”Arvio on aina arvio . Joskus se poikkeaa enemmän , toisinaan vähemmän todelisista lukemista.”
Noin se tietysti on, ei niitä kukaan tarkasti laske. Tässä onkin se ongelma, että arvio poikkeaa sen enemmän todellisesta ja aina samaan suuntaan. Arvio hirvien määrästä on mennyt joka vuosi 15 000 -20 000 alakanttiin. Luvat myönnetään sen mukaan, eli vähemmän. Lisäksi osa metsästäjistä jättää lupia käyttämättä, jos Maaseudun Tulevaisuudessa lukee, että hirvikanta on pudonnut. Tämä johtaa siihen, ettei hirvimäärässä päästä asetettuun tavoitteeseen.
Räikein esimerkki on vuosi 2012. Silloin arvioitiin, että hirviä olisi noin 70 000. Lisäksi uutisoitiin toistuvasti, että hirvikanta on romahtanut. Jopa Suomen arvostetuin hirvitutkija esitti, että hirvi pitäisi rauhoittaa kokonaan joksikin aikaa. Vieremällekin oli tullut hirvityhjiö. Se johti siihen, että lupia vähennettiin lähes puoleen ja niistäkin jäi osa käyttämättä, kun metsästäjät pelkäsivät uutisten perusteella, että hirvi on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Luken takaisinlaskenta osoitti myöhemmin, että hirviä olikin 2012 yli 85 000 ja valtakunnallinen tavoite oli 76 000, olisi pitänyt vähentää edelleen. Lähdettiiin väärään suuntaan ja hirvimäärä pomppasi yli 100 000:een.
Keskustelu metsästäjien kanssa on sinänsä aivan turhaa, kun intressit ovat vastakkaiset. Maanomistajien pitäisi tehdä asialle oikeasti jotakin, mutta kun etujensa ajamiseen kykenemätön porukka on mitä on.
Metsästäjät haluaisivat kasvattaa mahdollisimman suurta hirvikantaa toisen maalla, joka on heidän näkökulmastaan tietysti hyvin ymmärrettävää.
Metsänkasvattajan kannalta tilanne on juuri päinvastainen. Kuka nyt haluaisi syöttää vaivalla aikaansaadun taimikon hirville ja rajoittaa kasvatettavaa puulajivalikoimaa tappiokseen.
Mutta koska asiaan liittyy paljon muitakin intressejä kuin maanomistaja vs metsästäjä, valtion pitäisi punnita asiat kokonaisuutena ja ottaa huomioon myös liikenneturvallisuus, luonto- ja virkistysarvot sekä edellytykset kehittää kestävää teollisuutta myös tulevaisuudessa.
RR. Metsästäjät eivät todellakaan halua kasvattaa mahdollisimman suurta hirvikantaa. Jos näin olisi tekisimme muutaman vuoden täysrauhoituksen. Metsästäjät haluaa että hirvikanta on siinä raameissa johonka se on valtakunnallisesti päätetty. Hirvilupia anotaan ja myönnetään tuo tavoite mielessä. Välillä on niin että joillakin aluilla kannanarviossa ei olla osuttu oikeaan ja lupia on joko liikaa tai liian vähän. Toiseen voi vain metsästäjät vaikuttaa. Hirvikannan koosta on väitelty jatkuvasti ihan aiheesta. Mutta valtakunnallinen tavoite on kaikille sama siihen pyritään.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi Gla edellisestä. On vähintäänkin kummallista, että harrastelun etu ohittaa merkittävän taloudellisen toiminnan edun ja huomattavan joukon monia muita merkittäviä haittoja, kuten kirjoitat, hiilensidonta mukaan lukien.
Metsuri motokuski: ”Mutta valtakunnallinen tavoite on kaikille sama siihen pyritään.” Keille kaikille? Ei ainakaan metsänomistajille, joita asia eniten koskettaa.
Jos se valtakunnallinen tavoite ei teille kelpaa niin hoitakaan edunvalvojien kanssa niin että saatte tavoitteet läpi. Kun valtakunnallinen hirvitiheys vahvistettiin niin siellä oli myös mm metsänomistajien,liikenteen ja teollisuuden edustajat. Vaikea asiaa on nyt enää vatvoa kun nimet on papereissa. On asia mikä tahansa niin mikään päätös ei mielytä kaikkia.
Sekä valtakunnallisessa riistaneuvostossa että alueellisissa on metsästäjien edustajia enemmän kuin muiden intressiryhmien edustajia. Sitä kautta ei taida ratkaisua löytyä, ellei asenteet muutu.
Oletko AJ kuullut että äänestettiinkö tiheyspäätöksestä ? Uskon että asia oli neuvottelutulos jossa henkilölukumäärällä ei ole merkitystä tai sitten metsänomistajien edustajat olivat kelvottomia ajamaan omiensa etuja.
Miten metsänomistajat ja metsästäjät ovat vastakkain GLA? Se vähäinen kokemus, mikä minulla on metsästämisestä (vain n. 60 vuotta), niin suurin osa metsästäjistä on joko maanomsitajia ja/tai maanomistjien perheestä. Metsästysseuroja on paljon sellaisia, joiihin ei pääse muuten kuin maanomistajan tai hänen valtuuttamana metsäpalstan mukana. Suurimmat maattomat metsästäjäryhmät olen tavannut Metsähallituksen mailla. Mh rahastaa maattomia metsästäjiä vuokraamalla metsästysoikeuksia.
Näistä muualta tulleilta metsästäjillä tahtoo olla kaikenlaista holtittomuutta. Esim. nyt on tiekennettu hirvien kaatoilmoituksen jättämistä joka kaadosta. Ettei käy niin, että syksy metsästetään ja aina on vielä”yksi hirvi” kaatamatta.
Täälläkin taitaa olla kirjoittelijoita, joilla on metsästämisestä ja maanomistajiesta vain mutu-tuntuma?
”tai sitten metsänomistajien edustajat olivat kelvottomia ajamaan omiensa etuja.”
Mitkä edustajat?
Maakunnan (riistakeskusalue) ja maakunnan hirvitalouskohtaiset hirvikannan tiheyspäätökset tehdään alueellisissa riistaneuvostoissa.
Meillä Varsinais-Suomessa on alueellisessa riistaneuvostossa 10 jäsentä. Yhden saattaisi ehkä kuvitella edustavan metsänomistajia, eli MTK:n edustajan. MTK:n edustaja on kuitenkin innokas metsästäjä ja jahtipäällikkö, joten sanoisin, ettei metsänomistajilla ole yhtään edustajaa. Metsästäjillä on ehdoton enemmistö 6 edustajaa, muilla intressiryhmillä yksi kullakin.
Jos ei ole yhtään edustajaa kymmenestä saattaa hävitä mahdollisen äänestyksen. Maa-ja metsätalousministeriö on katsonut, että on hyvä näin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.