Kuin myös täältä Harjavallasta leppoisan Joulun toivotukset kaikille palstalaisille ja tosiaan pysytään terveinä että nähdään vielä monta tulevaa metsävoittoista vuotta! (kuusi laitettiin pihalle ja senverran tuullut että kaatunut jo muutaman kerran)
Lunta satelee hiljalleen, ei tullut mustaa joulua. Mutta kyllä lapsuuden jouluina oli yleensä paljon enempi lunta, kun pihasaunalle uraa lapiotiin. Riisipuuroa ja soppaa nautiskeltiin. Nyt vois mennä ruuan päälle maata.
Otetaan varman päälle. Lapset ja lapsenlapset vierailevat vain ulkona. Hyvä, että heitä on. Tytär tuo meille itse laittamiaan jouluruokia.
Eihän tätä voi verrata sotavuosiin. Talvisotajoulun 1939 isä oli muiden keskisuomalaisten kanssa Taipaleenjoella. Jatkosotajoulun 1941 sotasairaalassa toipumassa neuvostoliittolaisen 6-tuumaisen tykin kranaatin sirpaleista. Seuraavan joulun hän olikin kotosalla väliaikaisesti siviilissä toipumassa. Vuoden 1943 joulusta en ole varma. Saattoi olla kotosalla tai jossain matkalla Jyväskylän ja sotarintaman välillä. Tehtänä oli johtaa tykkien ja niiden ammusten kuljetusta Jyväskylän Rautpohjan tykkitehtaalta (nykyään Valmet) rintamalle ja tuoda paluumatkalla sotavankeja, jos niitä oli saatu.
Ei täällä Espoossakaan ole mustaa joulua vaan vihreä. Ainakin, jos pihanurmikkoa katselee. Lämpöä +2,5.
TV1:ssä puhutaan koronasta ohjelmassa Ekumeeninen joulu. Timppa muistutti, että pahempiakin aikoja on koettu ja jotkut ne vielä muistavatkin. Kaikkia ihmisiä hiljainen ja kontakteja rajoittava lomien vietto ei näytä koskevan: jotkut julkkikset lennähtävät ensi Leville ja siitä sitten vielä Dubaihin, nimiä mainitsematta. Koetetaan me tolkun ihmiset kuitenkin sinnitellä vielä vähän aikaa, matkaillaan vain nojatuolimatkoja, vaikka YLE Areenan avustuksella (Junamatka Australiaan ja Elämämme Galapagossaarilla).
Timpan joulumuistelusten myötä tuli mieleen yksi isän sotajoulu. Se oli 1939, porukka oli juuri jouluksi päässyt rintamalle Suomussalmen pohjoisosiin. Isä kun oli lääkintämies, niin hänen tehtävänään oli joluaattona jakaa miehille joululahjat. Ne olivat sotilaan ensisiteet, joita oli tarkoitus käyttää omaehtoiseen ensiapuun.. jos se vielä jollain tavalla onnistuu. Isä sanoi että sen katkerampaa joulumuistoa hänellä ei olekkaan, siihen tuli jälkikäteen vielä lisäsävyjä, kun aika moni siitäkin porukasta joutui tuota sidettä käyttämään. Monille se ei kuitenkaan tuonut apua, kun mikään muukaan apu ei olisi enää auttanut.
Niin että ehkä me tästä koronasta selviämme, kun edelliset polvet selvisivät aivan toisen suuruusluokan ongelmista.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.