Vasta-alkaja ei välttämättä hallitse riistan käsittelyä . Tappavan laukauksen ampuminenkin on aloittelijoilla onnenkauppaa. Riittävä harjoittelu eri olosuhteissa ,kylmässä ,sateessa ja paineen alla parantaa kummasti onnistumismahdollisuiksia .
Saaliin käsittelyn eri vaiheisiin kannattaa perehtyä metsästystilanteissa kokeneen metsästäjän avustuksella .
PS. Saaliinkäsittelypäivän ruokalistalle suosittelen hernekeittoa . Se on joutuisaa syödä ja helppoa oksentaa ,jos tarve iskee päälle. Monesti olen sivusta seuratessa heittänyt arpaa siitä ,kumman vatsalaukku tyhjenee nopeimmin ,suolistajan ,vai suolistettavan. ?
Jos olisin metsästäjä, olisin vasta-alkaja, enkä hallitsisi riistan käsittelyä. Päivänselvä asia, millä sitä olisikaan oppinut ilman harjoittelua.
Laukauksen olemista onnenkauppaa sen sijaan en hyväksy. Ellei ole varma osumasta, pitää laukaus jättää ampumatta ja odottaa parempaa tilaisuutta. Tämän luulisi olevan perusasia kaikille metsästäjille. Minulle ainakin, mutta minä en metsästäjä olekaan. Jos metsästäjäksi tullaan onnenkaupalla haavakoita ampumalla, en metsästäjäksi ainakaan halua. Rima pitää olla korkeammalla, muuten on turha luoda illuusiota suomalaisesta metsästyskulttuurista.
Mutta pitäisikö kuitenkin syödä jotain muuta kuin hernekeittoa, että ehtii kääntää pään pois riistan mahalaukusta? Sitä sotkua ei selvitä edes korppilauma.
Ei se nyt suorittava noin vaikeaa ole. Kyllä hirven kaataa huonokin ampuja kunhan pitää maltin ammunnassa ja ampuu hyvään paikkaan. Ilman muuta jonkinlainen treeni on hyvä mutta kunhan edes vähänkin ampuu niin se riittää. Enempi pitäisi harkita mihinkä elukkaa ampuu. Monet kun hirven näkee niin harkinta loppuu siihen. Monelle kun saattaa olla syksyn ja vuoden ainoa hirvi joka hollille tulee. Silloin saattaa harkinta pettää.
Niin. ..vahinkoja sattuu ,kun harkinta pettää tai hirvi yllättää. Tämän takia mainitsin ,että on harjoiteltava paineen alla ja vähän haastavammissa olosuhteissa. Näitä soisi mieluummin harjoiteltavan radalla ,ei metsästystilanteessa.
On koko joukko metsästäjiä ,jotka eivät ole päässeet saaliin makuun vuosiin ,jopa kymmeneen. Paineita tilanne tuntuu kerryttävän . Ei osuta edes seisovaan hirveen lähietäisyydeltä ,kun tilaisuus viimein koittaa.
Toki jokainen voi kokeilla osumatarkkuutta(mieluummin tauluun), kun viluttaa vietävästi tai pumppu hakka 180 lyöntiä tai enemmän minuutissa . Kyseisessä tilanteessa ei pitäisi asetta nostaa ,mutta passiketjun keskellä seistessään hirven tullessa kohti harva jättää yrittämättä.
Aivan liian moni jättää yrittämättä. On niitäkin jotka nukkuvat autuaasti pystyssä onnensa ohi. Olen kuullut näitäkin kun hirvi lampsii ohi ja kiväärimies vetelee sikeitä autoon nojaten. Olisko silloin jo liikaa kokemuspohjaa vai edellisen päivän pohjaa?
Jos kaadot on jäänyt vähiin ja siksi paineet passiketjussa kasvaa, toivon kaverin suuntaavan peurametsälle. Toki kaikki mitä Suorittava harjoittelun merkityksestä kirjoittaa, on puhdasta asiaa. Taitaa olla yksi harvoista asioista, joissa olen metsästykseen liittyen täysin samaa mieltä.
MT viime numerossa Suomen riistakeskuksen erik.suun Marko Svensberg toitottaa sekametsien puolesta ja niiden hyödystä riistalle. Puistomaisuuden välttelyä ym. kosteiden notkojen käsittelyn välttelyä. Mikäpä siinä ,- ei mitään uutta.
Mutta ei sanallakaan rehottavan sorkka-eläinlaidunnuksen vääristämän metsätalouden metsänviljelyn taisteluita, joita hymistellään takahuoneissa.
Kiinnostavaa. Täällä on kerrottu, ettei noin kannata tehdä. Muuten tulee korjuuvaurioita ja tukkirungot päätyy kuitupinoon. Jokunen hydrauliletkukin särkyy aiheuttaen öljyvahingon. Lisäksi metsästys vaikeutuu ja hirvieläinkanta jatkaa kasvuaan.
PS. Saaliinkäsittelypäivän ruokalistalle suosittelen hernekeittoa . Se on joutuisaa syödä ja helppoa oksentaa ,jos tarve iskee päälle. Monesti olen sivusta seuratessa heittänyt arpaa siitä ,kumman vatsalaukku tyhjenee nopeimmin ,suolistajan ,vai suolistettavan.
Missä helvetin luuseri porukoissa sinä suorittava oikein pyörit?
Suurinpiirtein on maailman ihme, jos joku suoritettua ampumakokeen. Puhumattakaan saisi hirven hengille,ilman ettei raanakkoa jahdattaisi kissojen ja koirien kanssa.
Viimeistään laatta lentää suolistus vaiheessa.
Se mies onkin varmaankin oikea Mac Gyver joka selvittää nuo kaikki.
Yli 45:een vuoteen mahtuu kaikenlaisia kokemuksia . Koetan vain kertoa , mihin on syytä varautua , jos hirvijahtiin tekee mieli . Osaaminen ja sopivan kova luonto ei ole pahitteeksi.
Se , että jahtiin lähdetään kylmiltään ja yksikseen , ei saa minulta puoltoääniä. Mikään ihmemies ei suinkaan tarvitse olla . Riittää kun tuntee kykynsä ja rajansa. Tuolla toisessa ketjussa kerrottiinkin jo , että kokeneellekin voi sattua ja tapahtua. Kun polttaa tarpeeksi ruutia , tietää , että hutikin voi eksyä hyvien suoritusten joukkoon. Vaarallisimpia ovat ne hemmot , jotka luottavat itseensä liikaa. Olen nähnyt muutaman sellaisen luikkivan häntä koipien välissä pois pelipaikalta totaalisen epäonnistumisen jälkeen eikä heitä ole näkynyt jahdissa sen koommin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.