Jos Suomen peltoalasta puhutaan, se on muuttuvaista lajia. Vanhaan aikaan, kun Suomen väestö kasvoi, laskettiin järviä, jotta saatiin lisää laitumia ja peltoja. Lisäksi kuivattiin soita. Sodan jälkeen uusia peltoja raivattiin menetettyjen tilalle, ja väestön kasvaessa sitä raivattiin vielä lisääkin. 50-luvulla alettiin jo entisiä kaskimaita ja huonoimpia peltoja metsittää, mutta uusi peltoja raivattiin vielä samaan aikaan. 60-luvalla alkoi peltojen paketointi ja 70-luvalla metsittäminen, joka jatkui aina 90-luvun puoliväliin asti. EU-aika käynnisti taas peltojen raivauksen, jota nykyinen ilmastoaika taasen karsastaa, ja on käännytty vuorostaan metsittämisen suuntaan. Täysin varmaa on vain se, ettei nykyinenkään suunta jää viimeiseksi. Jossain vaiheessa metsistä ja soista raivataan taas uutta peltoa. Ainoa asia mikä näitä aikakausia on yhdistänyt, on ollut varmuus siitä, että ollaan tekemässä oikeaa ja lopullista ratkaisua. Jos joku on uskaltanut asiaa vähänkin epäillä, on hänet leimattu ajastaan jälkeen jääneeksi maalaistolloksi.

Aika vähän ihmiset kuitenkaan alkavat vegaaniksi, luopuvat kyllä näyttävästi ja äänekkäästi naudan- ja sianlihasta, mutta sen jälkeen kananlihaa syödään sitäkin enemmän. Eipä ne siivekkäätkään ilman pelloilla kasvatettua rehua mihinkään kasva.

Ravitsemussuositusten mukainen sekasyöjän ruokakassi pärjää vertailussa parhaiten, kun hiilidioksidipäästöt suhteutetaan kassin sisältämiin ravitsemusarvoihin.

Iltalehti

Hiilidioksidi päästöillä ei ole mitään merkitystä tuollaisessa vertailussa?

Hirvi on märehtijä ja pieree metaania molemmin päin.  Lauma on lehmälukua suurempi,  olisko  ensin poistettava hirvet niin  co ja  muitakin haittoja poistuisi hirvittävän paljon.