Kävisikö tällainen muotoilu: ”Kauriiden määrän alentamista helpottaisi niiden talviruokinnan lopettaminen muuten paitsi syksyllä metsästyksen apuna käytettynä.”
Pitäisikö otsikkoa vähän täsmentää? Tarkoitus on ilmeisesti osoittaa kirje Valtakunnalliselle riistaneuvostolle?
Ehkä olisi syytä mainita myös hirvielänten kesäkannan suuruus, sillä kesällä punkkeja imuroi, viljelyksillä/puutarhoissa ruokailee ja teillä pomppii hirviä 1,5 kertainen määrä ja kauriita yli 1,5 kertainen määrä, eli kesäaikaan kaikkiaan 350 000- 400 000.
Kyllä alueellisen ravintoresurssin suuruuskin olisi hyvä olla tiedossa ohjaamaan alueellisten riistaneuvostojen päätöksentekoa. Kun taimikkoasteella ollaan 10-15 vuotta, niin eivät vuotuiset vaihtelut sitä kovin nopeasti oleellisesti muuta. VMI aineistosta on tuotettu laidunnuspainekarttojakin, jotka jo sellaiseen antaisivat suuntaa metsäpinta-alan lisäksi.
Kauriiden ruokinta on hankala asia, laitoin aiemmin tähän ketjuun linkin MT:n juttuun, jossa todetaan, että äkkinäinen ruokinnan lopettaminen johtaisi vahinkojen lisääntymiseen ympäristössä. Näin ilman muuta kävisi. Joten kantaa pitäisi harventaa ja ajaa vähittelen ruokintaa alas. Metsästyksen vapauttaminen pinta-ala säännöksistä kyllä estäisi vahinkojen syntyä. Koska 80% kauriiden/peurojen metsästyksestä tapahtuu vahtimalla, tuntuu vaatimus 500 ha metsästyspinta-alasta perusteettomalta.
Asiallinen kirje. Toivottavasti se johtaisi asialliseen keskusteluun aiheesta. Sama kirje pitäisi saattaa myös eduskunnan maa-ja metsätalousvaliokunnan tietoon.
Laidunnuspainekartta: suurin sinisillä/siniharmailla ja pienin punaisilla.
Kallis hirvi tuli Merikarvialla kun jysähti suoraan ison rekan vetonupin keulaan. Iso hirvi teki selvää jälkeä isostakin autosta ja siitä tuli entinen. Onneksi ei sattunut henkilöautolle, olisi tullut lisää ruumiita, nyt selvittiin aineellisilla ISOILLA vahingoilla ja hirven hengen menolla. Täälläpäin suomeahan ei hirvikantaan saatu mitään kevennystä vaan raskas linja jatkuu yhä. Luken tiedotteistakin tarkastettavissa.
Minulle käy Annelin lisäys. Olen facessa metsästäjien ryhmässä ja siellä on paljon kuvia aika voimakkaasta riistanruokinnasta. Minusta sillä keinon pidetään yllä selvästi suurempaa hirvieläinkantaa kun muutoin. Tuo planterin vinkki on hyvä että kanta pitäisi ampua tarpeeksi alas jotta ruokinnasta voidaan luopua. Muutoin tulee vahinkoja vielä enemmän kun ravintoa vähennetään huomattavasti.
Jos metsänomistajien järjestö on epäonnistunut neuvotteluissa niin uutta neuvottelijaa kehiin ja asia uudestaan esille. Jos asia on p….llään niin se on korjattava.
Suorittava porras on minusta tässä oikeilla jäljillä. Edunvalvonta on ollut kehnoa. Tässä asiassa jokainen asiasta huolestunut voisi aktivoitua ja ottaa yhteyttä kansanedustajiin ja sellaisiksi aikoviin. Olen itse pistänyt asiasta kahdelle kansanedustajalle kysymystä, hakenut näkemystä siihen miten hirvet ja hiilensidonta sopivat yhteen. Nämä tahot ovat olleet sellaisia, jotka leimallisesti ovat kiinnostuneita ympäristöasioista. Joltain kepulaiselta voisi yhtä hyvin kysellä sitä, että miten hirvet ja metsien tehokas taloudellinen käyttö sopivat yhteen.
Kirjeeseen kannattaisi ehkä lisätä myöskin kanta-arvion tarkentaminen. Jotenkin näin:
”Lukelle hirvikannan arviointiin toimitettavaa tietoa hirvikannasta on tarkennettava. Luken saamat epätarkat havaintotiedot ovat tuottaneet laskennassa merkittävästi liian pieniä kanta-arvioita. Se taas on johtanut hirvikannan aliverotukseen, kasvaviin hirvikantoihin ja hirvivahinkoihin.”
Taustaa sille:
Jos oletetaan, että nykyisellä kanta-arviomenetelmällä päästäisiin näennäisesti tavoiteeseen 76.000, niin todellisuudessa hirvikanta olisi kuitenkin noin 90.000 ja siinä vaiheessa kantaa alettaisiin ajaa uudestaan ylös, ettei laske alle 76.000. Nykysysteemissä on siis ”perälauta”, joka huolehtii siitä, että todellinen kanta ei putoa alle 90.000 , vaan siinä vaiheessa se alkaa uudestaan nousta. Riistahallinnon Lukelle toimittamat laskentaan käytettävät tiedot on säädetty tuottamaan keskimäärin 100 000+ hirvikanta.
Lainsäädäntökin on ”toispuoleinen”. Jos selviää, että olet ampunut yhden hirven liikaa, tulee käräjäreissu, vaikka ei siitä mitään vahinkoa ole tullut.
Jos ”hoidetaan” hirvikantaa niin, että saadaan 20.000 ylimääräistä hirveä, ei tapahdu mitään. Vahinkoja tulee liikenteessä yli 10 miljoona lisää ja muut vahingot päälle. Tästä ei joudu käräjille, ei joudu vaikka lisäsi vahinkoja miten paljon.
Lakiteksti käyttää vahinkojen määrittelyssä sanaa ”kohtuullinen”. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja sanoo, että pienen hirvikannan 5/1000 ha puolittaminen on kohtuuton vaatimus. Entinen valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtaja toteaa, että hirvien aiheuttamat vahingot ovat 0.6 promillea metsien tuotosta. Hänen mielestään aika kohtuullinen vahinko.
Heillä on käsissään ”ruuvimeiselli”, jolla voi säätää metsästäjiltä saatua ja Lukelle toimitettavaa tietoa. Toivottavasti ei tule kiusausta käyttää sitä.
Voisi olla parempi, jos metsästäjiltä menisi tieto suoraan Lukelle.
Jos katsotaan käyrästöä alla, niin vuosikäyrät nousevat samaa tahtia kuin hirvikanta ja saalis. Tuntuu järkeenkäyvältä, että päiväsaalis kasvaa, kun hirvikanta kasvaa. Saaliiksi saadut hirvet ja metsästyspäivät on helppo laskea luotettavasti. Käyrästöstä voisi olettaa, että viime syksyn hirvikanta olisi samaa luokkaa kuin 2016 ja 2017 ?
———————————————————————————————-
Mutta jos katsotaan Lukelle toimitettavaa havaintotietoa, käyrästöä alla, jossa havaintoja metsästyspäivää kohti, niin kuva onkin aivan erilainen. Vaikka hirvikanta on kasvanut niin havainnot ovat vähentyneet.
AVOIN KIRJE SUOMEN VALTAKUNNALLISELLE RIISTANEUVOSTOLLE
Kirjoitus koskee meillä esiintyvistä hirvieläimistä yleisimpiä: hirvi, metsäkauris ja valkohäntäkauris (valkohäntäpeura), pl. poro, kuusipeura ja metsäpeura.
Korkean hirvikannan aiheuttamat metsäpuiden taimikoihin kohdistuneet laatu- ja kasvutappiot ovat olleet valtakunnan metsien inventointien mukaan kasvussa. Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti hirvieläinkannan sopivasta tasosta. Metsästäjät pyrkivät ymmärrettävästi sellaiseen kannan tasoon, jossa vuotuinen vasatuotto olisi mahdollisimman korkea ja vasat elinvoimaisia. Naaraiden liian suurta suhteellista osuutta hirvi- ja valkohäntäkauriskannasta pyritään korjaamaan, mikä on hyvä kehityssuunta.
Tavoitellut hirvieläinkannan tasot ovat kuitenkin kokonaistilanne huomioiden edelleen useilla riistakeskusalueilla liian korkeat. Erityisesti lounaisessa Suomessa tilanne on huolestuttava: siellä kaikki kolme mainittua hirvieläintä elävät samalla alueella ja metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat nousseet erittäin ripeästi. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu talvikanta on vähintään viisinkertaistunut; karkeasti arvioiden 50 tuhannesta ainakin 200 tuhanteen yksilöön. Kesällä ennen metsästyskautta mukaan tulevat keväällä syntyneet vasat, joten hirvieläinten kokonaismäärä on tätä paljon suurempi, 300 000 – 350 000 yksilöä.
Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä ovat tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen, ja kuusen suosiminen silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Hirvien talvilaitumet, jossa pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-3 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata: kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo). Puulajiongelma kärjistyy eteläisen Suomen juurikääpäkohteilla, joilla puulaji pitäisi vaihtaa havupuusta joksikin aikaa lehtipuuksi kasvupaikan puhdistamiseksi sienitaudista. Tutkimusten mukaan kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervasta esiintyy koko ajan pohjoisempana ja levinneisyysalue kattaa jo koko keskisen Suomen. Monipuolisempaa puulajivalikoimaa eli lehtipuiden kasvattamista puoltaa monimuotoisuuden lisäämistavoite ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve, koska kuusen on ennustettu kärsivän tulevaisuudessa kuivuudesta. Koivun lisäksi muutkin lehtipuulajit (haapa, pihlaja, paju, raita) ja ruohokasvit vähenevät erityisesti lounaisen Suomen hirvieläintihentymäalueilla.
Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa huonoa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan.
Epäsuoria kuluja eli ei-toivottuja ulkoisvaikutuksia aiheutuu liikennevahingoista ja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla.
Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioosi- ja puutiaisaivokuumetilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.
Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä kaikki edellä luetellut ulkoisvaikutukset, kestävä hirvieläinkannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Lainsäädännössä todetaan, että hirvikanta on pidettävä sellaisella tasolla, että metsävahinkoja ei tule, mutta muista vaikutuksista tai hirvieläinlajeista ei puhuta. Luken julkaisemista hirvikannan kehitystä kuvaavista havainnoista näkyy (www.hirvihavainnot.fi), että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei ainakaan Varsinais-Suomen hirvitalousalueilla tällä hetkellä noudateta.
Toimenpide-ehdotuksia
Aleellisten riistaneuvostojen päätöksentekoa sopivasta hirvieläinkannasta auttaisi tieto alueellisesta ravintoresurssista. Lasketaan todellinen ja tavoiteltava hirvikanta tästä eteenpäin kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti, eli jätetään pellot ja taajama-alueet pois laskelmasta. (Alueelliset maankäyttöluokkien pinta-alat saadaan paikkatietokannoista, esim. metsäkeskus ja maataloustukitietokannat.) Toimiva indikaattori olisi siis hirvieläinten määrä suhteessa alueen pienten ja varttuneiden taimikoiden pinta-alaan tai kokonaismetsäpinta-alaan.
Hirvikannan arviointiin Luonnonvarakeskukselle toimitettavaa tietoa olisi mahdollisuuksien mukaan tarkennettava. Luonnonvarakeskuksen saamat epätarkat havaintotiedot ovat tuottaneet laskennassa merkittävästi liian pieniä kanta-arvioita. Se taas on johtanut hirvikannan aliverotukseen, kasvaviin hirvikantoihin ja hirvivahinkoihin.
Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Laissa tulisi määritellä ’riistakantojen vaarantuminen’ -käsite niin, ettei se estä vahinkojen torjuntaa. Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista olisi hyvä olla riistakonsernia velvoittava. Tavoiteltu hirvikanta ja metsäkauriskanta voitaisiin ilmoittaa tavoitehaarukkana eli ala- ja ylärajana. Lupamäärän ylittäviä kaatoja ei tarvitsisi sanktioida, vaan kantojen pysymistä haarukassa seurattaisiin pitemmällä aikavälillä.
Valkohäntäkauriin pyynti voitaisiin vapauttaa luvanvaraisuudesta ja alin metsästysalueen kokovaatimus poistaa. Lajin status voitaisiin muuttaa riistalajista haitalliseksi vieraslajiksi.
Kauriiden määrän alentamista helpottaisi niiden talviruokinnan lopettaminen kannan alentamisen tahdissa asteittain vähentäen, etteivät tuhot riistäydy ympäristöön tai eläimiä nälkiinny talvisin. Syksyllä ruokintapaikkoja voitaisiin edelleen käyttää metsästyksen apuna.
Sopiva hirvieläinkantojen taso on saavutettu silloin, kun puulajin voi valita ja taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot ovat vähentyneet ja punkkitautitilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle.
Meneekö homma liian monimutkaiseksi jos tähän ujuttaa mukaan perusteluksi myös hiilinielut? Aihehan on nyt ajankohtainen, ja tuntuisi jotenkin mielekkäältä tuoda esiin myös tämä vaikutus. Ei mene hiilet nieluun jos puut menee hirven nieluun.
Minusta nuo hiilinielujen laskenta on niin kiistanalainen ja perustuu jokaisen tutkijan omaan näkemykseen. Minulle ei ainakaan ole selvinnyt mikä on oikea laskenta ja mitä mikin vaikuttaa mihinkin. Ennen kuin asiasta päästään johonkin yhteisymmärrykseen niin ei kannata kovin kirjoittaa. Totuushan on että hirvieläimet eivät kuitenkaan syö hiilinieluja ei niitä niin paljoa ole. Hiilinielu laskennassa ei lienee väliä puulajilla kunhan puuta vain on. Nyt lienee AJ :lla huoli enemmänkin laatupuun kasvatuksesta oikeilla maapohjilla.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.