”ratkaisut hirvien kannan tasosta on mahdollista(ja jopa toivottavaa) tehdä paikallisen väestön toiveiden mukaisesti”

Kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta käytännössä tämä systeemi tarkoittaa sitä, että metsästäjät päättävät hirvikannan tason, ja metsänomistajilla on tässä pelkän statistin (katsojan ja kärsijän) osa.

Niin tai sitten maanomistajat ottavat ohjaat käsiinsä. Eli he hakeutuvat sellaisiin päättäviin tehtäviin jossa näissä asioista päätetään. En epäile hetkeäkään että kun metsänomistajat yhteistuumin asiaan perehtyvät niin he pystyvät asian hoitamaan.

Esim AJ kun kuuluu Keski-Suomen Mhy:n valtuustoon  niin seuraavassa kokouksessa otat asian esille että nyt pistetään asia kuntoon jos vuokrasopimuksia metsänomistajat jatkossa tekevät. Tiedote K-S mhy:n metsänomistajille että asiaa aletaan hoitamaan paikallisissa rhy:ssä. On ihme että jos vaakakupissa on toisaalla maanvuokraus ja toisaalla hirvien määrä niin uskon että hirvien määrä laitetaan kuntoon.

Joskus on niin että kun ei helpolla uskota niin sitten homma hoidetaan vaikeamman kautta. Sehän tässä on ongelma että metsänomistajien joukossa on ”luopioita” jotka eivät näe hirvimäärää liian suurena. Eikä ne jokapaikassa olekkaan.

Mitä se auttaa kun vuodesta toiseen tätä samaa asiaa jankutetaan tällä foorumilla kun muita kovia hirvimiehiä ei ole kuin minä, harrastelija ja suorittava. Uskon että meistä yksikään ei pysty asiaan vaikuttamaan kunhan leukoja loksutetaan. Järeät keinot käyttöön etujärjestöjen kautta.

Kyllä minäkin koen olevani ahkera hirvenpyytäjä sielultani, mutten sitä näillä palstoilla ole kehdannut kuuluttaa erityisemmin. Keskustelut kun tahtovat olla semmosia lasten lumisota-tasoa. Vallin takana ollaan ja pysytään, mitänyt joskus posautetaan lumiryöppy ”vastapuolen” (eli metsästävän metsänomistajakollegan) niskaan ja taas oleskellaan. Eli yhen kerran asiasta mainitsen ja sitten lueskelen huvikseni toisten aivopieruja. Hirvenmetsästäjistähän on enemmistö maaomistajia jo sen vuoksi, että pääosin seuraan liitymisen ehtona on paikallinen maanomistus. Ainakin meidän seurassa.

Hirven anatomiasta olen lahtivajalla huomioinut seuraavaa:

Pitkäjalkainen( mahtaapa kävellä vuoden aikana sinne, missä on paras ruokamaa.)

Iso vatsaontelo (Tarvinnee paljon ravintoa)

Pää korkealla (yltää latvukset katkoa)

Ei niitä voi hävittää niin vähiin, ettei ne talvisaikaan laumaudu ja syö jonkun kohdalleen osuvan taimikon. Tämä on todettava tosiasiaksi.

Omakohtasesti minun metsäni tuhot oavat rahallisesti arvotettuna:

1. myrsky

2. tykky

3.myyrä

4.heinät ja vatut.

5. hirvet ehken satoja taimia. Mutta tämä on tullut perittyä lihana jo moneen kertaan. Tänävuonna heltiää pyyntilupa 390hehtaarilla, eli ylivuotisen teuraspainon ollessa 130kg saa yhden hirvilihakilon 3hehtaarin maaomistuksella. syömäkorkusta taimikkoa minulla on tälläkin hetkellä semmosen 15ha.

Aihetta hieman liipaten: MT:n jutussa poroisäntä A Malinen oli luvannun sanoa eu-mepeille suorat sanat ja sanoikin: ahma,karhu ja sudet syövät porot,mutta petona voi pitää Eu.n luontodirektiiviä ja suojelupolitiikkaa.Pedot syövät niin paljon poroja,että täällä käydään eloonjäämistaistelua.

Adam Siekierski maat.valiok.pj. ei ollut tiennyt petojen vievän niin paljon poroja.

Kysymys kuuluu mitä ja kenen asioita nämä mepit ovat muutenkin olemassaolonsa aikana ajaneet, kun tiedon välitys peto-asioissa on tuolla tolalla?

Siellä on monta ukkoa ja akkaa ”tietämättömänäkö” kotimaan tilanteista ja posti ei kulje.Tämäkö selittää muitakin päättömyyksiä?

Nimimerkki GLA vähätteli metsätalouden merkitystä hirvestystä harjoittavien maanomistajien kohdalla . Oma kokemukseni on , että tilojen suuremmasta kokoluokasta löytyy valtaosa metsästäjistä ja heillä on myös  mahdollisuus vaikuttaa asioihin , kun heitä ollaan ensimmäisenä valitsemassa riistaorganisaatioiden johtoon .Omilla maillaan he luonnollisesti käyttävät muita tehokkaammin pyyntimahdollisuuksiaan , kun voivat toimia ,”kuin kotonaan”. Tämän vuoksi on hyvin todennäköistä , että he kärsivät hirvivahingoista vähemmän , kun metsästystä harrastamaton naapurinsa . Jos vielä tämän naapurin tilukset sijaitsevat vilkasliikenteisen tien vaikutuspiirissä ja rajoittuvat naapuripitäjään tai sellaisen seuran maihin , joiden kansssa yhteistyö ei toimi , jäävät hirvet pesimään hänen mailleen . Kun jahdin onnistumisprosentti on tällä alueella kymmenen prosentin luokkaa , saalis haetaan muualta. Tämä ongelma on varmasti kärjistynyt tiheämmin asutun eteläisen Suomen kohdalla.

Kannattaa muistaa , että parin – kolmen hirvitalousalueen hieman korkeammat hirvikannan tiheystavoitteet eivät kaada Suomen metsätaloutta. Suurimmassa osassa maata tiheystavoite on välillä 2,5-3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla . Usealla alueella tavoitehaarukan maksimi arvo on pudotettu jo kolmeen.Paniikkin ei ainakaan näillä alueella ole aihetta ja maahan voi istuttaa talvehtimisalueita lukuunottamatta huoletta maaperään parhaiten sopivaa puulajia.  Jos näin ei menetellä , paniikkia lietsovat viestit ovat aiheuttaneet Suomen metsätaloudelle enemmän hallaa , kun hirvi konsanaan kannan ollessa korkeimmillaan.

Ja muistin virkistämiseksi. Silloin(2000-2011) kaadettiin hirviä vuositolkulla määriä jotka olivat 2-3 kertaisia verrattuna  nykyisiin hirvien määriin metsästyksen jälkeen. Hirvitiheys oli suurilla alueilla 10 yksilöä  tai yli tuhannella hehtaarilla. Nyt pidetään  porua siitä , jos lukema yltää jossakin viiteen. Hoidettakoonkin asia ”kuntoon” ensin siellä , missä tarve on suurin. Sitä asiaa ei voida hoitaa ”ylhäältä” eikä sivusta.Se on tehtävissä ihan paikallisin voimin.