”Onneksi ehdin napata koiran pannasta kiinni, ettei tullut tappelu. En ole ihan varma, selviääkö nelikiloinen terrieri minkistä vaurioitta enkä halunnut kokeilla.”

Tarkoittaako em. teksti, että Annelin koira oli irti?

Tiellä oli koira hihnassa mutta metsässä irti. Hoksasin itsekin kun katsoin uutisia että vasta nyt alkoi irtipitoaika kun alkoi sorsastus. Ei tahdo muistaa tuota sääntöä kun kaupungissa koira on aina kiinni eli ei tarvitse moista miettiä. Omalla maalla koira on joskus irti kesälläkin mutta se ei mene kauas, melkein jaloissa pyörii – siis ei ole metsästyskoira. Ja on ’välittömästi kytkettävissä’.

Nyt en tajua. Onko kyse siitä, että sinun asteikollasi koivun laadun kriteerit ovat joustavammat kuin minulla ja esim. Metsäkeskuksen hirvituhoarviointia tekevällä? Kerroithan kuvastani, miten jopa metsäkeskuksen arvioinnin perusteella kasvatuskelvottomaksi tuomittu koivutaimikko on sinun mielestäsi ihan ok jatkokasvatusta ajatellen. Yleensähän hirvituhoarviointia ei ole pidetty ainakaan metsätalouden harjoittajan kannalta edullisena järjestelmänä.

Entä miksi olet aidannut taimikon, jos tiedät liian suuresta sorkkien määrästä huolimatta sen olevan turhaa?

Vai mitä tarkoitat kommentillasi ”Todellisuuden suhteen PITÄISI tietää missä mennään ja mitä pitää tehdä ongelman hoitamiseksi”?

Minä tiedän syönnin ja jälkien määrästä, että riski koivun kasvattamiseen on liian suuri tällä kulmalla Suomea. Jos Visakallo laski viitisen makuupaikkaa, minulla niitä on parin hehtaarin kuviolla kymmeniä. Jossain 15 paikkeilla putosin laskuista, kun tuolla kiertelin. Sitten kun mennään varttuneemmalle kuviolle, jossa ei heinikkoa ole, löytyy lukematon määrä sorkkien tekemiä polkuja. Kun rehevässä kuusikossa on juuret monin paikoin pinnassa, voi vain pelätä pahinta sen suhteen, mitä tuollainen sorkkakuormitus vaikuttaa juurikäävän määrään.

Tulevalle kaudelle on myönnetty 60 000 vhp:n pyyntilupaa ,joilla on mahdollista kaataa noin 80 000 yksilöä . Pitäisi vaikuttaa jotakin ,jos metsämiehillä riittää virtaa moiseen urakkaan.

Olen Gla edelleen sitä mieltä että itse olisin jatkanut niiden koivujen kasvatusta ja suojannut tarkoituksen mukaisesti taimet. Mitä se kussakin paikassa on tarkoittaa juuri sitä jota itse tein nyt viimeisessä koivikossa. Eli en tehnyt raskainta suojausta vaan luotin tien ja mökkien läheisyyteen ja suojasin vain pahimmat eläinten kulkusuunnat. Olen tietysti seurannuut suojauksen riittävyyttä koko ajan ja olisin tehostanut aidan tarvittaessa. Olen jo kauan sitten kertonut miten ensimmäisiä peltohaavikoita perustaessani täysin pensastuneet hieksetkin lähtivät nopeasti puun yhden rungon kasvuun kun aita alkoi alaa suojata. Mutta jos se on laatuongelma niin senhän aikanaan näkee sitten. Tähän mennessä ne ovat kyllä aivan normikoivun näköisiä ja koittavat pärjätä haavoille kasvussa. Minä en ota laadusta sinällään sen enempää paineita koska olen pääosin massan tuottaja mutta tukkia tehdään tietty niin paljon kuin tulee. Tulihan sitä nyt koivutukkia jopa karun männikön hakkuultakin. Katselin vain alaa kuleksiessani. Mutta hyvää on että susikanta kasvaa pohjois-satakunnassakin jossa yksi metsästäjä taas porasi koiransa menetyksestä metsästystapahtumassa. Jospa alkaisi kaikille helpommat ajat noiden sorkallisten kaas.