Suorittava. Lapin alue on puoli suomea, joista pohjoisimmilla osilla ei ole mitään tekemistä metsänkasvatuksen kanssa. Esim. Oulusta on lähes sama matka pohjoisimpaan Lappiin, kuin Helsinkiin.
Jos hirviä ei ole pohjoisimmassa tunturilapissa. Se ei tarkoita, ettei niitä olisi Oulun, perämeren ja Rovaniemen alueella. Tämäkin alue on laajempi kuin Uusimaa.
Yhtesimetsissä ainakin hirvikantaa vaalitaan, kun pääomistajat saavat lihojen myynnillä kymmeniä tuhansia verotonta tuloa. Pienosakkaat on suljettu tuon bisneksen ulkopuolelle.
Planter oikeassa .Katsoin väärin. Pyyntilupia on kuitenkin lisätty pienemmästä havaintomäärästä huolimatta .
…ja sitten Oulun tilanne MJO:n mainitsemalta alueelta. Hevosmiesten tietotoimiston arviot eivät ole ihan linjassa metsässä liikkuvien havaintoihin nähden.
Turun Sanomat kirjoittaa 20.2.19 lehdessä, että ennätysmäinen peurasaalis ylittää tavoitteet reilusti. Saalistietoja kerätään vielä hetki, mutta nyt on kasassa 16600. Lehdessä olleen arvion mukaan 15000 kaatoa pysäyttää kannan kasvun, mutta yleisesti nähdään, että kanta-arvio on Varsinais-Suomessa on alakanttiin. Vain muutamalla alueella kantaa on todennäköisesti onnistuttu pienentämään.
Loimaalla luvat kuitenkin loppuivat jo tammikuussa eli jahdin pidentämisestä ei ollut hyötyä. Vaikka lupia haettiin 20% viime vuotta enemmän, lupia ei siltikään ollut tarpeeksi.
Artikkeli on lehdessä kirjautumisen takana, joten en sitä voi linkittää. Kaksi asiaa kuitenkin jää vaivaamaan. Tavoitteena on pitää kanta ennallaan, ei pudottaa sitä. Toisekseen luvat rajoittivat aktiivisimpia porukoita. Eikö tämä ole jokseenkin rikollista toimintaa?
Alkaa tulla mieleen ajatus, että valkohäntien vapautus kaatoluvituksesta voisi olla järkevää. Kaatojen määrä olisi maanomistajien/seurojen vapaasti valittavissa. Supikoiran kohdalla tähän jo mentiin, koska se luokiteltiin haitalliseksi vieraslajiksi.
Metsästys&Kalastus-lehdessä aihetta käsiteltiin ja ilmeisesti ministeriötä myöten ollaan siinä käsityksessä, ettei vapautusta voida tehdä. Se olisi uhka seuratoiminnalle, jonka rapistuminen vahingoittaisi metsästystä kokonaisuutena. En tiedä, onko uhka todellinen, mutta tietenkään tervettä metsästyskulttuuria ei pidä vahingoittaa.
Jos uhka on todellinen, yksi ratkaisu voisi olla vapauttaa kaatoluvista vasat, vaikka teoriassa valkohäntien kaatolupajärjestelmälle ei mitään kestävää perustetta olekaan olemassa. Saattaisin silloin jopa minäkin harkita kiväärin hankkimista, nyt sille on kovin vähän käyttöä ja mahtaisiko poliisi lupaakaan edes antaa.
Taitaa olla enempi kuviteltu tuo uhka seuratoiminnalle. Voihan sitä silti lähteä ”seuran porukassa” metsälle. Maanomistajan lupa riittäisi. Menettely voisi jopa tuoda mukaan sellaisia henkilöitä jotka syystä tai toisesta eivät ole mukana seuratoiminnassa (yksinäiset sudet ja ne jotka pitävät sitä liian sitovana, esimerkiksi).
Ihan vain käytännön kokemuksesta voin kertoa ,että ketä tahaansa ei voi laskea jahtiin yksin. Ampumakokeiden hyväksyttyjen suoritusten määrä on alle 60%. Metsällä huteja tulee vähintään samassa suhteessa. Kuka jäljittää näiden ”yksinäisten susien ”aiheuttamat haavakot? Metsästystä on harjoiteltava riittävästi ,että kaikki sujuu suunnitellusti . Porukassa näkemällä ja tekemällä oppii parhaiten .
Pyyntilupatouhusta vhp:n osalta vielä sen verran ,että yhteislupa parantaa mahdollisuuksia toimia siellä ,missä on tarvetta. Meillä kaikki yhteisluvan osakkaat hakivat kukin tietyn määrän pyyntilupia. Tammikuun alussa käyttämättömät pyyntiluvat laitettiin yhteen pottiin ja niitä sai kukin käyttää tarpeensa edellyttämän määrän. Muutamille luvat tuli tarpeeseen. Silti lähes puolet jäi käyttämättä ,vaikka metsästys oli vapaata.
Jos nyt vielä haarukoisi vastausta siihen paperisessa Metsälehdessä esitettyyn kysymykseen.
”Hirvivahingot noin 0.06% metsän tuotosta, vähän vai paljon.”
Etelä-Ruotsissa oli päädytty hirvieläinvahingoissa lukemaan 14% metsän tuotosta. Ruotsissa on hirviä n. 300.000, mutta se on vasomisen jälkeinen kanta ja maan metsäpinta-ala on 30% suurempi kuin Suomen. Toisaalta siellä ei lainkaan valkohäntäpeuroja. Jos oletetaan karkeasti, että laidunnuspaine on Suomessa puolet Ruotsin paineesta, niin tuskin liioitellaan? Eli vahingot olisivat luokkaa 7% metsän tuotosta.
Suomessa metsä kasvaa 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, eli menetys olisi 7 milj. kuutiota vuodessa.
Jos kuution keskihinta olisi 30€, niin tuskin liioitellaan. Menetys olisi 210 miljoonaa euroa vuodessa. Hirvi-ja peurakolarien kustannukset ovat liikenneviraston mukaan yhteensä noin 90 milj. € vuodessa.
Vahingot vuodessa jo 300 miljoonaa, otetaan tästäkin puolet pois, ettei ainakaan liioitella, eli 150 miljoonaa.
Kun vahingot kirjoittajan mukaan korvataan pyyntilupamaksuista ja niitä on kerätty 1,5 miljoonaa, niin lupamaksut pitäisi satakertaistaa, että vahingot katettaisiin niillä.
Miltä kuulostaisi hirvepyyntiluvan hinta 12.000€. Vähän vai paljon?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.