soiden ojitukseen.

    Lisäksi nuo uudistamattomat suojelualueina nykyään olevat vanhat harsintametsät kasvavat laatupuuta ilmaiseksi.

    Timppa

    Tänään Hesarin nettisuvulla kirjoitettiin parinkymmenen professorin ja muun tutkijan olevan huolissaan biotalouden vaikutuksesta Suomen metsiin ja ilmastoon.  Teema näytti samalta kuin Jyväskylän Yliopiston ylioppilaskunnan lehdessä metsäekologian professori Mönkkösen ”viisaudet” Äänekosken biotuotetehtaan vaikutuksista.

    Minua järkyttää se, etteivät nämä korkeasti oppineet tunnu ymmärtävän eroa harvennuspuun ja tukkipuun välillä.  Surevat vaikka sitä, että harvennuspuusta tehtyä sellua käytetään kiinalaisten takamuksien pyyhkimiseen.  Kiihdyttää ilmastonmuutosta.

    Olivat muuten sitäkin mieltä, että mustikka kasvaa harventamattomissa metsissä.

    Minusta Suomen metsätalouden suurin ongelma on ollut harvennuspuun heikko kysyntä, mikä sitten säteilee harventamattomissa metsissä vuosikymmeniä huonona tukkipuun kasvuna.

    Olen luullut, että Suomessa tutkijoilla olisi ainakin perustiedot metsien käyttäytymisestä.  Ei tosiaan siltä näytä.  Yliopistot valittavat rahapulaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että täysin huuhaahan on varaa.

    Ei muuten tullut yhtään kommentti siihen Jyväskylän yliopiston lehteen kirjoittamaani kommenttiin.

    Visakallo Visakallo

    Tuskinpa ainakaan kaikilla noista allekirjoittajista on kovinkaan tiivistä suhdetta metsiin. Liekö kaikilla kumisaappaitakaan. Mauno Kovisto vertasi aikoinaan toimittajia sopulilaumaan. Tutkimuspiirejä näyttää valitettavasti vaivaavan sama ongelma.

    sitolkka

    Pohjoisessa metsänuudistaminen on todellakin tappiollista. Rovaniemen pohjoispuolen metsät voisi vaikka kaikki suojella. Eipähän vesistöt sotkeutuisi. Puuta sieltä tulee niin vähän, että se olisi etelämpää korvattavissa.

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 620)