Jätän hyviä haapakasvuja etenkin nuorten kuusimetsien sekaan samoin leppiä (joita olen karsinut viiteen metriin) ja pihlajaa että raitaa. Pieni kanalintu Pyy ilmestyy heti alueelle kun kuusimetsä tarjoaa riittävästi suojaa. Leppä ja koivu Pyyn ruokapuita talvella.  Sopivasti kun jättää kyseisiä lehtipuita kuusikon sekaan tarjoaa hyönteisille, linnuille ja nisäkkäillä elinympäristöä eikä metsän tuotto kärsi, päin vastoin esimerkiksi leppä tuottaa typpeä kuusen käyttöön. Raita keväällä kukkiessaan ensimmäinen sokereita tuottava kasvi mesipistiäisille ja perhosille.

Terveelle haapatukille tuo 45 euroa on ihan käypä hinta. Se toki edellyttää, että tukkeja löytyy yhteensä enemmän kuin muutama pölli. Mhy:t keräävät yhteen pienempiä eriä, jolloin mottihinta saadaan nousemaan kelvolliselle tasolle.

Itse en Haapaa istuttaisi vaikka maksettaisiin. Ei ole kuin harmia koko puusta houkuttelee hirviä menet kaatamaan ilman pukitusta niin on puolen hehtaarin haavikko tiedossa sitten tulee liitoorava ja saa hakata mitään. Eroon pitää pyrkiä koko puusta

Kyllä sen haapatukin markkinointi on tosi vaikeaa.  Meidän pitäjässä joku tekee haavasta erilaisia tuotteita.   Oli syntynyt pieni haapametsä kaatuneen suuren haavan juurivesoista.  Sitä piti harventaa. Soitin, että kiinnostaako, jos hakkuun yhteydessä tuodaan pölkyt tien varteen.  Kaveri sanoi, että ovat taitaneet kasvaa liian nopeasti.  Ei edes käynyt katsomassa.  Olisi pitänyt  olla hitaasti kasvanutta ja ehjää haapatukkia.  Aika haasteellinen yhtälö.  Niinpä menivät harvennushaavat kuiduksi.  Alue jätettiin maisemapuuryhmäksi.  Yhteen haapaan teki palokärki kotinsa.

Isot haavat ovat toki hyviä jättöpuita.  Niitä minäkin jätän.  Usein kuitenkin pyrkivät kaatumaan.  Kerrankin vedin nauhat ”suojele, säästä”  haavan ympäri.  Seuraava kunnon myrsky kaatoi.  Onneksi meillä hirvet syövät haavanvesat polvenkorkuisina, joten ei haapojen kaatumisen jälkeen syntyneistä vesoista haittaakaan ole.

Haapa on kyllä samanlaista puuta kuin koivukin, eli mitä nopeammin kasvaa, sitä parempi laatu.

Jos minä tekisin haapatukista hirsiseinää, se olisi pyöreää hirttä ilman sorvaamista. Jos halutaan, että haapa ei kuivuessaan vääntyile, se pitäisi makuuttaa heinäpellossa kesän yli. Syksyllä sitten alettaisiin työstämään ja ennen seinään laittoa sen pitäisi saada kuivua. Halkemajohde kannattaisi sahata hirren ”selkään” ennen kuin halkeama syntyy itsestään.