Mitenkäs se Juhannus noin yleensä ottaen meni? Täällä oli maakunta-ajeluja, jalkapalloa, rallia ja formulaa. Arki alkaa nyt käynnillä hierojalla. Sen jälkeen odottaa varhaisperkauspalsta.
Juhannuksen alku meni sähköittö, 46 h poikki. Naapuri mökkiläisellä 91 h, kun oli pienjännitelinjassa vika. Tiestön raivauksia myrskyn jäljiltä ja tiluksien tuulituhojen kartoitusta. Ei jaksanut hyvän Juhannuksen toivotuksiakaan laittaa, kun oli muuta huolta tarpeeksi.Ensin meinasin jättää juhannuskoivutkin laittamatta, mutta lopuksi tomerain hakemaan kaksi kappaletta rapun pieleen koristamaan Mahtikuusi ja kolme edustus mäntyäkin kumoon ja pihakatajakin murtui poikki. Syöksyvirtaus sattui ”pääkonttorin” kohdalle, edellinen vastaava oli v. 1978. Arki alkaa aamulla myrskypuiden karsimisilla taimien päältä ja päivällä on kaupoilla ruokaostoksilla uutta tilalle ostamassa. Ainoastaan veneajelulla käytiin Juhannuksena makkaran paiston jälkeen, kun ilma oli mitä mainioin, muutoin työn merkeissä osin olosuhteiden pakosta.
Itikoiden kanssa taistellessa se juhannus meni, Thermacelliä kului. Suppailua ja sähkömoottorilla ajelua järvellä, uintia. Ruuaksi savustettua hirven filettä.
Jotkut uudet naapurit eivät ymmärrä, että kello 22 jälkeen ei enää olisi paras aika moottoriveneellä kurvailuun, kun kaikilla mökeillä on asukkaat, joukossa pieniä lapsia, sääksenpesässä myös. 50 vuotta olikin melko hiljaista, kunnes alkoi mökeillä sukupolvenvaihdos.
Tällä kertaa säästyttiin myrskytyhoilta, mutta tiedän miltä ne tuntuvat, joten myötätunto on teidän puolella kelle niitä nyt tuli.
Adaptiivinen vakkari oli vähällä aiheuttaa peräänajon, kun meidän edellä ajava auto poistui äkkinäisesti rivistä; autoni reagoi sen jarrutukseen hidastamalla vaikka auto oli jo hävinnyt edestä, eli viiveellä. Hidastuksen saa nollattua kyllä painamalla kaasua heti. Takana tuli iso mersu melko lähellä joten tilanne tuli mersukuskille yllätyksenä, kun vakkarijarrutuksessa ei taida palaa ees jarruvalot. Turvaväli on siis edelleen tärkeä vaikka annetaan automaation hoitaa ajaminen!
Tuo hyttystilanne kyllä vaihtelre. Meidän pihalla Keski-Suomessa on tosi vähän. Aattona istuttiin juhannusaterialla pitkään illalla verannalla, naiset kesämekoissa, miehet kesäpaidoissa, Lämpötila oli sopivat eikä hyttysistä tietoakaan. Ehkä apuna on se, että tuo veranta on melkein 2 m maasta.
Juomat oli tuonut edustamme Saksaasa, Valmetin asioita siellä Frankfurtista hoitava insinööri. Laadusta ei ollut valittamista.
Tuli puheeksi Valmetin vaiheet. Firmahan on entinen Valtion tykkitehdas Jväskylässä, jossa oli myös Valtion kivääritehdas Tourulassa. Hyvin hoidetussa sodassa olisi molemmat pommitettu tuusan nuuskaksi ja siinä välissä Jyväskylän keskusta. Kuitenkin kävi niin, ettei Jatkosodassa Jyväskylään osunut yhtään pommia. Kaupungin keskellä olevalle Harjulle oli rakennettu tehokas ilmatorjuntajärjestelmä. josta saattoi ampua kauas matalallakin lähestyviä koneita. Pommikoneiden ohjaajat pitivät kaiketi varmaa kotimatkaa parempana kuin suomalaisen pikkukaupungin pommittamista. Kiersivät Jyväskylän turvallisen välimatkan päästä, pudottivat pomminsa Päijänteesseen ja kirjoittivat raportin nonnistuneesta pommituksesta. Toisin oli tilanne saksalaisparoilla, joiden kaupunkeja, esim Fankfurttia Liitouneet pommittivat säälimättä.
USA:lainen paperikonetehdas Beloit teki aikanaan virherekrytoinnin, kun palkkasi jyväskyläisen koneinsinöörin Matti Kankaanpään. Aikanaan Matti palasi Suomeen Valmetille töihin ja niin paljon tietoa mukanaan, että pystyivät tekemään kunnon paperikoneen. Sillä tiellä Valmet on edelleen ja tilauskirjat pullistelevat. Beloitille kävi toisin. Päätyi lopulta Valmetille.
Kiitos Timpalle hienoista historiikeista. Thermacellin käyttöön on kaksi syytä: keittiö kuumenee niin että on aina parempi jos voi syödä ulkona, ja toinen syy on se että ne ovat siskon vehkeitä, ei minun ostamiani.
Vielä vähän 77 vuoden takaisesta Juhannuksesta. Silloin suomalaisilla oli tukalat paikat Tali-Ihantalassa, mutta onneksi oli niitä Tykkitehtaan tykkejä ja niihin tarpeeksi kranaateja ja rautatietkin kunnossa.
Lankomies oli tykistössä laskijana jossain Itä.Karjalassa, kun tuli tuli käsky lähteä Karjalan kannakselle pysäyttämään Neuvostoliiton hyökkäys. Pääsivät tykkeineen turvallisesti sinne Tali-Ihantalaan ehjiä rautateitä pitkin ja alkoivat ampua. Ampuivat ja ampuivat. Joskus 200 tykillä samaa maalialuetta. Nosti ssuomalaisten moraalia ja laski vastustajien. Sitä lankomies ihmetteli kuinka rauhassa he saivat toimia. Neuvostoliittolaisilla oli maataistelukoneita, joilla suomalaisten tykistöasemat olisi paljolti pystytty tuhoamaan, mutta vähän niitä näkyi. Lanko sai jostain kaukaa tulleen pienen sirpaleen, joka ei edes lävistänyt ihoa.
Isävainaa oli haavoittunut Jatkosodan alussa ja päätynyt Jyväskylään vartiokomppaniaan. Hänen tehtävänä oli johtaa Jyväskylästä lähteneiden tykeillä ja kraateilla lastattujen junien kuljetusta sotatoimialueelle. Ehjänä hänkin tuli vaikka junien olisi odottanut olevan mieleistä saalista naapurin pommikoneille. Onneksi suomalaisilla oli hyvät hävittäjät ja niissä taitavat lentäjät. Paluumatkalla hänen vaastuullaan oli sotavankeja. Kurrankin hän oli yksin samassa vaunussa 50 vanjan kanssa ainoana aseenaan valopistooli. Olivat kuiten säyseää porukkaa. Eivät yrittäneet paeta.
Laguksen Panssari miehet sen loppusodan ratkaisivat saksalaisilla rynnäkkötykeillä, joita suojasivat ryssän sotkilta kovapäisimmät soturit panssarinyrkeillä ja panssarikauhuilla.
Isäni soti molemmat sodat alusta loppuun. Oli tykistössä. Selvisi pienellä naarmulla. Mieleen sota kuitenkin jäi jossainmäärin loppuelämäksi. Mitä tuohon sodan ratkaisuun(Suurhyökkäyksen torjuntaan) tulee, sitä eivät tehneet yksittäiset joukko-osastot. Kaikki kynnelle kykenevät siihen tarvittiin. Sota hävittiin , rauha ja itsenäisyys voitettiin.
l
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.