Mutta bakteerien ansiosta levät pysyvät hengissä vaikka on muovia vesistössä

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n maatutkimus

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/db020b96-e7f3-45d1-bec5-3420f4553b4b

Olen nyt palannut ”elävien kirjoihin” sotemyllystä. Olin luullut, ettei ongelmallisempaa asiaa kuin ilmastonmuutos olekaan, mutta kun jouduin soteuudistuksen sekaan, niin en saanut mitään tolkkua asioista. Minua pompotelttiin aikansa ja sanottiin, jotta kolmen kuukauden kuluttua takaisin. On kai ymmärrettävä, että sain siis vielä ainakin kolme kuukautta elinaikaa? Tuli vain mieleen, että ”sairaanhoitajanielu”, joka vie hoitajat pois hoitotyötä onkin systeemin sisällä. Siellä hallinto ne nielee, joten on siis todistettu, että systeemin sisään kätketty hiilinielukin toimii?

No toisekseen vanhuus tekee kai vaivatkin vaikeammaksi hoitaa. Alan ymmärtää, mitä vanha metsätyömies-isoisäni tarkoitti tarkoitti ilmaisulla ”meitä karsitaan”, kun hänen jalkansa lakkasivat kantamasta.

No vitsit sikseen.

Jouduin pahaksi onneksi tuonne sotemyllyyn, enkä ehtinyt vastaamaan kahteen tärkeään viestiin.

26.4. Annneli kirjoitti: ” Ei riitä maapallon hiilen kierron säätöpiirin säätö CO2 > lämpötila -siirtofunktiolla. Tarvitaan paljon muutakin kuten vaikka vesihöyry sekä sateisuuden, kuivuuden, lämpötilan ja kasvillisuuden takaisinkytkennät jne. Ilmastoilmiöiden ennustaminen vähänkään pitemmälle ajalle on vaikeaa. Kaikki tämä pitäisi löytyä IPCC:n raposteista ja paljon muuta.”

Sitten Kurki ihmetteli mikä on säätöpiiri? En ihmetele, jos Kurki ihmettelee. Oletan hänen olevan nuorempaa sukupolvea, mikä selittäisi asian. Tästä tulee nyt pitkä juttu, mutta sairaalassa oli paljon mietittävää!

————–

Säätöpiirit tulivat minua vastaan 60-luvun lopulla kun minua koulutettiin hoitamaan mullistavaa uutta suljetun kierron tuotantoprosessia. Se oli niin uutta, että jouduin allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen jonka rikkominen johtaisi ”kuolemanrangaistukseen”. Yritän siis kertoa seuraavan tarinan niin, ettei työnantajani paljastuisi.

Silloin prosessia ohjattiin yksikkösäätäjien avulla. Jokaisella uunilla oli oma lämpötilaa ohjaava ”säätöpiirinsä”.

Anneli on aivan oikeassa tuon siirtofunktion suhteen. Maapallon lämpötilaan vaikuttaa sellainen säätöpiirien joukko, ettei se ole hiilinieluilla eikä muillakaan yksikkösäätäjillä hallittavissa. Mutta onneksi tiedämme syyn ongelmiin!

Se miksi tuo kirjan ”tulevaisuuden lyhyt historia” hiilenkierron kuvaus kolahti minuun kuin vasara, on että olin paininut 70-luvun alussa identtisen ongelman kanssa. Saanto tuotannosta oli alkanut laskea vääjäämättömästi. Oli laskenut jo vuoden verran eikä syytä löydetty. Aluksi syyllisiä olimme me prosessimiehet, sitten laitetoimittajat. Lopuksi saanto laski niin, että lähestyttiin kannattavuuden suhteen kriittistä rajaa.

Työpaikalleni ilmestyi tohtoreita ja muuta viisasta väkeä, sillä kyllä konsernillamme rahaa riitti! Selvityksiä tehtiin, mutta juttu pysyi pimeänä.  Sitten nuori opiskelija, joka teki väitöskirjaa ”säätö- ja systeemitekniikasta” kysyi minulta yhden yövuoron aikaan, mitä mieltä minä olen. Sanoin, että täältä ohjaamosta käsin ei kyllä enää mitään ole tehtävissä. Kaikkea olen kokeillut, joten uskon ongelman tulevan ulkopuolelta, ja epäilykseni kohdistuu raaka-aineisiin, joita syötämme prosessiin.

Jouduin siten isoon palaveriin, jossa aiemmin asiaa tutkineet tohtorit antoivat ymmärtää, ettei vähä-älyisiä prosessimiehiä tarvita tällaisissa ”tiedepalavereissa”, ja varmemmaksi vakuudeksi piirtelivät fläppitaululle ”differentiaaliyhtälöitä”, ja muodostivat ”siirtofunktioita”, ja  tekivät ”Laplace-muunnoksia” ja onnistuivat osoittamaan, ettei ymmärrykseni riitä tällä tasolla. Sain hävetä, mutta tämä nuori väitöskirjan tekijä oli mennyt osto-osastolle, ja löytänyt pari vuotta sitten tapahtuneen muutoksen. Oli ostettu ”halvempaa”! Kun speksi oli kerran samanlainen ja sitä kuluikin niin vähän.  Sattumoisin uudessa aineessa oli harvinainen maametalli, jota vanhassa ei ollut. Spekseissä ei sitä vain mainittu. Ja tämä pirulainen ei poistunut prosessistamme, vaan kumuloitui sinne.  Se saastutti vähitellen jumalattoman kalliin kanto-aineemme. Ei auttanut kuin ajaa alas koko prosessi  vaihtaa kantoaine ja palata  vanhaan raaka-aineeseen! Kalliiksi tuli, mutta tytön väitöskirjaa kehuttiin. Tyttö tuli sitten yövuoroon ja toi minulle  jumalattoman hienon konjakkipullon. Jouduin toteamaan, että kaunis tyttö voi olla myös älykäs.

Tämä fossiilihiili toimii mielestäni samalla tavalla. Se ei poistu prosessista, joten tuntuu tosi oudolta, kun joku tieteentekijä sanoo televisiossa: ”Uskon näkeväni ajan, jolloin hiilipitoisuus ilmassa alkaa laskea”. Jotta se olisi mahdollista pitäisi pystyä vastaamaan tuon kirjan peruskysymykseen mitä reittiä pitkin tuo hiili saadaan poistuu maa-meri-ilmakehäsysteemistä, joka on avoin systeemi. Valitettavasti emme voi pysäyttää prosessia ja vaihtaa kanto-aineita.

——————-

Sitten Annneli kirjoitti 28.4. ”Metsien kasvun tasoa pitkällä aikavälillä ei määrää runkopuun hakkuutaso vaan lehtivihreän määrä.”

Aivan loistava näkökulma. Juuri tuo asia on se, jota olen hakenut mielessäni ymmärtääkseni miksi hiilinielut eivät maailmanlaajuisesti kasva.  Ja kun ne eivät kasva ei hiilinielut myöskään ole ratkaisu. Kasvun esteenä on yksinkertaisesti se, että viherhiukkasten toiminta vaatii vettä ja valoa ja tuo vesi vain vähenee siellä missä kasvualaa olisi tarjolla. Aurinko polttaa nuo alueet kuiviksi. ”Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan” Eino Leinoa lainatakseni.

28.4. Anneli kirjoitti ”Hesari vääntää edelleen juttua vanhalta pohjalta, ei pääse eteenpäin hiilinieluista.”

Eiköhän tuolta em. pohjalta päästä eteenpäin.

————————

Minusta tuntuu mahtavalta tuo Taalaksen ilmestyminen hallituksen neuvonantajaksi Ollikaisen sijaan. Ei siksi, että Ollikainen olisi tiedemiehenä yhtään kehnompi, mutta ongelma on hänen isäntänsä. Tällainen väite vaatii perustelut.

Olen ottanut ohjekirjakseni tuon pamfletin ”tulevaisuuden lyhyt historia.” Se kansantajuistaa loistavasti näitä yli ymmärryksen käyviä asioita. Koska kirja ei ole tieteellinen ei sillä tietenkään voi suoraan mitään perustella, mutta juuri siksi sillä on vapauksia avata näkökulmia. Siellä sanotaan sivulla 8: ”IPCC on hallitusten välinen eli siis viime kädessä poliittinen elin.”

Vaikka siis IPCC:n sisällä olevat tieteen tekijät kokevat itsensä tieteen tekijöiksi, on heidän isäntänsä poliittinen taho. Tämä poliittinen taho määrittelee tehtäväkentän, ja Ollikaisen tehtävä on huolehtia poliittisen asiakirjan toteutumisesta, ja sen tehtävän hän tekee hyvin. Sen sijaa WMO on puhtaasti tieteellinen organisaatio. Kysymys ei ole saivartelusta, sillä kärjistetysti voidaan kysyä, mikä ero on Putinin tiedemiehillä, ja Zelenskyn tiedemiehillä?

Siksi minusta  juuri Taalas on oikea henkilö neuvomaan hallitusta. No minun mielipiteeseeni vaikuttaa tietenkin se, että tuo ”raamattuni” edustaa samanlaisia näkemyksiä kuin Taalas. Tuo ”raamattu” sanoo  loppulauseissaan, että totuus on riippuvainen näkökulmasta. Ollikaisella ja Taalaksella näkökulmat ovat siis hieman erilaiset.

”huoletonta menoa viimeiset neljä vuotta.”

Niinpä, joku tosin voisi väittää, että yhtä jos toista tässä on tapahtunut taloudenkin puolella.

Mutta fantsua, että nyt on taas sekoomus korjaamassa tilannetta. Onnistuu varmaan yhtä hyvin kuin kaikkina muinakin kertoina.

Taisi suurin pehmentäjä olla Nokia.