Tökkäsin nuorena insinöörinä asbestiin 1971 maansiirtokoneiden markkinoinnissa. Ostin eräälle kotimaiselle firmalle kotimaisen ARA AK pyöräalusteisen kaivinkoneen. Uudessa koneessa oli tietysti takuu , kuten koneissa yleensä on. Ihmettelimme huollon kanssa, että mikä siinä on, kun moottorin suodattimet olivat jatkuvasti tukossa ja muutakin remonttia riitti?

Kone oli töissä Paakin asbestikaivoksella ja menin katsomaan tilannetta. Kaivos oli avolouhos, jossa asbestiesiintymä oli aivan pinnasta alkaen. Aine oli ns. lyhytkuituista asbestia. Se oli kuin harmaata lahokantoa olisi kaivanut – ja harmaata pölyä oli joka paikassa!

Sitten alkoivat aineen vaikutusalueella olevat ihmisetkin oireilemaan. Terveysalan toimijat (en muista, että vihreät olisivat silloin olleet asialla) tutkivat tilannetta ja diagnoosi oli keuhkoihin kehittynyt asbestoosi! Aine ei kyllä lähtenyt ”Risuparran” rykäisyllä vaan kehitys johti suhteellisen lyhyenä aikana tukehtumiskuolemaan 🙁 Paakin asbestikaivos suljettiin, en ole käynyt paikalla, mutta luulen, että silloisista työntekijöistä tuskin ketään on enää hengissä!