Keskustelut Metsänhoito Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan

Esillä 10 vastausta, 791 - 800 (kaikkiaan 1,270)
  • Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan

    Merkitty: 

    R. Ranta:
    ”Kuinka Taneli on, onko käsityksesi yhtään muuttunut ilmastonmuutoksesta?”

    Vastaukseni:

    Ilmasto on aina ollut muutoksessa, se muuttuu tälläkin hetkellä ja se tulee aina muuttumaan.

    Eli mitään ylimaallista ja erikoista ei ole tässä hetkessä. Näitä kuumia kesiä ja leutoja talvia on ollut mm. 1912 tienoilla ja taas 30-luvulla.

    Katsotaan nyt mihinpäin se auringon aktiivisuus kääntyy, voi olla taas pian hyvinkin kylmää.

    Ihmiset omat aina tykänneet kuunnella maailmanlopun ennustajia, nykyisin ne ennustajat vain ovat pukeutuvat tieteen kaapuun.

    Viimeisin pieleen mennyt tieteen ennuste oli että happosateet tappavat suomen havumetsät vuoteen 1995 mennessä. Lisäksi vielä ettei rikkipäästöjen vähentämisellä ole mitään merkitystä metsäkuolemaan, mutta se voi metsien palautumiseen vaikuttaa hiukan. Jälkeenpäin on todettu ettei ennen vuotta 1995 ole ollut edes mitään taantumaa Suomen havupuiden kasvussa.

    Tämä höppä ei ollut vain yhden miehen show, vaikka se pieleen menon jälkeen on siksi yritetty kääntää. Kohulla oli ehkä hiukan myönteistä vaikutusta Kuolan niemimaan kaivosteollisuuden rikkipäästöjen alasajossa, joka sinänsä oli hyvä asia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

  • Kurki

    AJ: Jos kyseessä on hyvin puuta kasvava suo, ennallistamalla ei saada juurikaan hyötyä – varsinkin jos alue siirtyisi metsästä kosteikoksi eli syntyisi metsäkatoa.

    Hyvin puuta kasvavat minerotrofiset suot ovat matala turpeisia alle 0,6 m (Ränskälän korvessa yli 1 m) korpia ja rämeitä, joiden pohjavesi on yhteydessä kivennäismaavesiin(olisivatko osaksi matalia umpeen kasvaneita lampia) ja joidenka maapäästötkin ovat suuret n. +1,0…+3 tonnin luokkaa turvekankailla (ojikot…tkg / ks linkki) ollessa suurimmat päästöt. Näitä suotyyppejä aika on jo muuttanut kivennäis maapohjiksi 1 milj.ha, kun turvekerros on hajonnut kokonaan pois. Tietoa siitä, paljonko näitä hyvin kasvavia ojituksia nykyisistä ojituksista 5 milj.ha on Suomessa, en löytänyt. Olisiko puolet, sillä varmasti ensin on ojitettu parhaiten metsää kasvavat suot. Luonnon soista niitä on vielä neljännes jäljellä eli 1 milj.ha 4 milj. hehtaarista. Turvekerroksen ohuus kertoo, että ne suhteellisen nuoria muodostumia alle 1000 vuotta vanhoja. Näiden CO2-maapäästöjen osalta voidaan sanoa, että teoreettisesti eivät voi lämmittää nykyistä ilmastoa, kun päästöt on otettukin nykyisestä ilmakehästä. Loput karut suo-ojitukset 2,5 milj. ha ovat sitten sadevesien varassa kasvaneita, jotka  ovat reilu päästö metaanin typpioksiduulin vuoksi.

    Linkki: https://www.suoseura.fi/ojitettujen-soiden-kestava-kaytto/ojituksen-vaikutus-maaperan-kasvihuonekaasupaastoihin/

    Alla olevan linkin mukaan hyvin kasvavia luonnon soista olisi vielä jäljellä 1,0 milj.ha eli neljännes kaikista 4 milj. hehtaarista, joita voisi ojittaa vielä kasvamaan paremmin.

    https://www.luke.fi/fi/blogit/miten-suomen-kasvihuonekaasuinventaarion-tulokset-muuttuisivat-jos-ojittamattomien-soiden-paastot-ja-nielut-raportoitaisiin

    A.Jalkanen

    Suomessa on VMI10:n tulosten mukaan yli 830 000 ha kunnostusojituskelvottomia kitumaan metsäojitusalueita.

    https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/91891/silvan_kaisa.pdf;jsessionid=0D974039F54DB7507BFD3EF458BF2428?sequence=1

    Uudisojitusten perään ei kannata haikailla, se juna meni jo, samaan suuntaan kuin turvejuna.

     

     

    Metsuri motokuski

    Ne oli kyllä parhaat junat mitä minä tiedän.

    Kurki

    AJ:n linkistä lainaus sivulta 4.

    Soiden kehitys alkaa aina minerotrofiavaiheesta ja aikain saatossa siirtyy vähitellen ombrotrofiaan.
    Tämä selittyy sillä, että korkeutta kasvava rahkakakku loittonee yhä kauemmas pohjavedestä ja saa suuremmassa määrin ravinteensa laskeumanmukana.

    Soiden turvepaksuus ratkaisee ojituskelpoisuuden. Nämä tutkimuksen 800 000 ha kunnostusojituskelvotonta suota olisivat hyviä turvesoita paksuuden vuoksi.

    Kaikki suot olisivat olleet alkuvaiheessa ravinnerikkaita hyvin metsää kasvavia ojitettuina myös tämäkin Satamakeidassuo. Osa suosta on nyt kosteikko ja näkyy suopohja kasvavann myös hyvin metsääkin.

    https://www.kankaanpaanseutu.fi/uutiset/art-2000007764823.html

    Alla olevan linkin sivulta 14. : Jos turvekerroksen paksuus on alle 20–30 cm, puiden juuret kasvavat pohjamaahan asti. Silloin puiden ravinnetalous on varmistettu pitkälle tulevaisuuteen. Paksuturpeisilla kohteilla kannattaa varautua yhteen jatkolannoitukseen kiertoajan kuluessa. Puutuhkan lisäksi lannoitus voidaan tehdä myös PK-lannoitteella, jos metsäkäyttöön sopivaa on saatavilla.

    https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/suonpohjasta-metsaksi-opas.pdf

    A.Jalkanen

    Juu ja lisäksi kelpoisuuteen vaikuttaa pohjamaan viljavuus ja sijainti eli lämpösumma.

    A.Jalkanen

    Lisää terävää analyysiä, ilmaston keikahduspisteistä. Tutkijoiden viesti on, että näiden kriisien ehkäisyn on oltava ilmastokokouksen ja maailmanlaajuisen yhteistyön ydintavoite.

    https://yle.fi/a/74-20063461

    Kurki

    Ilmastotavoite melkein saavutettu.

    Helsingissä mitattiin juuri vuoden keskilämpötila 1 asteen verran 15 vuoden keskiarvon alle.

    Ja vuonna 6.12. 1917 satoi vettä Lappia myöten.

    Gla

    Metsälehdessä 22 Luke toppuuttelee huolta mänyistä, vaikka etelänversosurma ja okakaarnakuoriainen näyttää yleistyvän etelässä. ”Eihän tämä mikään iso ilmiö vielä ole”.

    Ei niin, mutta muutos on nopea. Miten Luke ohjeistaa, kun ilmiöstä kasvaa iso? Kuusta tilalle?

    jees h-valta

    <p>Eihän nuo iso ongelma ole vaan hirvet se iso männyn kasvatuksen ongelma on edelleen. Luke saisi keksiä konsteja joilla oikeisiin ongelmiin saataisiin tolkkua. Ilmastonmuutos suosii lehtipuuta mutta se vain pahentaa hirvikarjan kasvatusta.</p>

    Gla

    Matti puolestaan toppuuttelee koivusekoitusta kuusikossa.

    Ihan hyvä huomio, että kuivan kuusikon kuivuutta on turha pahentaa. Pitäisikö kuitenkin tarkastella toista näkökulmaa eli onko kuusi oikea puulaji kuivalle kasvupaikalle, jossa maaperä ei sido kosteutta tai maaperästä ei kapillaarisuus tuo kosteutta pintajuuristoisille puille.

    Sitäkin on tullut mietittyä, miten koivu hieman kuusta ylemmässä jaksossa vaikuttaa. Suojaako varjostus kuusta pahimmilta paahteilta.

    Kiinnostava yksityiskohta löytyy myös vanhasta kirjallisuudesta. Aukko piti viljellä nopeasti, ettei paljas maaperä ehdi laihtua. En tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan, enkä ole muistanut asiasta Metsälehden asiantuntijoille kysymystä laittaa. Mutta laihtuuko maaperä, jos varttunutta puustoa harventaa veden kulutusta pienentäen, vai säilyykö se tuoreempana hellekesiä ajatellen.

     

Esillä 10 vastausta, 791 - 800 (kaikkiaan 1,270)