Mistähän muuten tuo hemputtajankin epäluulo toisen ja kolmannen kierron kasvatukseen mahtaa johtua?
Kyllä näissä ohjeissa joita mm. Satu Holminkin (väit) kirja sisällään pitää ainakin kolmen kierron pitäisi sujua ongelmitta.
Pitää nyt muistaa ettei kanto- vaan juurivesoista. Yli-ikäisiä satseja ei tietenkään saa viljellä. Tarkoittaa maksimissaan kolmeakymmentä vuotta. Ja muistaa että ei ole kyse kotimaan valmispaskasta metsähaavasta. Niiden laatu on pilattu jo tarpeeksi perusteellisesti aikapäiviä.

Nyt kun olen tuota ”kosmetologiaa” iltaisin harrastanut törmäsinpä uuteen metsänaapuriinkin. Joka myös suunnitteli oman peltoheittonsa metsittämistä. Aika raskas vain tuntui jälleen tuo kaava toimeen olevan. Ensin myrkkyä kuulemma jo tänä syksynä ja sitten mätästys jonka jälkeen kuusen istutukset. Toivotin tietenkin menestystä hankkeeseen vaikka rajan toisella puolen on lehtipuumetsä kasvanut reilussa kymmenessä vuodessa hurjat määrät kuutioita ryönän joukkoon länttäämällä. Ei edes koko keskustelumme aikana kysynyt sanaakaan omasta pellonmetsityksestäni. Tiukka on linja ja onnea sille.
Tämän kesän toiselta kohteelta vain totesin kuinka siinä voi käydä.
Pitäisi riittää sitten se jälkihoitoonkin into. Tällä toisella kohteella ne unohdettiin ja sinne hävisivät.
Tällä uudella naapurillani siellä pellossa on jo lähes valmis lehtipuumetsä koivusta ja lepästä pääasiassa ja ne kuulemma sitten klapeiksi alta pois. Koivukuituakin jo hurja määrä.
Sen ikäinen kaveri kuitenkin ettei niistä kuusista enää itse tule tiliä kummoisia saamaan.

Ei ole säästyneet vaan ensimmäisten vuosien Virolaistaimissa levisi mukana sienitauti joka teki rumaa jälkeä etenkin juuri näöllisesti. Mustia okasnjuurikoroja ja niistä myrskyllä jopa poikkimenoja. Nyt näyttäisi jo vuosia laantuneen eikä uutta tuoretta tuhoa juurikaan ole näkynyt. Eikä levinnyt kotimaiseen taimituotantoon. Ne kaikki terveitä ja hyvännäköisiäkin. Ulkolaisia taimia siis älköön kukaan käyttäkö metsää uudistaessaan. Millään puulajilla.