Kyllähän se metsurin tuntiansio on ihan naurettavan pieni. Itse en tee kuin urakalla ja hyvin pärjää, Alueet hinnoiteltu valmiiksi jos ei kiinnosta voi jättää tekemättä. Sen tekee ulkolaiset metsurit. Siinä olisi miisulle parantamisen varaa tuntiansio huomattavan korkeaksi työn vaativuuden mukaan.
Se on kuule arto niin kuin kirjoitin, että se työ ei ole sen arvoista, että hajottaa paikkansa ennen kuin on 50v. Urakalla tai muutenkaan. Arvostuksen puutteesta puhumattakaan. Opintovapaata ajattelin, jos pääsen haluamaani koulutukseen. Siinä aikaa miettiä kanssa.
Olen tarpeeksi *nuori* kouluttautumaan uuteen mutta A. Jalkanen: puutarha; ei ikinä! Sen verran on tuttuja puutarha- ja taimitaha-alalla ollut ja on nykyäänkin. Olenhan ollut työssä itsekin myös kauppapuutarhassa. Siellähän on ihan sama tilanne: Kausityö kuumimpaan aikaan, talvet lomautettuna jne.. ulkoilma- tai kasvihuone, täys helve**i kuumaan aikaan, sekä ulkolainen työvoima sielläkin nakertaa palkkoja. Että on sekin nähty. Itse asiassa puutarhalla saattaa olla vielä pidempi lomautusjakso kuin metsäalalla.
Ihan muuta mielessä, jos ja kun pääsisin opiskelemaan. Liittyy kyllä jopa luonnonvara-alaan mutta ei metsätyöhön todellakaan. Insinööriksi ei tod., että jos metsäalalta lähden, ei kiinnosta se pätkän vertaa. Jo on koettu 20 vuodessa koulutuksineen, mihin se on Suomessa mennyt. Hohto on mennyt siitä muutenkin.
Eläkelaskurin mukaan 68 vuotiaaksi pitäis töitä tehdä ja ehdotti 70 vuotiaaksi, jopa.. hohhoijaa. Sesonkitöinä voisi tehdä vaikka istutuksia ja muina aikoina sitten ihan jotain muuta.. katsellaan nyt.
Jatkoa seuraa syksyllä tai ensi vuonna. Ei sitä ny raamit kaulassa olla lähdössä mutta pikkuhiljaa jäähdytellen ja tulevaisuudessa haluan itselläni olevan muutakin kuin hajonneet polvet, selkä , olkapää tms. mitä nyt katselee metsätöistä eläköityviä ihmisiä. Ei sillä, ettenkö kykenisi tällä hetkellä tekemään mutta arvostan kehoani varmasti myös joten toivon sen olevan viiskuuskymppisenäkin juoksukunnossa ilman fyysisen työn aiheuttamia pysyviä vaivoja.
Miisu kertoo totuuksia metsureiden arvostuksesta. Palkkakehitys on työnvaativuuteen suhteutettuna täysin perseellään. En syyllistäisi niinkään ulkomaalaisia yrittäjiä, tai työntekijöitä. Suuret toimijat määräävät , millä hinnoilla työt suoritetaan. Urakointineuvotteluissa suorittavilla yrityksillä on suurten yhtiöiden kanssa kaksi vaihtoehtoa, ota tai jätä, sillä hinnalla mitä tarjotaan. Palkkaakin pitäisi maksaa työntekijöille, mitä jää yrittäjille itselleen. Olen tuollaisen urakointifirman työntekijä ja tiedän, että suomalaiset yritykset eivät pärjää kilpailussa, olen tietoinen urakoiden hinnoittelusta ja niiden kehityksestä. Työt metsissä tehdään nyt ja lähitulevaisuudessa Suomenlahden eteläpuoleisella työvoimalla .Jatkossa väki tulee Balkanilta ja pitkällä tähtäimellä Afrikasta. Alanvaihto varmaan onnistuu yksilötasolla, mutta yleisesti se ei ole ratkaisu metsässä työskentelevien suomalaisten työntekijöiden ahdinkoon. Voimia Miisulle, arvostan todella korkealle naista, joka on jaksanut noin pitkään tässä raskaassa , miesvaltaisessa ammatissa.
Sehän on tietenkin aina järjestelmän vika, jos suomalaisella taviksella on heikko palkka ja pieni eläke. Miten joillakin aivan samassa yhteiskunnassa toimivalla ei ole. Olisko omilla toimilla jotain merkitystä. Mitä nyt lähipiiriä olen seurannut muutamia tuttuja oli raivaushommissa joskus 80-luvulla. Mutta ei paljon sen jälkeen. Näillä selkosilla tuo kehitys on ollut kuitenkin kymmeniä vuosia muuta Suomea edellä.
Metsätöihin ei päästä ymmärryksen takia, vaan niihin joudutaan sen puutteen vuoksi. Vilkaise metsänmies aamuisin peiliin. Jompi kumpi lähtee tänäänkin töihin helteeseen hyttysten ruuaksi.
Huonosti on Tolopaisen asiat. Täytyy valvoa läpi yön ja seurata, koska veronpalautus tulee tilille. Huomattavasti nuorempi vaimo ihmettelee, että missä se Tolopainen läpi yön kuhkii.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.