Minulla on se käsitys hirvistä, että jos naapurissani on metsästäjä, joka ei hirvituhoista kärsi, hirvet ei osaa pysytellä minun puolellani. Kyllä ne molempien mailla liikkuu, jos niitä on. Eihän edes yksi jahti pysy yhden tilan alueella, kun rajojen yli kuljetaan muutamassa minuutissa.  Ainakin täällä valtaosa tiloista on 5-20 ha suuruisia. Eri asia on se, jos metsästäjä kasvattaa kuusta kaikkialla ja muu on vesakkoa, joka joutaakin tulla syödyksi. Suorittavahan on usein muistanut valistaa meitä hirvien erinomaisuudella taimikonhoitajan apurina. Harmi vain, että minä haluaisin kasvattaa koivua ja mäntyäkin. Tokihan hirvet silloin minun puolellani viihtyvät. Tricolla pannaan vahinko kiertämään, tosin koivun osalta ei ole kokemusta, miten se toimii.

Aiemmin hirviongelmaa pidettiin suurena rauhallisilla alueilla. Nytkö ne hakeutuukin vilkasliikenteisten teiden varsille vain siksi, että 75% vuodesta ei ole edes metsästysaikaa. Tulee mieleen noista kommenteista sarjakuva Lassi ja Leevi ja heidän pallopeli. Siinä Lassi 6-v keksi itselleen edullisia uusia sääntöjä sitä mukaa, kuin peli eteni. Samalla tavalla palstan metsästäjien selitykset muuttuu, kun hirvieläinongelmaa vähätellään.

Kuten edellisessä viestissäni totesin, pelkästään hirvet ei ole ongelma, vaikka nykyinen kanta tuhoaakin vuosittain 250000 ha taimikkoa. Ongelma on hirvieläimet. Vaikka nyt hirvikanta oletettavasti on aavistuksen matalampi kuin 2000-luvun taitteen aikoihin (todella huono vertailukohta, mutta tarve verrata siihen kertoo sekin paljon nykytilanteesta), peurojen määrä on yli kaksinkertainen. Kanta oli turhan suuri jo tuolloin, puhumattakaan nykytilanteesta. Monelta suunnalta on tullut viestiä, ettei metsästäjillä ole mahdollisuutta leikata tuollaiseksi päästettyä kantaa. Paniikkiin ei tosiaan ole aihetta (mikä noiden kommenttien esittäjien mielestä mahtaisi paniikin arvoinen tilanne olla?), mutta ratkaisuja kiivaasti tarvitaan. Veikkaan, että pelkästään vhp:n 30-50 kpl/1000 ha + muut sorkkaeläimet siihen päälle on jotain, mitä muualla Suomessa ei yksinkertaisesti kyetä käsittämään. Se näkyy tämän keskustelupalstan ulkopuolellakin. Juurihan maa- ja metsätalousvaliokunnan pj iloitsi MT:ssä vhp:n talviruokinnasta eli siis vhp:n määrän tuplaantumisesta 10 vuodessa ja siitä seuranneesta toistaiseksi ratkaisemattomasta maa- ja metsätaloutta, liikennettä sekä ympäristöarvoja rasittavasta ongelmasta, samoin kuin villisian hallitsemattomasta leviämisestä ja siitä aiheutuvasta hallitsemattomasta riskistä. Näin pihalla voi olla, vaikka työpöytä olisi Suomessakin, eikä turvallisen matkan päässä todellisuudesta EU:n lasipalatsissa.

Vastaan itse, eipä taida olla. Nimittäin tänään ilmestyneen Metsästäjä-lehden kannessa isoin huolen aihe oli patistaa riistapellot laittamaan kuntoon. Elämme maassamme kahta maailmaa. Metsästäjien ikioma puuhamaa ja taviskansan heiltä saama kauhun ja kurjimuksen maa.

Taitaa alkaa olla meillä puuntuotanto-orientoituneilla metsänomistajilla mitta täynnä näihin hirvituhoihin.

Taannoin sain valmiiksi puolentoista hehtaarin vt-kumpareen kylvömännikön taimikonhoidon, missä ei ollut kuin 0,3 ha hirvien raiskiolle tärvelemää aluetta mäen laella! Kyllä sinne jonkinlainen kuusi-hieskoivumetsikkö nousee, mutta pitää olla tyytyväinen, että tässä vaiheessa sentään näyttäisi hyvältä, kun loput 1,2 ha on lupaavan näköistä.

Lehtipuut on mäntyjen päältä perattu aikanaan huolellisesti ja etukasvuiset ja kiinni toisissaan kasvavat männyt myös. Nyt vuorossa oli kylvötuppaiden harvennus ja samalla lehtipuuvesakon niitto. Taimikonhoidon tukeahan tähän ei saa, kun puusto on keskimäärin yli kolmemetristä, mutta runkolukua en uskalla pudottaa alle kolmen tuhannen, mikä on tukikriteerinä. Taatusti kaluavat vielä silokylkisiä runkoja, mitä eivät enää poikki saa. Ja tämä ei ole edes mitään pahaa talvilaidunaluetta.

Talvilaidunalueilla syönti alkaa, kun ensimmäiset männyn- tai koivunlatvat yltävät hangen päälle alkutalvesta. Kun varsinkin luontaisesti uudistetuilla aloilla puuston kasvussa on vaihtelua, totaalinen tuhotyö ei käy kerralla. Seuraavien 10 vuoden aikana taimien tärvely jatkuu vuosittain ja lopulta paikalla on laatuvikainen jätemetsä. Hyvässä lykyssä siellä täällä on kuusentaimia, mitkä eivät hirville kelpaa taimina.

Parhaaseen lopputulokseen tähtäävä metsänomistaja käy tarpeen mukaan raivaussahan kanssa uudistusalalla useaan kertaan, jotta metsiköstä kehittyisi tila- ja kokojakaumaltaan tasarakenteinen. Hirvet toimivat samoin: taimien tärvely jatkuu kymmenenkin vuotta ja lopulta totaalinen tuhotyö on valmis. On suorastaan absurdia, että näille pahimmille raiskioille ei hirvituhokorvaustakaan saa, kun tuhotyön pitää tapahtua kolmen vuoden aikana. Ja silloin jos sen sattuu saamaan, eli alussa hyvältä näyttänyt taimikko tuhoutuu, on korvaussumma mitätön taimikonperustamiskustannukseen nähden puhumattakaan siitä, että maapohja jää vajaatuottoiseksi.

Hirvimafia selittelee tuhoja tilanteesta riippuen vaihtoehtoisesti esimerkiksi joko niin, että kun lehtipuusto on männyntaimikosta perattu, niin sen takia männyt on syöty tai kun lehtipuustoa ei ole perattu, niin siksi männyt on syöty. Aina löytyy tilanteeseen sopiva selitys ja vika on metsänomistajassa.

Hirvien käyttäytyminen vaihtelee paljon. Meillä on tiloja eri puolilla Etelä-Savoa neljättäkymmentä ja kun jossain maistuu nimenomaan rauduskoivut hirville ja männyt jää rauhaan, toisaalla tilanne on päinvastainen. Tätä ei moni kirjoittaja tiedosta: jos sen kotitilan taimikot on jollain kaavalla saanut varttumaan ilman hirvituhoja, sama linja ei välttämättä toimi toisaalla.

Omt-kuusien kuoriminen ensiharvennuksen jälkeen on kaikkein harmillisin asia.

Hirviä on kerta kaikkiaan liikaa. Aitauksella tai karkotteilla riesa siirtyy naapurille.

Metsästysharrastus on arvokas asia, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Mutta puuntuotannollisesti sietämättömän korkea hirvikanta on saatava alemmas. Ideoita?

Edit: poronhoitoalueella ahmat tappavat poroja silkasta tappamisenhalusta poromiesten mukaan. Meilläpäin taas jäi hirviä ampumatta, kun aikuis/vasasuhde on vääristynyt: vasoja ei ole riittävästi. Ihmeteltiin sitten, että eikö niistä petojen tappamista vasoista jää jäänteitä maastoon, mutta kuulemma ei: täällä ne syövätkin tappamansa ruhot lapaluita ja kalloa myöten. Mikähän mahtaa olla totuus?!

Edit2: ”Liity metsästysseuraan, niin pääset vaikuttamaan asioihin!” Jep jep. Liity rikollisliigaan, niin saunasi ei pala! Kuten kirjoitin, arvostan metsästysharrastusta, mutta henkilökohtaisesti se ei innosta. Mieluummin käytän vapaa-aikani metsänhoitotöissä ja jätän villieläinten väjymisen niille, ketkä asialle ovat vihkiytyneet.

Taitaa metsästäjien ikääntyminen ja peodot olla vaikuttamassa ongelmiin nimimerkki burlin kohdalla . Hivikanta kasvaa alentuvan metsästyspaineen johdosta . Petojen lisääntyminen ei riitä siihen ,että niillä olisi suurtakaan merkitystä kannan vähentämisessä . Koirat kuitenkin pidetään petovaaran takia pois metsistä ja metsästäjät niiden ohella.

Tähän saumaan voi vain suositella metsänhoidollisia keinoja karkotteiden ohella  , jotta vahingot pysyvät hallinnassa. Kun ei saada aikaan metsästyspainetta , on otettava muut keinot käyttöön.

Metsästysseuraan liittymistä olen kohdallani suositellut niille , jotka innokkaasti olisivat ryhtymässä jahtihommiin vain omilla maillaan. Jossakin homma on opeteltava ja se onnistuu parhaiten metsästysseuran puitteissa . Kun osaamista löytyy ,löytyy mahdollisuus hoitaa hirviongelmia omillakin tiluksilla . Tämän jälkeen tarvitaan vain sosiaalisia taitoja.