En ole väittänyt Suorittava asuvani Oulussa. Vertasin Oulun sijaintia, joka mielletään monesti Pohjois-Suomeen. Pohjois-Suomi kattaa lähes puoli maata.
samaten tuo yhteislupakäytäntö on lähinnä vitsi. Tänä syksynä eräs hirviporukka päätti lopettaa pyynnin, vaikka seurueella lupia oli vielä pystyssä. Saman seuran toiset seurueet eivät saaneet käyttää näitä lupia. Puhumattakaan 6 muuta seuraa, vaikka ovat yhteiskuvassa.
Samaten jargoni tuosta ampumataidosta ja hirven tappamisen vaikeudesta on täyttä paskaa.
MJO erittäin oikeassa. Noin se vain tuntuu olevan noilla hupimetsästäjillä. Kun ei enää huvita lopetetaan kun ei ole ihan auton viereen enää hirviä tuppaamassa. Peuroja kytätään niin kauan kun lämpimään, siis lämmitettyyn kyttäyskoppiin saadaan joku kaljan ryyppykaveriksi ja kuskiksi. Kun se hupi ei enää ketään kiinnosta sekin loppuu jo hyvissä ajoin.
Eihän toki, eihän ryyppääminen olekkaan yleistä, se on vain tuiki tavanomaista. olen nimittäin öh, ollut myymässä tarvikkeita tällaiseen illanviettokoppiin. En aivan kaikkea tuosta viitsi kertoa, jääköön ainakin metsästäjien arvuuteltavaksi, kun varmasti tietävät tällaistakin. Tunnen toki asialinjalaisiakin jotka ottavat vain kyttäyksen kannalta, eli eivät ota.
Niin…. lähes puolella maamme pinta-alasta hirvihavaintoja on tehty 1-2kpl metsästyspäivää kohti vuonna 2018. Samalla alueella enimmillään 2-4kpl vuodesta 2012 lähtien. Tämä tarkoittaa sitä , että havaintojen määrä on puolittunut .
Lapin riistakeskuksen alueella tehtiin kuluneella kaudella keskimäärin 1,2 havaintoa (yksilöä) metsästyspäivää kohden ja Oulun riistakeskuksen alueella keskimäärin 2 . Vaihteluväli hirvitalousalueittain 1,5-3. Ei siis välttämättä ole mikään ihme , jos muutama lupa jätetään käyttämättä jollakin seudulla . Käppyrät aiheesta löytyvät seuraavasta osoitteesta myös hirvitalousaluekohtaisesti.(http://riistahavainnot.fi/hirvielaimet/hirvitieto)
Jos Inarissa, Enontekiöllä ja Kilpisjärvellä ei ole hirviä, niin tottakai silloin saadaan Lapin keskiarvo alas. Ei Turun alueen hirvikantaankaan verrata Oulun kantaa, vaikka etäisyyS on sama. Lue se Lapin-Kansan juttu Tervolan ja länsi-pohjan Hirvikannasta. Siinä ei paljon riistapellejen kaaviot paljoa vakuuta, kun kymmeniä hirviä mellastaa taimikoissa.
Lapin kaikkiin lukuihin kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella.
Esimerkiksi RiistaWeb kertoo Lapin vuoden 2016 hirvikannaksi 81 692 ja vuoden 2017 metsästyksen jälkeen jääväksi kannaksi 235 951. Kyse ei ole yksittäisestä näppäilyvirheestä vaan puolessa Lapin kunnista luvut ovat mitä sattuvat. Vaikka näitä lukuja ei käytetä Luken kanta-arvioihin, niin tuskin voi olettaa, Lukelle annettavat tiedot olisivat kovin luotettavia.
Tuli taas uusia ohjeita miten yritetään välttä hirvituhot taimikoissa.
”Mäntytaimikon tiheyden kasvattamisella voidaan vaikuttaa vahinkojen syntymiseen ja se voi olla hirvikannan rajoittamista tehokkaampi keino vahinkojen vähentämisessä. Hirvivahinkoalttiissa taimikossa voidaan kasvattaa jopa 4 000–11 000 tainta/hehtaari, mutta samalla kannattaa huomioida, että Kemera-tuen edellytys on kasvatettavan puuston osalta enintään 5000 runkoa/hehtaari varhaisperkauksen jälkeen.
Aukkoisuus voi lisätä hirvivahinkoriskiä ja mikäli taimikossa on aukkoja, kannattaa niihin jättää lehtipuuta. Lehtipuun määrään voidaan kasvattaa suosimalla reikäperkausta, jolloin poistetaan vain mäntyjä välittömästi haittaava lehtipuusto.”
Eipä tässä mitään uutta. Suomen Riistakeskuksen kannanotto.
Männyntaimikon tiheyden nostaminen kylvämällä voi vähentää syöntiä. Varhaisperkaus voidaan tehdä niin, että männikkö jää tiheäksi (alle 5000 runkoa/ha), kunhan huolehditaan sitten taimikonhoidosta ajallaan. Noista olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta reikäperkausta en suosi enkä suosittele kenellekään.
Lehtipuiden jättämisestä ’vaihtoehtoisravinnoksi’ on kahtalaista kokemusta. Tietääkseni esimerkiksi Matti Kärkkäinen raivauttaa männikkönsä puhtaiksi. Muun muassa Ari Nikula päätyi kuitenkin väitöstyössään siihen, että turha lehtipuiden raivaaminen ei auta hirvituhojen torjunnassa, kunhan lehtipuut eivät varjosta eli eivät pääse etukasvuisiksi. Nimimerkki ”suorittava porras” jättäisi lehtipuut erillisiin saarekkeisiin. Se voisikin olla järkevä kokeilu, joka toisi selvyyttä siihen, mitä puulajeja hirvet eri aikaan vuodesta suosivat.
Ei kannata sotkea keskenään havaintoja metsästystapahtuman aikana ja jahdin päätyttyä tehtyä ARVIOTA jäävästä kannasta. Harva pystyy alueensa hirvien kokonaismäärää arvaamaan oikein. Päivittäisissä havainnoissa on puolestaan aina lihaa luiden ympärillä. Kun havaintoja kertyy niukasti metsästyspainetta luonnollisesti alennetaan .
Mitä tulee hirvivahinkoriskin alentamiseen ,kannattaa taimikko pitää hyvässä kasvukunnossa(varhaisperkaus ajoissa). Tällöin taimet tuottavat runsaasti makua heikentäviä haitta-aineita ja kasvavat vuosia nopeammin hirvien ulottumattomiin latvuksensa osalta . Raivauskannoista myöhemmin palstalle kasvava vesakko tarjoaa hirville mieleistä ravintoa ,mutta siinä vaiheessa hirvet ylettyvät ilman isompaa vahinkoa vain mäntyjen ala-ja sivuoksiin .
Ennakkoraivatuissa ja harvennetuissa nuorissa metsissä olen huomannut hirvien viihtyvän hyvin. Sakea raivauskannoista versonut vesakko tarjoaa runsaasti syötävää 3-4 vuotta hakkuun jälkeen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.