Keskustelut Metsänomistus Holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen syyt ja seuraukset

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 152)
  • Holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen syyt ja seuraukset

    Metsäekosysteemimme sietokykyyn nähden kymmenkertainen sorkkaeläinkanta on valikoivalla laidunnuksellaan aiheuttanut itseään ruokkivan kierteen.

    Hitaasti hajoava kuusen hapan neulaskarike on lisääntynyt ja emäksinen maan viljavuutta lisäävä lehtipuiden karike vähentynyt.

    Maaperän ravinnekierto on hidastunut, maaperä on köyhtynyt; viljavaan maaperään sopeutuneet lajit joutuvat väistymään ravinneköyhän maaperän lajien tieltä.

    Der Steppenwolf

  • suorittava porras

    Taas täällä pöyhitään vanhoja ja ummehtuneita hirvivahinkotilastoja. Viimeisimmät tilastot osoittavat kiistatta vahinkojen laskeneen jyrkästi sekä metsissä , että liikenteessä .
    Hirvikannan rakenteen muutos todistaa myös kannan vähenemisen . Vasattomat naaraat ja kaksosvasojen osuuden pieneneminen kertoo kannan voimakkaasta taantumisesta .
    Suuret sarvipäät ovat olleet paikoin historiaa jo useita vuosia . Vain jossain Lapin perukolla laajoissa erämaissa saattaa hirvi säilyttää henkensä niin kauan , että sarvien piikkiluku ylittää kymmenen. Tuottavat sonnit ovat siis harvinaisuuksia , mikä on myös nähtävissä vasojen vähäisenä määränä . Kaikille hirvilehmille ei löydy paria.
    Mahdolliset hirviongelmat ovat nykyään hyvin paikallisia ja monesti ainakin osittain kotikutoisia. Yli 90% metsänomistajista ei tunnu välittävän hirvistä eikä taimikon kasvusta vähääkään , kun jättävät taimiot pusikoitumaan ja tuhoutumaan joko hirvien avustamana tai ilman. Loput 10 % hoitavat taimikot ajallaan ja kärsivät harvoin hirvivahingoista. Ruotsin malli , taimikon varhaisperkaus kahdesti kesässä , saa hirvet muuttamaan muualle. Seuraavasta kesästä alkaen ei taimikosta löydy enää syötävää.
    ..ja lopuksi … jos taimikoissa on hoitorästejä , on hirvivalitus aiheetonta.

    tamperelainen

    >Taas täällä pöyhitään vanhoja ja ummehtuneita hirvivahinkotilastoja. Viimeisimmät tilastot osoittavat kiistatta vahinkojen laskeneen jyrkästi sekä metsissä , että liikenteessä . Yli 90% metsänomistajista ei tunnu välittävän hirvistä eikä taimikon kasvusta vähääkään , kun jättävät taimiot pusikoitumaan ja tuhoutumaan joko hirvien avustamana tai ilman. Loput 10 % hoitavat taimikot ajallaan ja kärsivät harvoin hirvivahingoista…ja lopuksi … jos taimikoissa on hoitorästejä , on hirvivalitus aiheetonta<

    Aika polleeta puhetta,hirvipolitiika on ollut vuosia täysin kuralla,elukat ovat raiskanneet metsiä,olisi häpeämisen paikka metsästäjillä ja Valtiovallalla

    suorittava porras

    tarkennetaanpa hiukan…

    Viivyttely aukon istutuksessa ja muokkauksessa aiheuttaa alueen heinettymisen. Tämä on yksi askel lähemmäksi mahdollista hirvituhoa.Toinen askel on , että jätetään taimikon tärkein hoitovaihe ,varhaisperkaus, tekemättä. 90%:lla uudistuspinta-aloista ei ole tehty varhaisperkausta . Heinää ja risua siis riittää yllin kyllin hirvien märehdittäväksi.
    Mikäli uudistustoimet on tehty asiallisesti , taimikko kasvaa kovaa vauhtia hirvien ulottumattomiin. Toisaalta hirviä ei kiinnosta lainkaan suojaton alle 2000 taimen tiheydessä kasvava uudistusala. Yli 10 000 koivun ja pajun räippää puolestaan herättävät parjatun sorkkaeläimen ruokailuhalut lähes 100%:n varmuudella.
    Eri puolilla maakuntaa parin kymmenen vuoden aikana tekemilläni harvennushakkuilla suurimmaksi vahinkojen aiheuttajaksi metsälle on osoittautunut hallitsemattomasti kasvanut lehtipuusto . Pahimmillaan on yhdeltä käsittelypisteeltä joutunut poistamaan yli kymmenen lehtipuun vioittamaa havupuuta . Jäljelle on jäänyt usein vain harvahko hieskoivikko. Merkittäviin hirvivahinkoalueisiin en ole törmännyt vuosiin , vaikka työskentelen ja harrastan metsissä yli 250 vrk vuodessa useiden pitäjien alueella.

    tamperelainen

    Suorittava porras kirjoittaa:”Viivyttely aukon istutuksessa ja muokkauksessa aiheuttaa alueen heinettymisen. Tämä on yksi askel lähemmäksi mahdollista hirvituhoa.Toinen askel on , että jätetään taimikon tärkein hoitovaihe ,varhaisperkaus, tekemättä. 90%:lla uudistuspinta-aloista ei ole tehty varhaisperkausta . Heinää ja risua siis riittää yllin kyllin hirvien märehdittäväksi.”

    Pitkälle samat kokemukset.Vielä 90-luvun alussa oli suositus jättää männyntaimikkoon lehtipuuta laatua parantamaan.Männyntaimien kanssa saman mittainen koivupusikko tosiaan piti männyt hento-oksaisina ja laadukkaina.Nyt kun alle metriset männyntaimikot pitäis raivata täysin lehtipuista vapaaksi ,männyt saavat liiaksi valoa ja osa taimista alkaa kehittyä ”räkäpuuksi”.Olen 60-luvulta lähtien ollut metsänhoidossa mukana ja en esim 70-luvulta muista kenekään puhuneen hirvien aiheuttamista taimikkovaurioista.60-luvulla tehtiin jo aukkohakkuita ja uudistamiset tehtiin yleensä männylle joko kylväen tai paljasjuurisia istuttaen
    Mielestäni hirvikanta on nykyään liian suuri,tulee liiaksi taimikkovauroita.Ei hirvet sukupuuttoon kuole,vaikka kantaa pienennettäisiin järkevän metsän hoidon vaatimalle tasolle.Taimikoiden hoidossa on huolestuttavia laiminlyöntejä,jotka tulevat aikaa päälle omistajille kalliksi.Mutta,jos kaikki metsät hoidettaisiin hyvin,niin jonkun taimikossa ylisuuri hirvikanta kuitenkin ruokailisi

    Anton Chigurh

    Kannattaa hakea esille se jonna heikkisen gradu ja siitä se graafi sivulta 7, että ei pääse totuus unohtumaan.
    1970 hirvien talvikanta oli 15000, mutta jo 1979 yli 80000.

    Jos kaikki taimikot hoidettaisiin viimeisen päälle, niin täällä ei montaa hirveä siedettäisi.

    suorittava porras

    70-luvulla ojitettiin runsaasti soita ja ojituksen tuloksena hirvien ”laitumet ” parantuivat . Valtava ruokapotentiaali oli muutamassa vuodessa hirvikarjan elinoloja parantamassa . Ojanpenkereet kasvoivat valtoimenaan pajua ja koivua. Samoihin aikoihin luotiin myös tehokkaasti metsätieverkkoja , jotka myöhemmän laimean kunnosapitoinnon vuoksi tuottivat runsaasti hirvien herkkuja veskoituvilla pientareillaan .
    Metsätöiden koneellistumisen myötä taimikoita hoitavien metsureiden määrä väheni jyrkästi . Kun tähän lisätään maatalouteen keskittyneiden maanomistajien ajan puutteesta johtuva työpanoksen aleneminen metsäpuolella , ei ole ihme , että hirvikarjalle syntyi pienessä ajassa loistavat elinolosuhteet . Metsänomistuksen siirtyminen kauemmas asutuskeskuksiin vain paransi tilannetta hirvien kannalta.

    Hirvikannan arvionti oli vielä 90-luvun lopulle saakakka pitkälle arpapeliä , mikä osaltaan vaikutti kannan hallitsemattomaan kasvuun. 70-luvun alun alhaiset hirvitiheydet saattoivatkin olla arviointivirheistä johtuvaa tilastoharhaa. Tähän päätelmään on olemassa runsaasti näyttöä alueita , joilla olen 40 vuoden ajan liikkunut . 70- luvulla metsät olivat hirvien polkuja täynnä , nyt saa samoilla alueilla vaeltaa useita kilometrejä näkemättä jälkeäkään.

    Paikallisia hirvivahinkoja saattaa esiintyä syrjäisillä seuduilla , joiden metsienhoito on puutteellista . Metsästyspainettakaan ei vättämättä suunnata riittävästi näille peitteisille , vaikeasti metsästettäville alueille . Samaan yhtälöön kuuluu myös usein seikka , että alueen omistajakaan ei suhtaudu suopeasti metsästystapahtumaan.

    Hirvikanta saadaan pysymään hallinnassa , kun sekä maanomistajat , että metsästäjät huolehtivat omasta osuudestaan . Mikään taho yksinään ei pysty tätä tekemään.

    Anton Chigurh

    20-luvulla hirviä oli jäljellä tässä maassa 6 kappaletta. Tuohon määrään päästiin alkeellisilla välineillä.
    Tuo vahinkoeläin saadaan hävitettyä parissa vuodessa.

    Anton Chigurh

    Tämä suorittava porrashan varsinainen suhari on: ” Paikallisia hirvivahinkoja SAATTAA esiintyä syrjäisillä seuduilla…”

    Hakee verkosta otsikolla: ”hirvikannan harventaminen välttämätöntä”, ja lukee jutun (kannattaa ainakin puuntuottajien lukea).

    Siinä kerrotaan muunmuassa, että pelkästään etelä-savossa on viimeisen VMI:n mukaan ollut laatua alentavia tai vakavia hirvituhoja PERÄTI 90000 hehtaarin alalla. Muutaman kunnan pinta-alan verran.

    Allekirjoittajina ovat järvi-suomen metsänomistajaliiton ja etelä-savon metsäkeskuksen johtajat.

    Gla

    Suorittava porras: ”Ruotsin malli , taimikon varhaisperkaus kahdesti kesässä , saa hirvet muuttamaan muualle. Seuraavasta kesästä alkaen ei taimikosta löydy enää syötävää.”

    Tuo varmasti vähentää yksittäisen puuntuottajan näkökulmasta ongelmaa, mutta ei ole ratkaisu kansallisesti. Ongelmat vain siirtyvät toiseen paikkaan, koska tuskin hirvet venäjälle pakenevat. Lisäksi tuloksena on monotonisia yhden puulajin metsiköitä, joissa kyllä puu kasvaa ellei jokin muu tuho satu iskemään, mutta monimuotoisuudesta ei tarvitse puhua.

    tamperelainen

    Gla kirjoittaa:>Vanhinko ei ole pelkästään nykyisen puuntuottajan, vaan myös seuraavien sukupolvien ja koko suomalaisen luonnon monimuotoisuus.<

    Lisäisin että hirvivahingot ovat erittäin merkittäviä kansantaloudellisesti.Laatupuu vähenee….hirvipolitiikka on täysin vastuutonta.Ilkka Kanerva sai ehdolisen tuomion kun oli teoreettinen mahdollisuus tehdä virhe,hirvituhoissa löytyy näillä periaatteilla varmasti syylliset

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 152)