Keskustelut Metsänhoito Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

Esillä 10 vastausta, 651 - 660 (kaikkiaan 883)
  • Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

    Tuollaisen otsikon (savon sanomat 15.10.2015) alla entinen Pohjois-Savon metsäkeskuksen metsätalouspäällikkö tenho hynönen kertoo omista kokemuksistaan.

    Hynönen seisoo kuvassa hirvien runtelemassa luokkaa viisi (5) metriä olevassa koivuntaimikossa kotipaikkansa lähellä leppävirran niinimäessä ja sanoo:
    ”Koivun ja männyn viljely on liian riskialtista, jopa mahdotonta.
    Ajattelin, että jospa melko vilkasliikenteisen kylätien varrella pärjäisi hirvinauhoilla, karhunkuvilla ja hajusteilla, mutta ei niistä tunnu olevan hyötyä. Ainoa toimiva keino taitaa olla luoti”.

    Hynösen mielestä kaatolupia hallinnoiva Suomen riistakeskus on epäonnistunut hirvikannan säätelyssä, kun metsätuhojen laajuutta ei ole otettu huomioon.
    ”Valtakunnan metsien inventointituloksissa on selvästi osoitettu, että mänty- ja koivutaimikoiden huonoon tilaan merkittävin syy on liian suuri hirvikanta. Mielelläni istuttaisin myös koivua ja mäntyä, mutta hirvien takia on pakko istuttaa kuusta, vaikka maapohja olisi liian vähäravinteinen. Männyn- ja koivunviljely on lähes toivotonta ja mahdotonta”.

    Edes varttuneemmat havupuut eivät saa olla rauhassa. Hynönen kertoo merkanneensa viime syksynä ja talvena maalilla yli tuhat kuusta, joita hirvet olivat kalunneet hampaillaan. Kun vauriokohta kasvaa umpeen, puu voi olla päältä siisti, mutta sisältä laho tai muuten kelvoton tukiksi. ”Tähän on kiinnitetty liian vähän huomiota. Puiden koloaminen on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt. Siitä aiheutuu suuret tappiot metsänomistajille”.

  • Metsuri motokuski

    Minusta on hyvä kun suorittava tuo esille työn haastavuuden. Silloinhan jokainen joka suunnittelee kaksivaihe kasvastusta tietää riskit. Se on hieno asia että sahalassa ongelma on tiedostettu ja pyritty sellaiseen kasvatusmalliin jossa vahingot olisivat mahdollisimman pienet.

    Ei ole oikeinkaan että pieleen mennyt hakkuu laitetaan oikopäätä motokuskin ammattitaidottomuuden piikkiin, jos hyvä tuloksen tekeminen on mahdoton. Yksi esimerkki on tuo että koivikko päästetään liian suureksi jolloin koivujen oksat tuhoavat turhaan taimikkoa. Toinen voi olla epäsopivan koneen käyttäminen hakkuussa ja jne.

    suorittava porras

    Normi tilanne on ,että harvennusta varten palstalle tuodaan pieni tai keskiraskas kone . Lopppupeleissä käykin ilmi ,että kyseessä onkin järeiden ylispuiden poistaminen. Kyseiseen operaatioon oikea konevalinta olisi ollut järeä aukkokone. Leimikko kuitenkin tehdään alkuperäisen suunnitelman mukaan lisäkulujen välttämiseksi. Lopputulos onkin ,mitä sattuu tulemaan ja siihen on tyytyminen.

    Niitä tarkoitukseen sopivia järeitä aukkokoneita ei mielellään viedä huonosti tuottaville harvennuksille ,joihin ylispuuhommat kuuluvat. Aukossa tuotos on vähintään kaksin-ja jopa kolminkertainen ylispuu-tai poimintahakkuisiin verrattuna.

    Gla

    Pieleen menneestä konevalinnasta on syytä keskustella urakoitsijan ja ostajan kesken. Myyjän ongelmaa siitä ei saa tehdä.

    jees h-valta

    Niin, tosi tuo suorittavan järeän koneen asenne kuitenkin on. Jos minullakin olisi joku pieni harvesteri yrittänyt niin ei olisi tullut mitään. Motokuskit olivatkin alkuun jutelleet että tuliko liian järeä kone tähän hommaan. Lopputulos kuitenkin osoitti että iso kone kuitenkin pelasti paljon homman sujuvuutta. Ja minimoi tuhoja. Tuhoa tuli mutta ei aivan ylettömiin kuitenkaan. Onhan siitä pikku siivouksilla saanut jo silmällekkin varsin mukavan näköisen lopputuleman. Ja toki sitä vielä piisaa ensi talvenkin poltinpuusavotan tarpeiksi. Tuotoksen erosta en rupea kinaamaan mutta sanotaan että tuhannen motin leimikossa ajan hukkamäärä oli yksi työpäivä. Onko se sitten liikaa, ei minusta. Seuraavaan hakkuseen päästään kuitenkin kymmeniä vuosia aiemmin. Firmankin etu.

    suorittava porras

    Myyjäkään ei voi vaatia mahdottomia. Ei ole mitään järkeä tuoda isoa konetta hehtaarin tai parin ylispuuhakkuisiin erikseen. Maksumiestä ei niihin seikkailuihin löydy. Pelkkä koneketjun siirtokustannus on luokkaa 400-500 euroa /kohde,joten ylimääräisiin siirtoihin suhtaudutaan terveen nihkeästi.  Tilan leimikot tehdään yhdellä koneketjulla ,vaikka osaan leimikoista olisi parempikin vaihtoehto olemassa.

    Gla

    Ei myyjä mahdottomia vaadi. Kun kauppasopimukseen tulee nimet, molemmat osapuolet tietää roolinsa. Jos kuvion A hakkuu on määritelty alikasvosta säästäväksi, on turha selittää kohtuuttomista vaatimuksista. Ellei ostaja tai urakoitsija osaa tuota kilpailutilanteessa hinnoitella, sitä ei pidä kaataa myyjän ongelmaksi. Ellei ostaja olosuhteet tietäen sopivaa kalustoa työmaalle hoida, ottaa tämä riskin hakkuun epäonnistumisesta. Jos taas myyjä myy tavallista tasarakenteisen puuston harvennusta, tilanne on toinen. Toivottavasti alalle ei ole pesiytynyt toimintakulttuuria, jossa ongelmat ulkoistetaan sopimuskumppanin piikkiin.

    Tietysti myyjältäkin vaaditaan osaamista kaupanteon suhteen. Usein kuulee sanottavan hankalan ensiharvennuksen kytkemisestä päätehakkuukohteen kylkeen. Muuten sitä ei saisi kaupaksi. Saattaa olla noin, mutta siinä kyllä myyjä huijaa itseään. Jos päätehakkuun kantohinnat on euron tai pari alemmat kuin ilman tuota kytkyä, tulee siinä ensiharvennukselle hintaa. Eli pitää osata suunnitella metsätaloutta niin, että saa myytyä hyviä leimikkokokonaisuuksia.

    jees h-valta

    Monesti se kokonaisuus vain on sekä pääte-että harvennushakkuuta. Kuten minulla lähes aina. Harvoin vain jompaa kumpaa. Mutta viimeksi kyllä uskoin että ylispuuhakkuu-ja harvennushakkuu jo hiukan järeytyneessä sujuu ja tulihan siitä nimenomaan isolla koneella tyydyttävä tulos. Molemmissa hakkuulajeissa. Sitä ei varmasti olisi tullut pienemmällä harvesterilla. Senverran rajuja tehtäviä isot hiekset voimakkaine oksineen olivat ylispuuosiolla. Minä olen kyllä aina mieluummin hiukan ison kuin liian pienen moton kannattaja. Hakkuutavasta riippumatta.

    pystykorvat

    Nyt tarvittaisiin asiaa tuntevien neuvoja. Kaksi vuotta sitten istutetuilla kahdella 1,5 hehtaarin istutusalueella kävi nälkäinen hirvi tai useampia.

    Alue 1.  2640 männyntainta. Liki kaikista napattu latva pois.

    Alue 2. 1400 rauduskoivua  ja toisessa, kuivemmassa laidassa aukkoa 480 männyntainta.

    Rauduskoivuista oli jo viime kesänä napsittu suurin osa poikki ja parempiin suihin.Nehän olivat silloin vuosi istutuksesta hyvin ohuita raippoja joten ne eivät olleet sitä 10 milliä katkaisukohdasta  jota ohuemmat luokitellaan  Metsäkeskuksen Hirvivahinkojen maastoarviointiohjeessa mainitaan lievästi vaurioituneeksi.. Eli niitä löytyy runsaasti vaikka ehjiä ei.

    Nuo hyvin kasvunsa aloittaneet männyntaimet yrittävät nyt ahkerasti kasvattaa uusia latvoja alemmasta kiehkurasta. Päässevätkö voitolle siitä varsinaisesta latvasta selvinnee tämän kasvukauden aikana.

    Meneekö siis arviointikustannuksen verran tappion puolelle jos tekee noista ilmoituksen. Kun olivat taimipoloiset vielä noin pieniä.

    Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen.

    Kustannus taimikoiden alkuunsaattamisesta oli noin 3100 euroa. Taimet, istutus, mätästys.

    mehänpoika

    Minulta hirvi/hirvet syivät keväällä 2019 tai myöhäsyksyllä 2018 kev.2018 istutetuista kennu-ku-taimista yli hehtaarin alalta latvat ja osan sivuoksista. ( sivu 63 viesti 6) Nyt niitä pitää heiniä monta vuotta normaalia enemmän. Ilmeisesti ensikeväänä syävät uudelleen.

    Hirvillä on nyt todella nälkä talven jäljiltä kun mäntyä istutellaan nyt vähemmän. Siksi hirvikanta pitäisi leikata talven ravintotilan mukaiseksi. Tähän tarvitaan metsästyslakiin muutos. Hirvielämet kaikki pitäisi välittömästi vapauttaa typeristä jo ennakkoon haettavista ja myöhemmin myönnetyistä pyyntiluvista. Selvää teatteria koko homma,

    Ei hirvi koske kuusentaimeen jos muuta ravintoa on talvella riittävästi. Metsänomistajilla on nykyisin uudistettavan puulajin valinnassa todella vaikeaa. Aukot kohta joudutaan jättämään luonnon varaan jollon kannokot muuttuvat rääseköiksi.

    A.Jalkanen

    Juha Aaltoila laskeskelee Aarre-lehden kolumnissaan hirvituhojen torjunnan kuluja. Karkotteiden levitys muutamana vuonna ja taimikonhoidon viivästyttäminen (isompien puiden kaato on kalliimpaa) maksavat yhteensä jopa kaksi tuhatta euroa (!) ts. uudistamiskulut vähintään kaksinkertaistuvat. Tuossa luvussa ei ole vielä mukana kuusen kasvatuksen ongelmat eli sen istutus alueille, joilla tulisi viljellä mäntyä tai koivua. Metsänomistajan talous menee näistä miinukselle! Jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla osaratkaisu, mutta se siirtää tuhoeläinten laumat muiden taimikoihin. Taimikon aitaaminen samoin, mutta saattaisi tulla halvemmaksi kuin jokavuotinen karkotteiden levitys.

Esillä 10 vastausta, 651 - 660 (kaikkiaan 883)