Illan lyhyen lenkin saldo omalla taimikolla oli kaksi makuulta lähtenyttä peuraa ja yksi nuori hirvi, myös makuulta. Ala jonka supistetusti kiersin on 7,9ha:a joten aika paljon rasitusta metsänalulle joka on jo muokkauskohdiltaankin kohta niin piukkaan sotkettua ettei varmaan huvita edes täydennystaimia alkaa sinne laahata. Ala on täysin puhdas hakkuuala paitsi ympäröivät metsäsaarekkeet jotka tuntuvat kelpaavan mainiosti lepoon tuhdin sapuskoinnin päälle. Ne saarekkeetkin on hoidettu puhtaaksi turhasta alikasvoksesta mutta silti näyttävät kelpaavan mainiosti lepopaikoiksi. Pitää vielä mainita että alaa kiertää kahdella sivulla täysin kattava riista-aita mutta se ei tunnu haittaavan lainkaan menoa. Toisen peuroista näinkin laiskuuttaan menevän kumartamalla alta kun ei viitsinyt tietty täydellä vattalla hyppiä.

Tuo poteroihin kaivautuminen ilmenee siinä , että ei nähdä tai haluta tunnustaa sitä , että töitä tehdään koko ajan hirvikannan pitämiseksi siedettävällä tasolla. Välillä onnistutaan paremmin ja välillä huonommin. Sille ei kuitenkaan mahdeta mitään , että porukka ikääntyy eikä uusia ole tulossa tarpeeksi tilalle. Mahdollinen asenteiden muutoskaan ei etene , jos väki ei vaihdu .

Hirvi on sen verran haastava rasti, että esimerkiksi pelkillä viranomaistoimilla ongelmat tuskin ratkeavat. Kömpelösti toteutettuna tilanne vain pahenee.

Lopullinen päätösvalta asioissa on paikallistasolla , jos yksimielisyys tavoitteista löytyy. Työkalut asioiden ratkaisemiseksi ovat olemassa . Näyttää puuttuvan vain kyky tai halu niitä käytää.

Mitä tulee noihin edellisessä kommentissani mainitsemiini hirvivahinkoihin , ne eivät suinkaan sijoittuneet tarkastajienkaan mielestä hyvin hoidetuille kohteille , vaan sinne , missä taimikohoito oli tavalla tai toisella puutteellista . Lehtipuuainesta oli selvästi liikaa.

”Lopullinen päätösvalta asioissa on paikallistasolla , jos yksimielisyys tavoitteista löytyy. Työkalut asioiden ratkaisemiseksi ovat olemassa . Näyttää puuttuvan vain kyky tai halu niitä käytää.”

Ei metsänomistajilla ole mitään työkalua asian ratkaisemiseksi. Ne, jotka päättävät maakunnan hirvimäärän, mahtuvat mopoautoon. Muilla ei ole mitään sanomista asiaan. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja on myös valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtaja, joten menettelyllä on valtakunnan tason siunaus. Ei kai tässä ole yhtään mitään epäselvää?

Laitetaan nyt esimerkki miten tämä menee, kun muistio netistä löytyy.

Sidosryhmäkuuleminen:

http://www.etamol.fi/etusivu/jasenyhdistykset/turku/hirvisidosryhmakuuleminen_15_03_2016.pdf

Sidosryhmäkuulemisen tulos:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/mtk-haluaisi-leikata-varsinais-suomen-hirvikantaa-1.142240

….jos kaveri on tullut torjutuksi noin monesta seurasta ,kannattaa katsoa peiliin , vai liekkö kysellyt vain niistä metsästysseuroista ,joiden ikivanhat säännöt edellyttävät , että omistaa maata ko seuran alueella. Näitäkin valitettavasti löytyy.

Minäkin lukaisin edellä esiintyneen artikkelin kokonaisuudessaan . Huoli koirametsästyksen jatkumisesta on aito . Lisää löylyä tuli aiheeseen naapurikunnan lehdessä olleesta uutisesta , jossa kerrottiin suden yrittäneen kaivautua koiratarhaan. Koirien ulvonta onneksi herätti isännät ja he ehtivät ajoissa hätiin. Veikkaan , että Jämsän suunnalla moni metsästäjä miettii , laskeako koiria enää metsään tulevana syksynä .

Tuo poteroihin kaivautuminen ilmenee siinä , että ei nähdä tai haluta tunnustaa sitä , että töitä tehdään koko ajan hirvikannan pitämiseksi siedettävällä tasolla.

Edellisillä sivuilla oli puhetta siitä, että onko olemassa biologisia perusteita pitää hirvikanta etelässä suurempana. Perusteluja kysellessäni ohjattiin kysymään tutkijoilta, ja ehkä sen vielä teenkin. Siihen asti väitän, ihan vaan mutupohjalta, että perusteita ei ole. Syyt tiheämpään kantaan tulee esiin raportissa sekä tässä keskustelussa. Ensinnäkin halutaan välttää paikallisia tyhjiöitä, ja toisekseen halutaan pitää kanta niin korkeana, että nuorisolla/metsästäjillä piisaa mielenkiinto. Vallitsee käsitys, että jos ammuttavaa on vähemmän, niin harrastajia ei riitä. Ehkäpä on niin, että toiminta uudelleen organisoimalla olisi mahdollista saada uusia toimijoita, viittaan esim. Annelin esimerkkiin?

Suorittavalla portaalla oli tuossa edellä hyvä käsite, eli siedettävä taso. Käsitteen monitulkintaisuuteen tiivistyy paljon. Se mikä yhdelle on siedettävä taso, on toiselle liikaa, ja toisen siedettävä taso on toiselle liian vähän. Koska ihmisillä on niin erilaisia intressejä, on hyvin vaikea saavuttaa suloista yhteisymmärrystä. Olen tietenkin jäävi siinä mielessä, että A) en metsästä ja B) olen ikäni katsellut perheen metsässä hirvien tekemiä vahinkoja, ja törmännyt niihin jopa omassa Nalle Puhin puolen hehtaarin monimuotoisuusparatiisissa.

Intressejä arvioidessa voisi koettaa hyödyntää John Rawlsin oikudenmukaisuusteoriaa, vertailla erilaisia oikeuksia ja vapauksia. Toisaalta meillä on metsästäjän oikeus saada paljon saalista. Sitten meillä on metsänomistajan oikeus hankkia toimeentulo. Minusta nähden toinen arvo on merkittävämpi kuin toinen. Tuntuisi loogiselta ajatella, että asiassa pitäisi toimia enemmän maanomistajien intressien pohjalta. Mutta kuten planterin esimerkki osoittaa, näinhän homma ei toimi.

Tämä vallitseva asiantila aiheuttaa monelle metsänomistajalle vahvan kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Tilannetta ei yhtään paranna sellaiset ohjeistukset, että hoitaisit metsäsi kunnolla, niin tuhoja ei tulisi. Tai sellaiset ajatukset, jossa hirvituhoja vähätellään vertaamalla niitä hoitamattomiin taimikoihin. Todennäköisestihän asia on niin, että hirvivahingoista ääntä pitävät juuri ne omistajat, jotka koettavat hoitaa metsiään tehokkaasti, ja silti sarvipäitä vilistää taimikoissa.

Lopuksi voisi vielä koettaa hahmotella mikä tilanteessa on positiivista. Tässähän ei ole vastakkain pohjimmiltaan metsästys ja maanomistus, vaan hirvivahingot ja maanomistus. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Metsästyksen monet inhimillisesti arvokkaat ulottuvuudet voidaan saavuttaa myös pienemmällä sorkkaeläinkannalla. Tämä vaatii vaan tiettyä mentaalista muutosta metsästäjien taholta.