Aluskasvillisuus puuttuu kuusikoista valon puutteen vuoksi, myös aarnikuusikoissa, ei pelkästään talousmetsissä. Ainoastaan jos kasvu taantuu nuoressa kuusikossa, silloin kannattaa huolestua, ja kasvuhan on helppo todeta metsäneuvojan kasvukairalla.

Metsälön (yhden mo:n kaikki metsiköt) kaikilla kuvioilla ei tarvitse joka hetki olla maksimaalisen monimuotoista eikä toisaalta maksimaalinen puuntuotoskaan. Optimointi tarkoittaa sitä, että maksimoidaan metsänomistajan kaikkien kuvioiden tuottamien hyötyjen nykyarvo (tai sinne päin). Eri kuviot tuottavat erilaisia hyötyjä tai hyödykkeitä. Kutsun tätä lähestymistä monitavoitteiseksi metsänhoidoksi.

Esimerkiksi minulla on lähes puhtaita kuusikoita, hakkaamatta jätettävä lahopuun tuotantokuvio, puronvarsikorpi, jyrkänteen alusmetsäkuusikko, tonttialue, koivun taimikko, puhtaita männiköitä, koivu-lehtikuusisekametsää, ravinteita sieppaava pintavalutuskenttä…

Söin muuten ensimmäiset kesän mustikat haapataimikostani eilenillalla. P-Satak. palstalla käydessäni. Totesin etteipä ole juuri näin aikaisin tullut syötyäkkään. Ja ahomansikoita myös.
Ettei ne marjat ainakaan siitä kulmilta mihinkään kadonnut vaikka puusto kipattiinkin ja uudistus muokkauksen kautta tehtiin.
Myö h-haavan kasvu siellä on ollut huikeaa. Ilmeisesti maaperä enemmän kuin sopiva. En juuri kartoittele etukäteen. Muuten kuin sillä että jo palstoja ostaessani jos siellä kasvaa luontainen metsähaapa niin kaikki ok.

Kyllähän noihin muukin puu tuntuu innolla lykkivän. Nuo P-Satak. palstat vaativat jälleen uuden opettelun kun ei oikein vielä tiedä pystyykö muu puusto nousemaan merkittävään mittaan eli kilpaileeko esim. ravinteista. Täällä H-vallan jutuissa tuo jako on ollut ilman muokkausta aivan selvä. H-haapa siivoaa aika hyvin muutaman vuoden viiveellä tulleet aluspuut pois kuivattamalla ja valoa viemällä. Jokunen toki kasvaa niissäkin ja saa ollakkin.
Juuri monimuotoisuuden ja linnun pesimäsuojan ja muidenkin eläinten lymypaikkoina. Mutta juuri tämän illan kierroksella katselin että esim. mäkipaikat nytkin alkaa mennä ruskeiksi jopa heinältäänkin. Ei se vesi sieltä lehvästöstä pääse alas asti.

Jokaisena aikakautena on omat muotinsa myös metsätuhoasioissa.
80-luvulla oli ainakin täällä Etelä- ja Keski-Suomessa pahoja mäntypistiäistuhoja.
Vaikutus oli, että männyntaimet ja jopa männynsiemenetkin jäivät myyjien käsiin.
Tästä alkoi puolestaan kuusenviljelyn voittokulku ja koivuakin lyötiin taas maahan.
Nyt on sitten kuusen vuoro olla hylkypuuna.
Ei näistä tavallisen metsänomistajan eikä puuntuottajankaan kannata kovin suurta maailmantuskaa kokea.
Muitakin huolia riittää elämässä, miksi lisätä niitä itseään suuremmilla asioilla.

6m3: ”Tuo maaperan happamuudesta valittelu mo. kannalta on siis turhaa ruudin haaskausta harakoille.Otetaan kasittelyyn hyonteistuho vaara. Verraten sita Kiinassa esiintyneisiin hyonteistuhoihin lehtikuusi metsissa. Suomessa on vaarana kirjanpainajat. Suomessa tosin ei ole noin laajoja alueita jotka ovat viljelty yhdelle puulajille.Samaten mietityttaa myrskytuhot. Ruotsin etelaosissa ne kohdistuivat pahiten kuusikoihin.”

Jos puusto vaikuttaa terveeltä ja kasvaa hyvin, happamuus tuskin on muodostunut ongelmaksi. Mutta jos puuston on hyvin tiheää, olisi harvennus varmaan ajankohtainen. Sanoit runkojen olevan 20-25 cm suuruusluokkaa. Sopiva harvennus tuo valoa metsään, jolloin aluskasvillisuuskin varmaan hiukan elpyisi.

Harvennettu kuusikko on tuulille arka varsinkin, jos lähtötilanne on ylitiheä puusto. Koivu- tai muu sekoitus ei silti kuusia pystyssä pidä.

Yksilajisessa puustossa tietysti totaalisen hyönteistuhon riski on kovempi kuin sekametsässä. Tuossa vaiheessa kuusikkoon ei kuitenkaan enää saa muita lajeja kasvamaan, joten turha on huolestua mahdollisista uhkakuvista. Yleisesti ottaen meillä kuusen osuus on sodan jälkeisenä aikana vähentynyt, joten en pidä kehitystä tässä suhteessa huolestuttavana. Männyn kasvatusbuumin jälkeen on varaakin kasvattaa kuusta, jos vain terve alusta siihen löytyy.