Onneksi piiperouhka muutenkin on taaksejäänyttä tämän hallitusräpellyksen jälkeen. Alamäki on jo alkanut ja Ohilyöntejä ei hyvällä katsota taviskansan eli perussuomalaisen taatelintallaajan tantereilla.

Ei oikein lähtenyt liikkeelle keskustelu ”Ruotsin mallista” hirvieläintuhojen pienentämiseksi.

Malli on siinä mielessä oikea, että metsänomistajaa kiinnostavat vain tuhot, ei se paljonko hirviä on.  Jos saavutettaisiin tilanne, että istutetuista taimista vähintään 70% pääsisi ehjinä taimikkovaiheen yli, olisi tilanne todella hyvä, eikä liene kohtuuton vaatimus.

Tuolla oli mallista väärinkäsitys (”hirvillä on jalat”), että yksittäisille metsästysseuroille asettettaisiin sanktioita, jos sen alueella hirvikanta aiheuttaisi liikaa tuhoja. Ei niin tietenkään voi tehdä. Suomessa on määritelty yli 50 ”hirvitalousaluetta”. Ne on rajattu niin, että alue kattaa kesä-ja talvilaitumet. Eli sama hirvipolulaatio pysyy pääsääntöisesti saman hirvitalousalueen sisällä. Hirvitalousaluekohtaiset vahinkorajat voisi hyvin asettaa.

Vastuullinen taho olisi alueellinen riistaneuvosto, joka nykyisin asettaa hirvitalousalueille ”tavoitetasot” hirvitiheydelle. Tavoitetaso säädettäisiin vahinkojen mukaan, eikä viilattaisi hirvitiheyspillkkua.

Riistaneuvoston toimintaa valvoo riistakeskus ja riistakeskusta pitäisi valvoa maa-ja metsästalousministeriö. Ei kuitenkaan valvo. Tähän pitäisi saada muutos. Maa-ja metsästalousministeriö on määritellyt, että yli 4 / 1000 ha hirvitiheys on kestämätön taso ja kuitenkin se sallii alueellisten riistaneuvostojen tehdä päätöksiä, että tavoitellaan hirvitiheyksiä sen yli.

MMM on hirvikannan hoitosuunnitelmassa määritellyt, että ”hirvikannan noustessa 4/1000 ha suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvynylittäviin metsä-ja viljelysvahinkoihinsekä lisääntyneisiinhirvionnettomuuksiin.”

Toiminta kertoo hyvin miten ministeriö suhtautuu metsätalouden harjoittajien tulevaisuuteen.  Suomeen tarvittaisiin aivan välttämättä metsätaloutta ymmärtävä päätoiminen metsätalousministeri! ”Hirvitalousalueet” on perustettu.  Olisiko syytä perustaa vastaavat metsätalousalueet, joille asetettaisiin puuntuotantotavoitteet ja askelmerkit miten siihen päästään.

On aivan turha esittää ratkaisuksi, että hirvikanta oli 2000-luvun alussa paljon suurempi ja nyt on kaikki hyvin. Mäntytaimikoiden määrä on puolittunut siitä ajasta ja talviravinto vähentynyt niin, että laidunnuspaine talvella on historiallisen korkealla ja kasvaa edelleen. Kuusettumiskierteen saa katkaistua vain huomattavalla hirvieläinkannan leikkaamiselle.

Ratkaisu Suomen ongelmaan ei ole sekään, että Ruotsissa on enemmän hirviä. Ruotsin pinta-ala on kolmanneksen suurempi kuin Suomen ja siellä puhutaan vasomisen jälkeisestä kannasta meillä talvikannasta, joten varmasti ilmoitetut hirvimääärät ovat suurempia.

Planterilta erittäin hyvä kirjoitus. Hirviongelmasta on päästävä eroon. Toivottavasti Ruotsi näyttää tietä. Asettaisin toivon nyt Ruotsiin, sillä suomalaisten osaamiseen en hirvipolitiikassa luota. Tulisi oikea pakko tehdä sama perässä.

Kyllä me hirvien kanssa vielä toimeen tullaan, mutta kun on vielä lisänä vieraslaji valkohäntäpeura. Sitä riesaa ei käsittääkseni Ruotsissa ole.

Hyvä huomio suorittavalta. Hirviluvat taitaa olla jo haettu. Ainakin meidän rhy:n alueella kanta on vielä yli tavoitteen ja lupia patistettiin hakemaan.

Se on totta että vähän liian varovaisesti seurat lupia hakee. Ainakin meidän rhy:n alueella.