Voi olla myös niinkin, että Kulmalan tutkimukset veisivät pohjan koko Suomen hiilihömpötykseltä.  Viisas tutkija vain vihjailee.  Jos löisi todelliset luvut pöytään tutkimusrahoja myöntävät suuttuisivat.

Kyllä, nimenomaan kasvava metsä tuottaa aerosoleja. Eri puulajit tuottavat niitä eri määriä ja hakkuutkin vaikuttavat niihin. Tutkittavaa siis riittää.

Tällä hetkellä Kulmalan ryhmä tutkii ns. COBACC-hypoteesia eli Continental Biosphere-Aerosol-Cloud-Climate -kytkentöjä. Hypoteesin mukaan maapallon kohoava lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus lisäävät biomassan tuotantoa, biomassan kasvu lisää vapautuvia hiilen yhdisteitä, jotka edistävät uusien aerosolihiukkasten syntyä ja uusien pilviytimien muodostusta, jotka viilentävät ilmakehää ja lisäävät hajasäteilyn osuutta kokonaissäteilystä, joka puolestaan voi edelleen lisätä biomassan tuotantoa ja kehä jatkaa pyörimistä…

Lähteet: Yhdessä ilmakehässä -kirja ja julkaisu Boreal Environmental Research 19B/2014.

Ilmastoon liittyy jäljessä oleva 1834 Saarijärvellä syntyneen ja agromiksi köyhistä oloista opiskelleen Davidin aikalaiskuvaus.  (David on vaimoni isän äidin isä):

Vuonna 1867 matkustin lopulla toukokuuta 1867 Mustialasta Sippolaan.  Luminietokset seisoivat korkeammalla aitain harjoja kuin talvisydännä.  Sitten kesäkuun alussa matkustin Sysmän kautta Jyväskylään ja Saarijärvelle.  Matkallani kuljin 5 p. sanottua kuuta Päijänteen salmen (Kärkisen salmi) Korpilahdelle sillä tavoin, että venhettä vedettiin jäälauttain yli ja Päijänteen selkä oli aivan jäässä että hevosella saattoi ajaa.

Sitten 10 p. samaa kesäkuuta Saarijärvellä oli vielä jäitä järvissä, että kirkkoväki souteli kierrellen jäiden välissä.  Sitten tuli tavattoman lämmin niin, että juhannuksena oli kuitenkin jokseenkin täysi lehti puissa vaikka samana päivänä sentään nähtiin luntakin vuorien pohjoisilla rinteillä.  Wiljat kasvoivat hyvästi.  Mutta kun Saarijärveltä palasin 20 p. elokuuta, oli päivä hyvin helteinen, mutta illan puolella muuttui äkisti kylmäksi ja ollessani Kuukan (Uurainen) kirkolla yötä olivat seuraavana aamuna lammikot jäässä.  Niin ankara oli kylmyys.  Silloin meni ei ainoastaan suvitouvot, vaan kaikki rukiitkin.  Jälemmin tuli samanlaisia öitä ja vei loputkin viljat.

Sitten seurasi kauhea nälkäkausi, jonka vertaista ei Suomen historia monta tiedä.  Seuraavana vuonna kuoli 137 720 henkeä, joista ilmoitusten mukaan varsinaisesti nälkään 2350 henkeä.  Seuraava talvi tuli runsasluminen ja kovilla pakkasilla, joka vielä suuressa määrin lisäsi nälän kuormaa.  Jälkeisenä kesänä v. 1868 matkustelin Kuopin läänissä ja kammottavaa oli nähdä sitä tavatonta nälkään sortuvan kansan vaellusta, sitä taudin raivoa sekä kuolevaisuutta kuin myös että tiet olivat täynnä ruumisten kulettajia.

Nautitaan vain hyvistä säistä niin kauan kuin niitä riittää.

Näin, ja jos maankäyttösektori saa maatalouden turvemaan päästöt kuriin ja lisäksi jonkin verran metsämaan nieluja kasvatettua, ei tarvita edes tuota ylimääräistä kompensaationielua. Metsänielu kasvaa nyt vuosittain jo siksi, että hakkuut ovat kasvua pienemmät. Tämä mekanismi ei kuitenkaan toimi loputtomiin, vaan jossain vaiheessa metsiä on taas alettava nuorentaa.

Professori emeritus Eero Paloheimo:

”Kiistaton johtopäätös lienee, että menossa oleva prosessi ei pysähdy ilman jättimäisiä vastatoimia. Prosessi ei pelkästään jatku samalla nopeudella kuin tähän saakka, vaan ilman massiivista vastustusta kiihtyy ja loppuu vasta täydelliseen tuhoon.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000009013217.html

Kriisitietoisuutta on jo väestössä, mutta keinoista on vielä erimielisyyttä. Paloheimo painottaa mahdollisimman nopeaa fossiilitaloudesta eroon pääsyä. Mitä tämä tarkoittaa metsien kannalta? Globaalisti metsäpinta-alan lisäämistä, niiden kasvun lisäämistä sekä kestävän kehityksen mukaista mutta tehokasta käyttöä. Mutta ollaanko globaalisti jo myöhässä? Viimeaikaiset kuivuusjaksot eivät lupaa hyvää metsittämishankkeille, joskin vuodet ovat edelleen sateisuudeltaan erilaisia.

Viimeaikainen puun kysynnän ja hinnan nousu lupaavat hyvää tulevaisuutta meidän metsäklusterille aina alkutuotannosta lähtien. Meillä puuraaka-aineen käytön laaja lisääminen ei ole kuitenkaan mahdollista ellei kasvu lisäänny, kun osa kasvusta pitää jättää EU:n yhteiseen pottiin hiilinieluksi. Olisikin tärkeää tunnistaa ne toimet, joilla kasvua voidaan lisätä kestävästi ja tuottavasti. Tuotetun puun määrää ei saisi lisätä niin että kannattavuudelle, puuaineen laadulle, ympäristölle tai metsien monitoiminnallisuudelle tulee kohtuutonta haittaa.