Keskustelut Metsänhoito Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

Esillä 10 vastausta, 541 - 550 (kaikkiaan 883)
  • Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

    Tuollaisen otsikon (savon sanomat 15.10.2015) alla entinen Pohjois-Savon metsäkeskuksen metsätalouspäällikkö tenho hynönen kertoo omista kokemuksistaan.

    Hynönen seisoo kuvassa hirvien runtelemassa luokkaa viisi (5) metriä olevassa koivuntaimikossa kotipaikkansa lähellä leppävirran niinimäessä ja sanoo:
    ”Koivun ja männyn viljely on liian riskialtista, jopa mahdotonta.
    Ajattelin, että jospa melko vilkasliikenteisen kylätien varrella pärjäisi hirvinauhoilla, karhunkuvilla ja hajusteilla, mutta ei niistä tunnu olevan hyötyä. Ainoa toimiva keino taitaa olla luoti”.

    Hynösen mielestä kaatolupia hallinnoiva Suomen riistakeskus on epäonnistunut hirvikannan säätelyssä, kun metsätuhojen laajuutta ei ole otettu huomioon.
    ”Valtakunnan metsien inventointituloksissa on selvästi osoitettu, että mänty- ja koivutaimikoiden huonoon tilaan merkittävin syy on liian suuri hirvikanta. Mielelläni istuttaisin myös koivua ja mäntyä, mutta hirvien takia on pakko istuttaa kuusta, vaikka maapohja olisi liian vähäravinteinen. Männyn- ja koivunviljely on lähes toivotonta ja mahdotonta”.

    Edes varttuneemmat havupuut eivät saa olla rauhassa. Hynönen kertoo merkanneensa viime syksynä ja talvena maalilla yli tuhat kuusta, joita hirvet olivat kalunneet hampaillaan. Kun vauriokohta kasvaa umpeen, puu voi olla päältä siisti, mutta sisältä laho tai muuten kelvoton tukiksi. ”Tähän on kiinnitetty liian vähän huomiota. Puiden koloaminen on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt. Siitä aiheutuu suuret tappiot metsänomistajille”.

  • jees h-valta

    Illan lyhyen lenkin saldo omalla taimikolla oli kaksi makuulta lähtenyttä peuraa ja yksi nuori hirvi, myös makuulta. Ala jonka supistetusti kiersin on 7,9ha:a joten aika paljon rasitusta metsänalulle joka on jo muokkauskohdiltaankin kohta niin piukkaan sotkettua ettei varmaan huvita edes täydennystaimia alkaa sinne laahata. Ala on täysin puhdas hakkuuala paitsi ympäröivät metsäsaarekkeet jotka tuntuvat kelpaavan mainiosti lepoon tuhdin sapuskoinnin päälle. Ne saarekkeetkin on hoidettu puhtaaksi turhasta alikasvoksesta mutta silti näyttävät kelpaavan mainiosti lepopaikoiksi. Pitää vielä mainita että alaa kiertää kahdella sivulla täysin kattava riista-aita mutta se ei tunnu haittaavan lainkaan menoa. Toisen peuroista näinkin laiskuuttaan menevän kumartamalla alta kun ei viitsinyt tietty täydellä vattalla hyppiä.

    Gla

    Suorittava porras: ”En ole kuitenkaan ruvennut poteroa kaivamaan , vaan tehnyt sen , mitä yksittäinen metsästäjä voi ja käytyänyt olemassa olevia mahdollisuuksia.”

    Mihin viittaat poteron kaivamisella? Voitko mainita muutamia esimerkkejä siitä, miten poteroon kaivautuminen käytännössä ilmenee?

    Suorittava porras: ”He ovat yksimieliesti todenneet Metsälehden aihetta käsitelleessä uutisessa esiintyneen tarkastajan tavoin , että hirvi ei ole ollut ainoa ongelma , eikä edes pahin ,useimmilla tarkastetuilla kohteilla.”

    Eli kun maantiellä ajonopeuden nosto ylinopeuden puolelle on vaikuttavuudeltaan suurin ja kaiken lisäksi yleisin riski, rattijuopputeen kiinnitetään aivan liikaa huomiota. Tätäkö yrität sanoa? Vai sitä, että kun aktiivisesti metsiään hoitavan toimintaa rajoittaa eniten hirvieläinten poskettoman suuri kanta, hirvieläinongelma pitäisi kiireesti saada ratkottua.

     

    suorittava porras

    Tuo poteroihin kaivautuminen ilmenee siinä , että ei nähdä tai haluta tunnustaa sitä , että töitä tehdään koko ajan hirvikannan pitämiseksi siedettävällä tasolla. Välillä onnistutaan paremmin ja välillä huonommin. Sille ei kuitenkaan mahdeta mitään , että porukka ikääntyy eikä uusia ole tulossa tarpeeksi tilalle. Mahdollinen asenteiden muutoskaan ei etene , jos väki ei vaihdu .

    Hirvi on sen verran haastava rasti, että esimerkiksi pelkillä viranomaistoimilla ongelmat tuskin ratkeavat. Kömpelösti toteutettuna tilanne vain pahenee.

    Lopullinen päätösvalta asioissa on paikallistasolla , jos yksimielisyys tavoitteista löytyy. Työkalut asioiden ratkaisemiseksi ovat olemassa . Näyttää puuttuvan vain kyky tai halu niitä käytää.

    Mitä tulee noihin edellisessä kommentissani mainitsemiini hirvivahinkoihin , ne eivät suinkaan sijoittuneet tarkastajienkaan mielestä hyvin hoidetuille kohteille , vaan sinne , missä taimikohoito oli tavalla tai toisella puutteellista . Lehtipuuainesta oli selvästi liikaa.

     

    Gla

    En tiedä ketään ainakaan tällä palstalla, joka syyllistyisi tuollaiseen näköalattomuuteen. Ongelmana on vain se, että toisille siedettävä taso on erilainen kuin toisille. Eräskin metsästyspäällikkö piti kohtuuttomana vaatimusta 2,5/1000 hirvikannasta: ”Se puolittaisi pienen kannan puoleen nykyisestä.”

    Tästä on kyse.

     

     

    Planter

    ”Lopullinen päätösvalta asioissa on paikallistasolla , jos yksimielisyys tavoitteista löytyy. Työkalut asioiden ratkaisemiseksi ovat olemassa . Näyttää puuttuvan vain kyky tai halu niitä käytää.”

    Ei metsänomistajilla ole mitään työkalua asian ratkaisemiseksi. Ne, jotka päättävät maakunnan hirvimäärän, mahtuvat mopoautoon. Muilla ei ole mitään sanomista asiaan. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja on myös valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtaja, joten menettelyllä on valtakunnan tason siunaus. Ei kai tässä ole yhtään mitään epäselvää?

    Laitetaan nyt esimerkki miten tämä menee, kun muistio netistä löytyy.

    Sidosryhmäkuuleminen:

    http://www.etamol.fi/etusivu/jasenyhdistykset/turku/hirvisidosryhmakuuleminen_15_03_2016.pdf

    Sidosryhmäkuulemisen tulos:

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/mtk-haluaisi-leikata-varsinais-suomen-hirvikantaa-1.142240

    A.Jalkanen

    ”porukka ikääntyy eikä uusia ole tulossa tarpeeksi tilalle”

    Maaseudun Tulevaisuudessa joku lukija kirjoitti 8.5. susiaiheiseen mielipidekirjoitukseen kommentin:

    ”Aikanaan käytössä oli niin sanottu ajometsästys. Nykyisin hirvikantaa ei kyetä säätelemään pelkällä miesajolla. Vuosittaiset kaatomäärät ovat aivan liian suuria ikääntyneelle metsästäjäkunnalle.”

    Juu. Näin 52:een metsästysseuraan hakeneena en ihmettele, että hirvi – ja metsästysporukat ukkoontuvat ja ikääntyvät.

    Vielä vähemmän ihmettelen miksi näin on – kun esim. hakiessani taannoin erääseen seuraan koejäsenyyttä – ja mahdollisuutta auttaa esim. talkoissa, mutta myös harrastaa pienpetojen loukkupyyntiä – sain vastauksen, jossa todettiin, että liittymismaksu oli likimain puolitonnia, hinta yhdelle supikoiralle oli 25e, ketulle 30e, näädälle 35e jne.

    Päätin, että parempi jatkaa edelleenkin pienpetometsästelyä kanalintuluvalla valtionmailla. Ei tarvitse maksaa kuin 130e/kausi.  

    suorittava porras

    ….jos kaveri on tullut torjutuksi noin monesta seurasta ,kannattaa katsoa peiliin , vai liekkö kysellyt vain niistä metsästysseuroista ,joiden ikivanhat säännöt edellyttävät , että omistaa maata ko seuran alueella. Näitäkin valitettavasti löytyy.

    Minäkin lukaisin edellä esiintyneen artikkelin kokonaisuudessaan . Huoli koirametsästyksen jatkumisesta on aito . Lisää löylyä tuli aiheeseen naapurikunnan lehdessä olleesta uutisesta , jossa kerrottiin suden yrittäneen kaivautua koiratarhaan. Koirien ulvonta onneksi herätti isännät ja he ehtivät ajoissa hätiin. Veikkaan , että Jämsän suunnalla moni metsästäjä miettii , laskeako koiria enää metsään tulevana syksynä .

    Gla

    Tästä on ennenkin ollut puhetta, mutta kun ensin järjestetään susille yllinkyllin ruokaa, sitten ihmetellään, miksi sudet lisääntyy ja sen jälkeen valitetaan, ettei koiraa voi viedä metsään, olisi siinä varsinkin peiliin katsomisen paikka.

     

    puunhalaaja

    Tuo poteroihin kaivautuminen ilmenee siinä , että ei nähdä tai haluta tunnustaa sitä , että töitä tehdään koko ajan hirvikannan pitämiseksi siedettävällä tasolla.

    Edellisillä sivuilla oli puhetta siitä, että onko olemassa biologisia perusteita pitää hirvikanta etelässä suurempana. Perusteluja kysellessäni ohjattiin kysymään tutkijoilta, ja ehkä sen vielä teenkin. Siihen asti väitän, ihan vaan mutupohjalta, että perusteita ei ole. Syyt tiheämpään kantaan tulee esiin raportissa sekä tässä keskustelussa. Ensinnäkin halutaan välttää paikallisia tyhjiöitä, ja toisekseen halutaan pitää kanta niin korkeana, että nuorisolla/metsästäjillä piisaa mielenkiinto. Vallitsee käsitys, että jos ammuttavaa on vähemmän, niin harrastajia ei riitä. Ehkäpä on niin, että toiminta uudelleen organisoimalla olisi mahdollista saada uusia toimijoita, viittaan esim. Annelin esimerkkiin?

    Suorittavalla portaalla oli tuossa edellä hyvä käsite, eli siedettävä taso. Käsitteen monitulkintaisuuteen tiivistyy paljon. Se mikä yhdelle on siedettävä taso, on toiselle liikaa, ja toisen siedettävä taso on toiselle liian vähän. Koska ihmisillä on niin erilaisia intressejä, on hyvin vaikea saavuttaa suloista yhteisymmärrystä. Olen tietenkin jäävi siinä mielessä, että A) en metsästä ja B) olen ikäni katsellut perheen metsässä hirvien tekemiä vahinkoja, ja törmännyt niihin jopa omassa Nalle Puhin puolen hehtaarin monimuotoisuusparatiisissa.

    Intressejä arvioidessa voisi koettaa hyödyntää John Rawlsin oikudenmukaisuusteoriaa, vertailla erilaisia oikeuksia ja vapauksia. Toisaalta meillä on metsästäjän oikeus saada paljon saalista. Sitten meillä on metsänomistajan oikeus hankkia toimeentulo. Minusta nähden toinen arvo on merkittävämpi kuin toinen. Tuntuisi loogiselta ajatella, että asiassa pitäisi toimia enemmän maanomistajien intressien pohjalta. Mutta kuten planterin esimerkki osoittaa, näinhän homma ei toimi.

    Tämä vallitseva asiantila aiheuttaa monelle metsänomistajalle vahvan kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Tilannetta ei yhtään paranna sellaiset ohjeistukset, että hoitaisit metsäsi kunnolla, niin tuhoja ei tulisi. Tai sellaiset ajatukset, jossa hirvituhoja vähätellään vertaamalla niitä hoitamattomiin taimikoihin. Todennäköisestihän asia on niin, että hirvivahingoista ääntä pitävät juuri ne omistajat, jotka koettavat hoitaa metsiään tehokkaasti, ja silti sarvipäitä vilistää taimikoissa.

    Lopuksi voisi vielä koettaa hahmotella mikä tilanteessa on positiivista. Tässähän ei ole vastakkain pohjimmiltaan metsästys ja maanomistus, vaan hirvivahingot ja maanomistus. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Metsästyksen monet inhimillisesti arvokkaat ulottuvuudet voidaan saavuttaa myös pienemmällä sorkkaeläinkannalla. Tämä vaatii vaan tiettyä mentaalista muutosta metsästäjien taholta.

    suorittava porras

    ”Ei metsänomistajilla ole mitään työkalua asian ratkaisemiseksi. Ne, jotka päättävät maakunnan hirvimäärän, mahtuvat mopoautoon. Muilla ei ole mitään sanomista asiaan. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja on myös valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtaja, joten menettelyllä on valtakunnan tason siunaus. Ei kai tässä ole yhtään mitään epäselvää?”

    Joku syytteli minua perättömän tiedon kertomisesta . Kun luetaan yllä oleva ja tutustutaan riistaneuvostojen tehtäviin ja jäsenistön koostumukseen , voi havaita , että jonkun muun toimesta näitä perättömyyksiä levitellään.

    Alueellisissa riistaneuvostoissa on kymmenen jäsentä kussakin ja näistä neljä ei edusta metsästäjiä eikä heidän intressejään . Maata ja metsää omistavia jäseniä riistaneuvostoissa on suurin osa alueen riistahitoyhdistysten ehdottamana . Yksi ihminen ei päätöksiä tee, eikä mopoautollinen.

    Riistaneuvostot tekevät päätöksensä suosituksista saamiensa tietojen pohjata . Ne ovat vain suosituksia . Riistanhoitoyhdistykset puolestaan laativat suositusten pohjalta oman alueensa verotussuunnitelmat ja esittävät ne alueensa metsästysseuroille . Lausuntoja rhy:t eivät enää annaa myöhemmässä vaiheessa.

    Jokainen seura tekee kuitenkin päätöksensä haettavien lupien määrästä täysin itsenäisesti , tai jos kyseessä on yhteislupa , yhteislupapalaverin päätöksen pohjalta.

    Otan esimerkin tilanteesta eräältä keski-suomalaiselta paikkakunnalta.

    Rhy on tehnyt hirvenmetsästyssuunnitelman saamiensa tietojen ja arn:n suositusten pohjalta. Käytettävissä(vain suositus) olevien lupien määrä kannan minimi- ja maksimiarviolla esitellään. Tämän jälkeen seurueet esittävät oman näkemyksensä ja esittävät oman osuutensa pyyntiluviksi alueelleen. Pyyntilupakiintiötä jää vielä käyttämättä , joten jäännös siirretään pankkihirviksi jaettavaksi metsästyskauden aikana . Tämä onnistuu mutkattomasti , kun koko rhy on yhteislupa-aluetta.

    Kun metsästyskausi on ,ohi muutama haettu lupa on jäänyt käyttämättä ja pankkiluvista on käytetty puolet. Enempään metsästäjät eivät ole nähneet tarvetta. Metsästysseurojen arvioima hirvien jäävä kanta metsästyksen jälkeen vaihteli 1,7-6 yksilöä /1000 ha välillä(ka 3,2). Suurin kanta (6/1000) oli maanomistajapohjaisen metsästysporukan alueella . Kyseisellä tienoolla on ollut yleensäkin runsas hirvikanta ja tämä ihan paikallisten toiveiden mukaisesti. Pankkilupiakin olisi ollut , mutta seura ei halunnut kyseitä mahdollisuutta käyttää. Naapuriseuran alueella hirvitiheys oli alle 2/ 1000 niinikään paikallisen seuran toiveiden mukaisesti.

    Väitän edelleen edellisen ja muiden kokemuksieni pohjalta , että ratkaisut hirvien kannan tasosta on mahdollista(ja jopa toivottavaa) tehdä paikallisen väestön toiveiden mukaisesti . Mahdollisuus on olemassa , jos halua ja yhteistyökykyä löytyy.

Esillä 10 vastausta, 541 - 550 (kaikkiaan 883)