Nimimerkki ”suorittava porras” arvelee, että ”Taitaa metsästäjien ikääntyminen ja peodot olla vaikuttamassa ongelmiin nimimerkki burlin kohdalla . Hivikanta kasvaa alentuvan metsästyspaineen johdosta .”

Voihan se näinkin olla. Kun lupia jää ampumatta ja myös pankkihirviä, ja edelleen tuntuu olevan keksittyjä rajoituksia siihen, minkä sortin hirveä saa missäkin jahdissa ampua, niin ikääntyminen taitaa vaikuttaa tässä vaiheessa lähinnä korvien väliseen toimintaan. On tullut viestiä siitä, että osa nuoremmasta polvesta on tympääntynyt koko hirvijahtiin, kun aamupäivällä saa metsästyksenjohtajan päätöksellä ampua vaan naaraita ja iltapäivällä uroksia yms.

Ei se ihan noin ole kuten Gla väität.  Ruokintavelvoite saattaa toki koskea valkohäntäpeuran metsästystä ruokintapaikoilta metsästämisen mahdollistamiseksi.  Miten niitä peuroja muutenkaan saisi metsästettyä isompia määriä?  Yleensä tilanne on kuitenkin sellainen, ettei tarvitse ruokkia, jos ei itse metsästä.

Kuinkahan moni haluaa karhua karhua lähiympäristöönsä?  Mieluummin kait ihmiset haluaisivat kulkea turvallisella mielin marjassa?

Tietysti voinee seuraan liittyessään kieltää jonkin metsästystavan mailtaan, jos samalla sopii, ettei harjoita sitä seuran jäsenenä muiden mailla.  Kyllä ne Gla:n selitykset ovat hataralla pohjalla.  Kertoisitko muuten esimerkin, että uuden jäsenen on pakko sopetua sorkkaeläinmäärän kasvatukseen ihan seuran nimellä.

Viimeisessä Metsästäjä-lehdessä oli hyvä kirjoitus hirvestä ja metsänhoidosta. Taisi olla otsikolla ”Hirvet metsänhoidossa” sivu 26 – 27. Ne joillekka lehti tulee niin kannattaa lukaista. Minusta siinä on hyvin linjattu mihinkä hirvikannan hoidolla pyritään. Kirjoitus on erinomainen korjaus edelliseen lehteen jossa oli ruotsalaisten vastaava kirjoitus, joka olikin aika outo verrattuna siihen minkälaisia kokemuksia suomen hirvien käyttäytyimisestä on tiedossa. Perusteetkin erilaisuudelle selvisi kirjoituksessa.

Pääkirjoitus sivulta 5  ja  Hirvitiheyksiä ja koulutusta /varapuheenjohtajalta sivu 15 , ovat myös artikeleita , joihin kannattaa tutustua .

Olen todennut ”muutamaan ”otteeseen käytännön kokemuksien kautta lehtipuiden valtaamien taimikoiden olevan hirville mieluisia oleskelu -ja ruokailupaikkoja . Tämän vahvistaa myös tutkimus . Taimikoiden perkauksen ajankohta (vuosissa) vaikuttaa vahinkoriskiin . Taimien/mänty on pysyttävä elinvoimaisina , jotta ne tuottavat riittävästi haitta-aineita , joilla ne suojaavat isteään hirvien syömiseltä . Onko tutkittu myös sitä , mitä reilu saman puulajin ylitiheys vaikuttaa taimien elivoimaisuuteen ja syntyvien haitta-aineiden määrään? Kohtuus saattaa olla paikallaan kasvatustiheydenkin suhteen , että ei mennä ojasta allikkoon . Taimet on kasvatettava sellaisissa tiheyksissä , että elinvoimaisuus ja kasvu eivät kärsi.Taimikkovaiheen kestoa on pyrittävä lyhentämään kaikin keinoin, jotta taimet olisivat alttiina tuhoille mahdollisimman lyhyen ajan. Hoitamattomissa tai liian myöhään hoidetuissa taimikossa taimet voivat olla alttiina hirvien ruokailuille 5-10 vuotta kauemmin , kuin oikea-aikaisesti hoidetuissa.

Kuten Annelikin totesi , kaikkea lehtipuuta ei tarvitse raivata. Riittävästä raivauksen voimakkuudesta on kuitenkin pidettävä huoli . Suurin osa hylätyistä kemerahakemuksista on tehty kohteille , jonne on jäänyt liikaa lehtipuuta . Harmittaa varmasti , jos tuki menee sivu suun ja” perkauksen” tekee  lopulta hirvi omalla tavallaan.

AJ: ”Samassa lehdessä ministeri Jari Leppä: ”Hirvien aiheuttamat metsätuhot ja liikennevahingot on saatava vähentymään.””

Onkohan niin, että kun kaikki puhuu vain hirvistä, peurojen osuus jää huomiotta? Toki suuressa osassa Suomea se on ok, mutta kuten Luken vhp-kartasta nähdään, suuri on myös alue, jossa hirvi ei ole ainoa tuholainen. Onkohan edes pahin.