Se hyvä metsänhoito tarkoittaa myös luonnon yksipuolistumista ja puupeltomaista ominaisuutta. On aika kummaa että metsästäjä haluaa tuollaista luontoa metsästysmaikseen!
AJ:lle : Jos omalle alueelle mennään, niin vuosikymmeniä riistanhoitopiirin päällikkönä olevalle on annettu kaikki hirvihavantojen tiedot sekä metsästysaikana että lumijäljistä. Tuloksena oli kotiseuran 25 hirviluvan hakemiseen 10 luvan saanti! Lupahirvet pyydettiin viikossa. Viime syksyn jahdin aloitus oli siirretty myöhäisemmäksi – miksiköhän, minulle on turha esitellä perusteluksi esim. kiima-aikaa ? Ainakin täällä pohjoisempana metsästys vaikeutuu loppusyksystä pimeyden ja lumen lisääntyessä.
Sitten edelleen noista ”sidosryhmistä”. Nuo Kainnun valitut ovat aivan outoja vaikka olen ollut täällä viidessä (5) eri metsästysseurassa 4:n kunnan alueella! Lisäksi olen kierrellyt hirvikoirakokeissa koiran kanssa sekä välillä tuomarina koko Kainuun alueella pari kymmentä vuotta. Onko tässäkin asiassa niin, että on erikseet tekijät ja erikseen puhujat!
Ai dosentit, pikemminkin desantit! Valtakunnallisen riistaneuvoston porukassa on vain yksi dosentti (Huitu), Suomen Riistakeskuksessa ei varmaan sen enempää. Olen aika hämmentynyt tuosta harrastelijan paljastuksesta, että hän ei tunne alueensa edustajia. Minun alueeltani toinen edustaja kuuluu mhy:n valtuustoon, toista en tunne.
Tässä on varmaan syntynyt ilmiö, jolla on nimikin mutta en sitä nyt muista, jossa hallinnon edustajat alkavat puolustaa hallinnonalansa etua, eli riistahallinto puolustaa hallinnoitaviensa etuja, ts. haluaa varmistaa metsästykselle hyvät edellytykset. Kokonaiskuva, eli hallinnon vaikutukset muille hallinnonaloille, jää näkymättömiin. Ongelmaa ei korjaudu, ellei maa- ja metsäministeriön hallinnonalalla mataloiteta hallinnonalojen välisiä raja-aitoja, joiden yli potkimista on vältetty. Näin on päässyt syntymään toimintakulttuuri, jossa saavutettuihin etuihin ei voida koskea. Kulttuurin muuttamiseen tarvitaan varmaan ns. poliittista ohjausta.
Selvyyden vuoksi lisättäköön, että saavutetuista eduista tiukasti kiinni pitäviä löytyy varmasti ihan joka tasolta, ministeriöstä metsästysseuroihin saakka. ? Punanaama johtuu siitä, että olen vihainen kaikkien vahingonkärsijöiden puolesta: taimien istuttajat, liikenneonnettomuuksissa vammautuneet ja punkkitaudista kärsivät.
Ei lupien käyttöasteessakaan saisi tuijottaa samoilla okulaareilla Varsinais-Suomea ja Lappia. Meidän alueella tyypillinen 95-98%, eikä koskaan alle 90%.
Vielä siihen mielipidekirjoitukseen. Siinä kysellään mikä on ”ylisuuri hirvikanta” ja todetaan, että ”Ylisuuri on mielipide ei tosiasia.”
Kyllä on tutkittu mikä on nimenomaan Suomen olosuhteissa ylisuuri hirvikanta. Ei se ole mielipideasia eikä sitä kannatta lähteä pohtimaan sitä kautta, että Wisconsinissa on 28 000 karhua.
Ehdoton yläraja löytyy mm. Hirvikannan hoitosuunnitelmasta: ”Hirvikannan noustessa tavoitehaarukan ylärajaa / 4/ 1000 ha) suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä-ja viljelysvahinkoihinsekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin”
Mielipiteen kirjoittaja on itsekin ollut valmistelemassa hirvikannan hoitosuunnitelmaa, jossa yli 4/ 1000 ha määritellään ylisuureksi. Samalla hän valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtajana on ollut hyväksymässä alueellisten riistaneuvostojen hirvikantatavoiteita, joissa tavoite on yli 4 /1000 ha. Saattaisin loukkaantua, että nimetään ”politrukeiksi”, ne jotka uskaltavat arvostella tällaista toimintatapaa
Kainuusta sen verran , että siellä on yhtä hirvitalousaluetta lukuun ottamatta päästy hirvien osalta alle 2,5/1000 ha tiheyksiin ja kaikkien osapuolien (metsästäjät , ARN ja Luke ) asettamat tavoitteet on saavutettu reilusti. Yhdellä alueella ollaan tavoitetason ylärajalla , mutta sielläkin hirvitiheys on valtakunnallisesti asetetussa haarukassa alle 3 yksilöä/1000ha . Se , että joku seura saa vain 10 pyyntilupaa anomansa 25 sijaan , johtuu ainoastaan siitä , että tavoitteet kannan alentamiseksi on saavutettu yleisellä tasolla ja luvat jaetaan tilanteen edellyttämällä tavalla . Tilanne on muuttuunut reippaasti niistä ajoista , kun riistanhoitopiiri -niminen organisaatio oli olemassa .
Edellä kertomani voi käydä tarkistamassa osoitteesta Riistahavainnot.fi/kartat ja raportit / Hirviraportit alueittain/hirvitalousalue/reaaliaikainen verotusennuste
Jotkut metsästäjät valittivat liian suurta hirvikannan verotusta syksyllä samaisella alueella. Luken lentolaskennasta onkin tihkunut tuloksia. Odotetaan mielenkiinnolla laskentatulosten julkistusta. Ei käy kateeksi merilapin taimikoiden omistajia
Aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessa hirvivahingot 0.06% ja Ruotsissa 14%.
”Keskimääräinen kasvun menetys, jos hirven laiduntaminen jatkuu 2015/16 tasolla on noin 14 prosenttia nykyisestä ”sadonkorjuutasosta”. Koko Götalandin tappio on 3,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.”
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.