On niitä muutamia, mutta suurin osa toiminnasta lienee toistaiseksi eräopastoimintaa. En yhtään epäile etteikö harrastajista löydy osa-aikaisia ammattimetsästäjiä jos palkan maksaja löytyy. Ensimmäisinä vuosina homma tulee kalliiksi mutta kantojen alentuessa aina halpenee vuosi vuodelta.
Mistä tuossa hirvenpyynnissä pitäisi maksaa, kun metsästäjiä olis etelästä tulossa pilvin pimein ja ovat halukkaista vielä maksamaan harrastuksestaan. Ei taida Anneli nyt oikein ymmärtää tätä miehista harrastusta.
Heh, en taida ymmärtääkään hirvestystä. Ehkä se itse ’akti’ ja syksyisessä metsässä ulkoilu voisi olla kiinnostavaakin, mutta kaikki muu säätäminen siinä lisäksi.
Ehkä koko ongelmatiikan ydin onkin juuri siinä, mitä Tolopainen lausui: metsästys on niin suosittu harrastus, että hirvieläinkantoja ei voida missään päin Suomea ajaa alas.
Tilanne olisi varsin helppo korjata jos haluttaisiin. Ei ole mitään syytä tai tarvetta mennä muuttamaan nykyistä seuruemetsästystä siellä missä se toimii, vaan muualla.
Jos kuitenkin hirvestäjät vähenevät tai peräti loppuvat jostain ja lahtivajat laitetaan säppiin, niin jotainhan on tehtävä. Sama koskee alueita, joissa riistahallinto pitää diktaattorimaisesti yllä kestämättömän suurta hirvielänkantaa, välittämättä mitään vahingonkärsijöistä.
Ei tarvita muuta kuin pari nuijankopautusta maa-ja metsätalousministeriössä ja nettiin ”hirvikuutio” palvelu.
Sinne kun metsänomistaja laittaa kartan tiluksistaan ja ruksaa, että tänne saa tulla metsästämään hirvieläimiä ilmaiseksi, niin ei ole metsästäjistä pulaa, tappelu tulee kuka pääsee.
Ongelman ymmärtää, kun porukan kanssa ajelee maaseudun teitä, niin osoitetaan pelolle. Tuolla on Matin peurat, tuolla näkyy taas Pentin hirvet. Eli pieni sisäpiiri on ominut itselleen hirvieläinriistan ja väännetään mitä ihmeellisempiä, täysin perusteettomia rajoitteita, kuten ”turvallisuussyistä” valkohännän 500 ha kyttäysreviiri, ettei vaan kukaan muu pääse ”osingoille”.
”1.3.2019 | riistahavainnot.fi/sorkkaelaimet Luonnonvarakeskus arvioinut hirvikannan koon
Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2018 jahdin jälkeen oli noin 86500 hirveä (95 % luottamusväli 74500 – 99000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 11 prosenttia.”
Verrataan sitä vuosi sitten tulleeseen arvioon:
”2.3.2018 | riistahavainnot.fi/sorkkaelaimet Hirvikannan koko pienentynyt, vasatuotto alhainen Itä- ja Pohjois-Suomessa
Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2017 jahdin jälkeen oli noin 88500 hirveä (95 % luottamusväli 76500 – 101000 hirveä).
Kanta on 86 500 ja pienentynyt 11%. Viime vuoden kanta onkin korjautunut takaisinlaskennassa ylöspäin 97 000:een, sillä siitä 11% pienentynyt määrä on 86 500.
Eli vuodentakainen verostussuunnittelu pohjautui 8500 liian pieneen kantaan jo yhden vuoden takaisinlaskennalla.
Vuoden 2016 kanta on tarkentunut ylöspäin 105 000 yksilöön ja noussee vieläkin.
Kirjoitus koskee kaikkia meillä esiintyviä hirvieläimiä eli hirvi, metsäkauris ja valkohäntäkauris (valkohäntäpeura), pl. poro ja harvinainen kuusipeura sekä uhanalainen metsäpeura.
Korkean hirvikannan aiheuttamat metsätaimikoihin kohdistuneet laatu- ja kasvutappiot ovat olleet valtakunnan metsien inventointien mukaan kasvussa. Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti hirvieläinkannan sopivasta tasosta. Metsästäjät pyrkivät ymmärrettävästi sellaiseen kannan tasoon, jossa vuotuinen vasatuotto olisi mahdollisimman korkea ja vasat elinvoimaisia. Naaraiden liian suurta suhteellista osuutta hirvi- ja valkohäntäkauriskannasta pyritään korjaamaan, mikä on hyvä kehityssuunta. Tavoitellut hirvieläinkannan tasot ovat kuitenkin kokonaistilanne huomioiden edelleen useilla riistakeskusalueilla liian korkeat. Erityisesti lounaisessa Suomessa tilanne on huolestuttava: siellä kaikki kolme mainittua hirvieläintä elävät samalla alueella ja metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat nousseet erittäin ripeästi. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu talvikanta on vähintään viisinkertaistunut; karkeasti arvioiden 50 tuhannesta ainakin 200 tuhanteen yksilöön.
Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä ovat tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen, ja kuusen suosiminen silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Hirvien talvilaitumet, jossa pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-3 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata: kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo). Puulajiongelma kärjistyy eteläisen Suomen juurikääpäkohteilla, joilla puulaji pitäisi vaihtaa havupuusta joksikin aikaa lehtipuuksi kasvupaikan puhdistamiseksi sienitaudista. Tutkimusten mukaan kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervasta esiintyy koko ajan pohjoisempana ja levinneisyysalue kattaa jo koko keskisen Suomen. Monipuolisempaa puulajivalikoimaa eli lehtipuiden kasvattamista puoltaa monimuotoisuuden lisäämistavoite ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve, koska kuusen on ennustettu kärsivän tulevaisuudessa kuivuudesta. Koivun lisäksi muutkin lehtipuulajit (haapa, pihlaja, paju, raita) ja ruohokasvit vähenevät erityisesti lounaisen Suomen hirvieläintihentymäalueilla.
Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa huonoa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan.
Epäsuoria kuluja eli ei-toivottuja ulkoisvaikutuksia aiheutuu liikennevahingoista ja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla.
Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioosi- ja puutiaisaivokuumetilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.
Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä kaikki edellä luetellut ulkoisvaikutukset, kestävä hirvieläinkannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Lainsäädännössä todetaan, että hirvieläinkanta on pidettävä sellaisella tasolla, että metsävahinkoja ei tule, mutta muista vaikutuksista ei puhuta. Luken julkaisemista hirvikannan kehitystä kuvaavista havainnoista näkyy (www.hirvihavainnot.fi), että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei ainakaan Varsinais-Suomen hirvitalousalueilla tällä hetkellä noudateta.
Toimenpide-ehdotuksia
Lasketaan tavoiteltava hirvikanta tästä eteenpäin kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti, eli jätetään pellot ja taajama-alueet pois laskelmasta. Alueelliset maankäyttöluokkien pinta-alat ovat paikkatietoina olemassa eri tietokannoissa. Kestävyyden sopiva mittari olisi hirvien määrä suhteessa niiden käyttämään ravintoresurssiin. Toimiva indikaattori olisi siis hirvien määrä suhteessa pienten taimikoiden pinta-alaan. Koska tämä suure muuttuu vuodesta toiseen, lienee kuitenkin syytä käyttää alueellista kokonaismetsäpinta-alaa.
Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Laissa tulisi määritellä ’riistakantojen vaarantuminen’ -käsite niin ettei se estä vahinkojen torjuntaa. Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista olisi hyvä olla riistakonsernia velvoittava. Lisäksi kannattaisi kokeilla valkohäntäkauriin pyynnin vapauttamista luvanvaraisuudesta ja lajin statuksen muuttamista riistalajista haitalliseksi vieraslajiksi.
Sopiva hirvieläinkantojen taso on saavutettu silloin, kun puulajin voi valita ja taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot ovat vähentyneet ja punkkitautitilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle.
Ihan hyvä kirjoitus. Hirvikannan koon määrittely on haasteellinen tehtävä. Kanta arvio vahvistuu vasta seuraavana vuonna kun nähdään mikä metsissä on tilanne. Tuohon Annelin kirjoitukseen voisi vielä laittaa että hirvieläinten ruokinta kun kielletään niin kanta romahtaa jo luonnostaan.
Pienten hirvieläinten kanta ei romahda heti ruokinnan lopettamisen jälkeen. Ne levittäytyvät nopeasti alueille ,joilla niitä ei ole totuttu näkemään eikä metsästämään. Ruokinnan lopettaminen vaikuttaa myös saaliin määrään. Tällä hetkellä 80% vhp-saaliista kertyy ruokintapaikoilla tai niiden läheisyydessä tapahtuvan vahtimismetsästyksen tuloksena .
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.