Timo P blogissa. ”Tästä linkistä löytyy vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus, joka osoittaa, että jatkuvassa kasvatuksessa hiilitase on noin 30% parempi kuin tasaikäismetsätaloudessa, jossa harvennukset ovat alaharvennuksia. Molemmissa menetelmissä metsää käsitellään niin, että se tuottaa tasaisen nettotulovirran. Laskelmat on tehty 43 000 hehtaarin alueelle ja 100 vuoden ajalle. Jos tasaikäismetsätaloudessa siirryttäisiin yläharvennuksiin, sen hiilitase paranisi noin 15%.”

https://academic.oup.com/forestry/article/93/1/84/5585603

Se on looginen tulos, että vapaa kasvatus (any-aged forestry) on kannattavin, koska siinä voi aina valita tilanteen mukaan järkevimmän kasvatusmallin. Sekin on looginen tulos, että jatkuvapeitteisessä mallissa tuotteiden hiilivarastoon menee eniten hiiltä, koska siinä tukkipuun osuus hakkuupoistumasta on suuri.

Sen sijaan metsän hiilitase ei käyttäydy täysin oletusten mukaisesti kuvassa 2.

Turvemaalla maassa säilyvän hiilen määrä voisi käytännössä olla selvemminkin jatkuvan kasvatuksen eduksi – ainakin paksuturpeisilla ojitetuilla turvemailla jos vältytään kunnostusojitukselta.

Tässä tutkimuksessa kivennäismaassa ja puustossa oli eniten hiilivarastoa jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa. Simuloinnin tulos riippuu tietenkin olennaisesti siitä, miten oletetaan kasvun ja hajoamisen suhteen käyttäytyvän. Jos puuntuotos on jaksollisessa metsässä parempi, silloin pitäisi myös metsämaan hiilivaraston olla siinä parempi. Odotellaan siis lisää tutkimustuloksia metsämaan hiilivarastojen inventoinneista ja kasvumittauksista eri tavoin käsitellyissä metsissä.

Kuten Timo nasevasti summaa blogissa: ”Vankka uskomus jaksollisen kasvatuksen parempaan puutuotokseen johtuu usein siitä, että luetaan ahkerasti metsäalan lehtiä, mutta tutkimuskirjallisuuden systemaattinen lukeminen on jäänyt vähemmälle.” ?

http://www.arvometsa.fi/kolmas-jatkuvan-kasvatuksen-hakkuuni/#comment-202

Jos katsoo pylväsdiagrammia jossa on metsän ja tuotteiden hiilivarastot yläharvennetussa ja avohakkuussa, kuva näyttää tietenkin ikävältä, kun avohakkuu johtaa hiilivarastojen vajeeseen pitkäksi aikaa ja harvennetussa ne säilyvät. Yläharvennetusta puuttuvat kuitenkin kokonaan uudistamiseen tähtäävät harvapuustoiset vaiheet ja avohakkuun jälkeinen puuston kasvu on hyvin heikkoa. Tuotteissa pysyy tässä tarkastelussa yllättävän suuri osuus avohakatusta hiilivarastosta.

Blogin kritiikki säästöpuiden riittävyyttä kohtaan on varmaan oikeutettu: ”Kun otetaan huomioon, että säästöpuuryhmien tulisi taata uuden järeän lahopuun tuotto tasaiseen tahtiin niin kauan, että uuden puusukupolven puut kasvavat suuriksi ja alkavat kuolla, tulee selväksi, että nykyisten sertifiointikriteeristöjen edellyttämät säästöpuumäärät ovat täysin riittämättömiä.”

Tuosta Pukkalan ym. simulointitutkimuksesta kannattaa tsekata myös kuva 6: ”vapaa kasvatus” (AAF), jossa yhdistellään vapaasti eri kasvatusmalleja, tuotti parhaan tuloksen kaikissa tarkastelluissa ekosysteemipalveluissa, mukaan lukien monimuotoisuus (Shannon) ja lehtipuiden määrä, siis kaikissa muissa paitsi metsän kokonaishiilivaraston suuruudessa. Todellisuudessa lienee monesti siinäkin paras, jos otetaan käyttöön peitteisen metsätalouden turvetta säästävä hyöty paksuturpeisilla turvemailla ja avohakkuumallin suurempi kasvuhyöty kivennäismailla.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli siis se, että jos pyritään mahdollisimman suureen metsän ekosysteemipalvelujen kokonaismäärään, kannattaa käyttää monipuolisesti eri kasvatusmalleja aina tilanteen mukaan. Sekametsäisyyttä ja eri puulajeja kannattaa suosia. Tähän ei ole tietenkään mitään huomauttamista.

Lähetin kerran kommentin  Arvometsän sivulle.  Sieltä tuli itse toimitusjohtajan allekirjoittama sähköposti  ”Julkaisemme vain asialliset kirjoitukset”