Rane2: ”

Kun myy polttopuuta asiakas on se joka ostaa niitä pilkkeitä..Jostain syystä (kokoero/hinnanmääräysvalta ?) puukaupassa myyjä on asiakas.”

Näinhän se on, kauppaankin kun menee ostamaan tavaraa, niin ostaja on asiakas – ja asiakas on Kuningas! Jalostuslaitoksen rooli on kaksipuolinen; – ostajana on periaatteessa puun myyjälle asiakas! – tehtaalta kun myy sitten syntyneitä tuotteita eteenpäin, niin on myyjänä ja asiakas on tuotteen ostaja.

Vaimon kanssa kun tätä pohdimme, niin hän oli sitä mieltä, ettei ostaja ole Kuningas vaan Kulanssi !

Eiköhän ostajaorganisaatiolla ole tavoitteet kannattavuudelle ja sitä kautta tulevat tunnusluvut sekä niiden raja-arvot. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjolle tuleva puuerä menee johonkin kannattavuusluokkaan. Pieni ennalta tuntematon kerta-asiakas taitaa jäädä asteikon alapäähän vaikka toisaalta luulisi itse tarjolla olevan tavarankin vaikuttavan.

Mukavaa olisi kyllä kuulla metsäyhtiöiden näkemyksiä asiakkuuksista. Onko metsänomistaja asiakas, raaka-ainetoimittaja, partneri vaiko jotain muuta?

Ystäväpiirissä on muutamia ostomiehiä ja heidän kanssaan jutellaan aina silloin tällöin tästäkin aiheesta.  Hyvin inhimillisiä ja ymmärrettäviä ajatuksia heitä kuulee:  Työmäärä on sellainen, että asioinnin pitää olla helppoa ja tehokasta, jotta tavoitteet pystyy saamaan täyteen ja että aikaa ja voimia jää muullekin elämälle.  Turhaa työtä vältetään viimeiseen asti, jahkaajia ja edestakaisin vatuloijia vältetään. Jos asiat eivät menneet myyjän mielen mukaan, niin hyvä asiakas tulee sanomaan suoraan – joskus jopa rumastikin, mutta antaa mahdollisuuden korjata asia. Kaikken kitkerimpinä tuntuvat jääneen mieleen ne asiakkaat, jotka eivät kerro mitään, mutta ostomies aistii että asiakas ei ole tyytyväinen ja pahimmassa tapauksessa asiakas jurnuttaa jälkikäteen sitten kylällä Esson baarissa

Jos olet Metsäliiton jäsen, heidän pitäisi joka tapauksessa ja aina tehdä ostotarjous, jos olet halukas myymään.

Entinen ostomies oli työkaverinani muutaman vuosikymmenen ajan. Kertoi vakiintuneessa myyjäkunnassaan olleen muutaman sellaisen metsänomistajan, jonka kohdalla eli pieni toive: ”Kunpa hän ei tänä vuonna tarjoaisi puuta myyntiin”.

Asiakas voi itse aiheuttaa tilanteen, jossa ostomies ei todellakaan halua olla tekemisisssä hänen kanssaan. Nykytilanteessa ostomies voi varsin helposti ohittaa hankalaksi tietämänsä asiakkaan tarjouspyynnin, koska tarjontaa varmasti on.

Ennakkoraivaamattomat viteliköt jäävät helposti muiden – laiskempien ostajien mieliharmiksi. Ennakkoraivauskustannus on helposti 200 – 300 euroa / ha, eli se pudottaisi kuitupuukuution hintaa useammalla eurolla, jos ja kun se pitäisi teettää ennen hakkuuta.

Harjavallan rehvelin hommina tuollainen ennakkoraivausurakka kestäisi varmasti hehtaarilla kuukauden arkipäivät, joten eihän sellaista voi ajatellakaan tehtäväksi. arto pyyhkäisisi sellaista kolme hehtaaria päivässä, eikä tarvitsisi viikon työjakson jälkeenkään vielä teroittaa terää.