Visu: se on ilmaston luontaista vaihtelua. Muutaman sadan vuoden välein. visu: jos et tiedä,niin voin kertoa sinulle,että viimeiseen kymmeneen vuoteen mahtuu hyvin monta mittaushistorian lämpimintä vuotta. Ja tämä johtuu ihmisen toiminnasta. Oletteko muuten kuulleet katovuodesta 2021,joka oli ennätyksellisen kuuma ja kuiva?

Seuraavaksi , jos entiset merkit pitävät paikkaansa,visu ottaa puheeksi jääkaudet ja sen kun Utsjoella kasvoi jalot lehti puut. Jos saat siitä tyydytystä,niin anna tulla vaan!

Ja minä vastasin kysymykseen.

Aikalaiskuvaus katovuosista 1867-68 (vaimon isoäidin isä kotoisin Saarijärven Mahlusta.   Hän oli opiskellut Mustialassa agronomiksi):

Vuonna 1867 matkustin lopulla toukokuuta 1867 Mustialasta Sippolaan.  Luminietokset seisoivat korkeammalla aitain harjoja kuin talvisydännä.  Matkallani kuljin 5 p. sanottua kuuta Päijänteen salmen ( Kärkisen salmi) Korpilahdelle sillä tavoin, että venhettä vedettiin jäälauttain yli ja Päijänteen selkä oli aivan jäässä että hevosella saattoi ajaa. Sitten 10 p. samaa kesäkuuta Saarijärvellä oli vielä jäitä järvissä, että kirkkoväki souteli kierrellen jäiden välissä.  Sitten tuli tavattoman lämmin niin, että juhannuksena oli kuitenkin jokseenkin täysi lehti puissa vaikka samana päivänä sentään nähtiin luntakin vuorien pohjoisilla rinteillä. 

Wiljat kasvoivat hyvästi.  Mutta kun Saarijärveltä    palasin 20   p. elokuuta oli päivä hyvin helteinen, mutta illan puolella muuttui äkisti kylmäksi ja ollessani Kuukan (Uurainen) kirkolla yötä olivat seuraavana aamuna lammikot jäässä. 

Niin ankara oli kylmyys.  Silloin meni ei ainoastaan suvitouvot, vaan kaikki rukiitkin  Jälemmin tuli samanlaisia öitä ja vei loputkin viljat.

Sitten seurasi kauhea nälkäkausi, jonka vertaista ei Suomen historia monta tiedä.  Seuraavana vuonna kuoli 137 720 henkeä, joista ilmoitusten mukaan varsinaisesti nälkään 2350 henkeä.  Seuraava talvi. tuli runsasluminen ja kovilla pakkasilla, joka vielä suuressa määrin lisäsi nälän kuormaa.  Jälkeisenä kesänä v. 1868 matkustelin Kuopin läänissä ja kammottavaa oli nähdä sitä tavatonta nälkään sortuvan kansan vaellusta, sitä taudin raivoa sekä kuolevaisuutta kuin myös että tiet olivat täynnä ruumisten kulettajia

Aikalaiskuvaus katovuosista 1867-68

Ilmasto lämpeni 1930-luvulla pari astetta noista nälkävuosista niin, että Torniojokilaaksossa myös onnistui pitemmän kasvukauden vehnän viljelykin ja ruokaa riitti. Sitten kylmeni asteen vuosikymmeniksi kunnes 2000-luvulla on jälleen lämmennyt 1930-luvun tasolle.

Täällä tämä revalaisten ryhmän huoli tästä kirotusta ilmaston lämpenemisestä Suomessa tietenkin on nostalgista kaipuuta sinne 1800-luvun nälkävuosiin.

Leena on jo selvästi alkanut rentoutua rankan työviikkonsa jälkeen. -Se on oikein hyvä!