Kaikille keskustelupalstan lukijoille ja keskustelijoille mukavaa joulun ja uuden vuoden aikaa ja kiitos kuluvasta vuodesta, sadan vuoden takaisen joulurunon sanoin (Lähde: Helsingin Sanomat 17.12.).

Runo kertoo lapsista, jotka lähtevät joulupuun hakuun, mutta kuusi toisensa jälkeen kieltäytyy kunniasta. Lopuksi löytyy lähtijä:

Kutsuu kuusi yksinäinen: ”Talven viima on niin jäinen. / Mulla kaiho kalvaa rintaa, elollain ei paljon hintaa. / Taaton kaatoi ukonnuoli, äiti armas suruun kuoli, / siskon sorjan tauti taittoi…” Lapset kuusen kelkkaan laittoi. / Hyväellen veivät sieltä, lohdutellen kaihomieltä. / Valaistuhun tupaan toivat, jossa juhlavirret soivat. / Kultaan, kukkaan he sen puki, sadut kauniit luona luki.