Sinä päivänä, kun tulee ryhtiä MTK/Mhy edunvalvontaan, niin liityn Mhy:n takaisin. Voi olla että sitä päivää saa tällä menolla odottaa.

Ampuisivat sitten reilusti, että saisivat myytävää. Jos ukkoutuva porukka ei pysty pitämään kantoja kurissa, pitää pyytää apua, eikä nostaa tavoitekantaa. Villisiankin kohdalla halutaan uusi riistalaji, ei MMM:n toiveesta huolimatta hävittää tulokasta. Ja kun kauris vapautettiin pyyntiluvista, otti seurat homman haltuunsa ja rajoittivat sen metsästystä.

Ehkä noi heitot voi jättää väliin. Antaa riistahallinnolle kuvan, että metsänomistajat ovat aiheesta pihalla kuin lumiukko.

Omia maitaan pitäisi olla oikeus suojella tuhoisalta vieraslajilta. Ja pitäisi jokaisella olla oikeus suojella maamme alkuperäistä luontoakin niiltä. Pahempia kuin lupiinit luonnollemme.

Kertokaa nyt ylisuuren kannan puolustajat, mikä on se syy tällaiseen toisen omistaman metsän vahingoittamiseen ja huomattaviin muihin haittoihin? 

Vastaus tähän on kaksiosainen. Ensinnäkin kielletään, että olisi mitään huomattavaa haittaa. Tuodaan esiin erilaisia muita ongelmia, ts. hirvet eivät ole ongelma. koska onhan ennakkoraivauksiakin tekemättä.

Toinen argumentti on sitten se, että kannan pitää olla riittävän suuri, jotta ei synny alueellisia tyhjiöitä. Hirviä pitää olla minimimäärä joka paikassa, jotta seuroissa piisaa innokkaita harrastajia. On toki valitettavaa, että tämän minimitason ylläpidon vuoksi joissain paikoissa saatta olla tihentymiä. Tämä on kuitenkin välttämätön paha. Sillä jos kantaa tiputetaan liikaa, varsinkin nuoret metsästäjät tylsistyvät ja alkavat mieluummin pelamaan playstationilla. Se taas rappeuttaa seuratoimintaa entisestään, ja pian meillä on kamala hirvikriisi, kun ei enää ole metsästäjiä seuroissa!

Kun tätä asiaa vähän tarkemmin tuumii, niin itse asiassa hirvimiehet ovatkin pyyteettömiä uurastajia, jotka uhraavat vapaa-aikaansa ja rahojansa hirvikannan pitämiseksi jotenkin aisoissa. Siellä istuu hirvitornissa punainen lakki päässään valpas vartiomies, kivääri kädessä valmiina. Hän tuntee vastuunsa, hän tietää tehtävänsä. Vain hän ja kivääri ovat tulevaisuudessa vaanivan hirviapocalypsin välissä. Esi-isät pitivät venäläiset kurissa, nyt on meidän vuoro.

Hirviklusterin ulkopuolelta asiaa tarkastellen tämä asetelma ei ihan aukene. Ensinnäkin ne puheet voi heti nauraa alas, joiden mukaan hirvikanta degeneroituu jos niitä on vaikka 1.5 tuhannella hehtaarilla. Toisekseen herää kysymys, että noinkohan vaan metsästysinto kuolee jos hirviä on vähemmän. Karhuja on vähemmän kuin hirvia, ja silti niitäkin innolla metsästetään. Yksittäisen hirven arvo kaatajalleen kasvaisi jos saalista tulisi vähemmän. Kolmanneksi ulkopuolinen tarkkailija voisi kysyä, että jos seuramallilla ei enää metsästys onnistu, niin eikö todella ole olemassa muita vaihtoehtoja? Onko vaihtoehdot tosiaan vain seuramalli tai hirvikatastrofi?