Keskustelut Tekniikka Husqvarna 550xp(g) seuraaja?

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 289)
  • Nimetön

    Juuri näin kuin kuusessa ollaan kirjoittaa, ei kannattas tässäkin asiassa Jätkän jäädä sinne 70 luvulle.  Ilman tuentaa ei kannata Stihlin viilan ohjaita käyttää vaan esim. viilapenkkiin saha kerran päivässä tai se kannon nokkaan lyötävä tuki metsässä.

    Jätkä

    Kyllä te oikeassa olette siinä, että jos ei osaa, pitää käyttää laitteita, joilla se onnistuu oikein (ehkä). Kuitenkin – jos sen osaa, se on melkoisen helppoa , vaikka saha roikkuisi narun päässä. Olen kyllä nähnyt jopa tuhansia viilaajia, joista monella on niin omituiset asennot ja tyylit, että sillä ei voi tulla muuta kuin huonoo jälkeä.

    Parikymmentä vuotta sitten Arska antoi minulle Winsordin viilanohjaimen, jonka ero Tilhin uutuuteen on muoviosien väri. Myös se on tehty kädettömiä varten.

    Minun piti kokeilla sitä ja kokeilin yhden ketjun kanssa. Totesin, että minä en sitä tarvitse.

    Neuvoisin kuitenkin teitä, että opetelkaa teroittamaan ketju. Jos te näette katsomalla, että leikkuuhampaat ovat tylsistyneet, niin voisi sanoa – Se on siinä: viilatkaa se tylsistynyt teränsuu pois, niin se on terävä.

    petep

    Ja se on totta että jokainen viilatkoon millä viilaa. Mutta yksi asia on aivan varma ja se on se että vapaalla kädellä et saa niin hyvää kuin ohjaimella tai teroituskoneella.

    Jätkä

    Se on varma, että teroituskone jää aina toiseksi. Kaikki ”alan miehet” viilaavat teroituskoneen jäljilta hampaan huippukuntoon. Kun viimeistelyviilauksen tekee paljaalla viilalla, sen teroittumisen näkee hyvin, eikä hampaita viilata varmuuden vuoksi, ellei hammas ole liian pitkä. En pidä siitä, että nuo kädettömille tarkoitetut ohjaimet hankaavat hampaan selkää, jolloin kovakromi saattaa vaurioitua.

    Ja kädettömillekin tiedoksi: Minulla on kyllä teroituskone sekä ketjulle, että Raivurinterälle. Suunnitelmissa on laittaa timanttilaikka himakoneeseen ja teroittaa käsisirkkelin ja pöytäsirkkelin terät.

    petep

    Ja jos oikein otetaan ihan vähäinen järki käteen niin näin se on   😀    Tässä kulminoituu kyllä tämä foorumi ihan täyisin ja kiva tätä on lukea .

    Metsänmies

    Teroituskoneet ovat ”kädettömiä” varten, kuten Jätkä sanoo. Ammattimies viilaa aina ilman apulaitteita. Myös purupiikit tulee madallettua ilman mitään mittareita, kokemus on opettanut. Omistan kyllä itsekin muutaman erilaisen viilaohjaimen, mutta kun en huomannut niistä mitään hyötyä ne ovat joutavana varaston hyllyllä.

    kuusessa ollaan

    No, en kyllä itseäni ihan kädettömäksi lue, mutta välillä on hyvä havaita maailman kehittyvän. Stihlin ohjain ei ole autuaaksi tekevä, mutta kuten koneellinen raivurinterien teroitin, sillä saa ketjun lähelle valmistajan tarkoittamia oikeita arvoja ja etenkin tasaisesti leikkavaksi. Mittoihin, jotka ei vapaan käden maastoviilauksessa voi mennä täysin uusiksi. Jätkä voi laittaa juutuuppiin videon, missä laskee viilan työntömääriin perustuen purupiikin 0.05 mm tarkkuudella kohdalleen…hampaiden kovuuskin vaikuttaa, paljonko lähtee tavaraa työnnöllä.

     

    -kukin tavallaan-

    sitolkka

    Teroituskoneita ja viilanohjaimia ei tarvi kun opettelee. Atomitiedettä se ei ole. Jos näkö on kunnossa, niin senhän näkee miten viila puree ja että terävää tulee. Koneella nyt koskaan saa hyvää. Sehän on muutaman minuutin homma mettässä. Mikä tässä on onkelma. Tylsä on tyhmän ase, on vanha sanonta.

    petep

    Niin kun näkö on kunnossa niin voi vedellä kannon päällä vapaalla  kädellä paremmin ja suoremmin kuin apulaitteella 😀 Herätkää nyt hyvät ihmiset ja miettikää  mitä kirjoittelette.

    Jätkä

    Minä en vetele kannon päässä. Sahanterän teroitan metsässä istuen reppujakkaralla ja saha on käytännössä vasenta puolta viilatessa murikka kainalossa ja terä vasemman käden puristuksessa. Käytännössä painan peukalolla kourua niin, että se pysyy paikoillaan ja viilaan oikealla kädellä.ketjua siirrän jokaisen hampaan takia peukalolla ja etusormella. hammas on aina samalla kohdalla. Jo pelkästään kourun kallistelu viilatessa pilaa esim Tilhin ohjurin käytössä virheettömän tuloksen.

    Oikea puoli on vaikeampi, koska saha pitää kääntää murikka oikean polven päälle. Taas pidän vasemmalla peukalolla leikkuuhammasta, mutta säätöhampaan päältä, taikka sen etupuolelta sivulenkeistä. Hampaan pitää pysyä paikoillaan viilatessa, siksi tuo hampaan tukeminen peukalolla. Irtoviilan etuja on se, että viilaa voi pyöräyttää kolmasosakierrosta joka hampaalle ja melko usein kopauttaa viila puhtaaksi. Silloin se puree aina samalla tavalla.

    Jos (kun) Teidän ketjussa on eri pituisia hampaita, on se osoitus siitä, että vielä pitää harjoitella teroittamista.

    Purupiikissä pääsee tarkkaan tulokseen, kun ensimmäisen hampaan kanssa tarkistaa, paljonko viilataan. 0,05 mm on niin pieni määrä, että sitä ei kannata alkaa erikseen laskemaan, ellei kyse ole kisaterästä. Käytännössä lattaviilalla viiden sentin työntö ottaa niin vähän, että sen toteaminen mittaamalla käytettävissä olevilla huoltovälineillä on toivotonta. Tarve kuitenkin todetaan koesahauksella ja työnnetään 12 tuuman viilalla esim puoli työntöä. Yleensä kerrallaan korkeintaan yksi täysi työntö.

     

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 289)