Rapautuminen on yksi mittaluokaltaan osin tuntematon hiilinielu. (Toinen on vesistöjen piilevät jotka kerrostuvat vesistöjen pohjaan sedimenteiksi. Muitakin varmaan vielä löytyy. Tomperi jo viittasi aiemmin tähän juttuun mutta laitan uudelleen tähän ilmastonmuutoketjuun.) Jutussa haastateltu Sanni Turunen on väitöstutkija Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksella.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009234231.html

”Rapautuminen alkaa, kun rapautuvasta kivestä irtoaa positiivisia ioneja, jotka päätyvät aikaa myöten mereen. Meressä ionit yhdistyvät bikarbonaatti-ioneihin, jotka ovat veteen liuennutta hiilidioksidia. Yhdisteet alkavat saostua. Prosessissa syntyy kalkkikiveä tai aikaa myöten jopa marmoria, ja näin niiden sisältämä hiilidioksidi on pysyvästi poissa ilmakehästä, sanoo Turunen.

Koska maapallolla on valtavasti kiveä, rapautuminen on todella voimakas lämmönsäätelijä.”

no ilmassa oli co2 28.4.2023 425.01 ppm,mittaustulos

Kiitos Anneli. Tuo Turusen artikkeli oli hyvä. Se kertoi perusteellisesti rapautumisprosessin kemian ja asetti rapautumisprosessien aikavakiot oikeaan suuruusluokkaan.

Pidän kuitenkin tuon  pamfletin esitystapaa maallikolle paljon sopivampana. Tuo Turusen artikkelin sisältö on tiivistetty siinä kansantajuisti seuraavasti:

”Kun lämpötila on noussut muutaman asteen, sillä on voimakas vaikutus esimerkiksi veteen ja vesihöyryyn, joka on paljon voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Kun lisäksi veden lämpötilan nousu alentaa veden kykyä sitoa hiilidioksidia, moni saattaisi luulla lämpötilan nousevan niin, että meret haihtuvan taivaan tuuliin.

Onneksi luontoa ei voi tulkita yhdellä tai kahdella muuttujalla. Esimerkiksi rapautuminen kiihtyy lämpötilan ja kosteuden noustessa, mikä taas sitoo hiilidioksidia. Monta muuta muuttujaa alkaa vaikuttaa eri suuntiin, kun lämpötila nousee. Biomassan kasvu kiihtyy yleisellä tasolla, mutta autioituminen päiväntasaajalla taas vähentää biomassaa! Ja loppujen lopuksi lämpötilan nousu pysähtyy. Kun maapallon pinta lämpenee, se säteilee voimakkaammin energiaa avaruuteen. Kasvava säteily avaruuteen löytää tasapainon auringosta tulevan lämpösäteilyn kanssa, ja lämpötila maanpinnalla asettuu uuteen arvoon. Mikä
on se lämpötila, jossa näin tapahtuu, sitä ei osaa ennustaa tarkasti kukaan. Tilanne on sama kuin sääennusteissa: lähipäiville on helppo laskea ennuste, mutta pitkät ennusteet voi yhtä hyvin tehdä sammakon avulla.”

Rapautuminen on, niin kuin Turunen aivan oikein sanoo,  hidas prosessi.

Rapautuminen on osa hiilen ikiaikaista hidasta kiertoa ( tektonisia ja kemiallisia prosesseja). Hiilen nopea kierto taas tarkoittaa hiilen liikkumista biosfäärissä.

Ongelma syntyy kun tuolta hitaan kierron prosessista otetaan väkisin polttamanna hiilttä nopeaan kiertoon, mutta takaisin sitä ei väkisin enää saada! Hiili jää pyörimään nopeaan kiertoon inhimillisesti katsoen maailman tappiin. Eli on utopiaa saada co2 pitoisuutta lakemaan seuraavien satojen vupsien aikana. Ja jos se laskee, se laskee ihan muista syistä kuin ihmisen tekemillä tempuilla.

Rapautumisnopeudessa tapahtuvat muutokset ovat siis liian  hitaita vaikuttamaan lämpötilaan, joten tarkasteltaessa  lähivuosisatoja, niillä ei ole merkitystä.

Rubicco on yksi miljoonista entsyymeistä, joka vaikuttaa fotosynteesissä katalyyttinä. Kemiallisissa reaktioissa, joissa valmistetaan eri raaka-aineista jotain tuotetta endotermisesti, tapahtuu samanaikaisesti lukekemattomia eri edestakaisia reaktioita, joiden tuloksena voi myös syntyä hiilidioksidia . Näin on fotosynteesissäkin. Mutta lopputulos on, että ilman hiilidioksidista ja vedestä energian avulla syntyy sokereita . Vain sillä on merkitystä kuinka paljon sokereita syntyy  ja varastoituu sitten edelleen puumassaan.

Puu ottaa hiiltä ja luovuttaa,kun kasvaa.Puu tarvitsee kuitenkin vettä ja ravinteita samalla,kuivuudessa ei vettä kovin paljon.