Puunhalaajan kysymykseen saattaa olla vastaus siinä, että pohjoisessa lienee uros/naaras suhde lähempänä luonnollista, koska ammutaan hirvi, kun se tähtäimeen sattuu, eikä valikoida.

Onko olemassa jokin  ylitsepääsemätön este sille, että uros/naaras suhde saataisiin etelämmässäkin tasapainoiseksi?

Suorittavalta vielä utelisin ajatusta tuosta aiemmin esiinnostamastani problematiikasta. Eli miten hirvi voi pohjoisessa lisääntyä ja säilyttää geneettisen rikkauden tietyllä tiheydellä, mutta etelässä sama tiheys aiheuttaa ongelmia?

Etelä- ja Pohjois-Suomessa hirvi- ja muut sorkkaeläimet ovat kovin erilaisissa rooleissa. Siihen on muutamia seikkoja, kuten;

* ensinnäkin hirvitiheys koko maapinta-alaan laskettuna antaa erilaisen tuloksen todellisesta tiheydestä. Kun pinta-alaan lasketaan kaikki kaava-alueen ulkopuolella oleva alue, peltoja on etelässä suhteessa metsämaahan paljon enemmän.

* etelässä on vielä hirvien lisäksi peuroja ja kauriita paikoin jopa ruuhkan asti

* pohjoisessa on tietysti poroja hirvien lisäksi, mutta vähäiset pellot, jotka sinne on aikoinaan kuokittu, on yleensä metsittyneet ja hirvitiheys/metsäala on suurin piirtein oikea.

* pohjoisessa on paljon alueita, joyka ovat 0-rajan sisäpuolella metsätaloudellisesti, joten hirvivahingot eivät ole taloudellisesti niin suuria kuin etelässä.

* yleensä hirvitiheys on myös puhjoisessa pienempi/1000 ha (keskittymiä saattaa olla) ja metsästyskin vaikeampaa, koirasta on siellä iso apu.

* metsästysnautinto menee pohjoisessa monesti edelle matsätalouden tuloista

Harrastelija, varmuuden vuoksi selvennän kysymystäni, tuo edellinen viestini kun on tulkittavissa kahdella tavalla. En viitannut hirvien metsätaloudelle aiheuttamiin ongelmiin, vaan hirville aiheutuviin ongelmiin. Suorittavan portaan edellä suosittelemassa raportissa kun kerrotaan, että pohjois-Suomessa harva hirvikanta on ok, eläimet osaavat liikkua ja löytävät toisensa  paikallisista tyhjiöstä huolimatta, ei tule hirville perinnöllisiä sairauksia tai muita ongelmia.

Mutta sitten etelä-Suomessa raportin mukaan sama pienempi tiheys aiheuttaisi ongelmia! Hirvien pelätään degeneroituvan. Arvellaan, että ne eivät löydä toisiaan, eikä uskota, että kantaa kyetään pitää metsästämällä samalla tapaa tasapainossa uros/naaras -suhteen osalta kuin pohjoisessa. On hyvin mahdollista, että asia on juuri noin, mutta haluaisin kuulla suorittavalta vähän tarkemmat perustelut tälle hirvien erikoiselle käytökselle.

Äkkiseltään ajatellen väitteen voisi ajatella perustuvan ensisijaisesti sosiaalisiin syihin. Eli siihen, että etelässä on enemmän metsästäjiä. Siksi kannattaa pitää hirvikanta niin korkeana, ettei minkään porukan alueelle synny hirvityhjiötä, että kaikilla piisaa ammuttavaa. Tämä on ymmärrettävä ajatus, mutta mikäli se on todellinen syy, niin olisi hyvä tuoda se avoimemmin ilmi.

Raportissa tuodaan ansokkaasti esiin metsästyksen monet inhimilliset arvot. Se yhdistää kyläläisiä, antaa sosiaalisia kontakteja. Peijaiset ovat hiipuvien kylien vuodenaikaiskierron kohokohtia. Hirvisoppa höyryää pöydässä, sahtiakin löytyy, saattaapa hanurikin suoltaa sulosointujaan. Oikein somaa. Väitän kuitenkin, että samat sosiaaliset arvot voidaan saavuttaa pienemmälläkin kannalla! Päinvastoin yksittäisen hirven kaadon arvo vaan kasvaisi, jos kanta olisi pienempi. Edelleenkin voisi istua passissa ja paistaa makkaraa porukalla, vaikka saalista tulisi vähemmän. Ei pienempi kanta estäisi pitämästä peijaisia ja ottamasta ryyppyä. Jos nyt jonain vuonna ei saataisi yhtään hirveä, niin seuraavana vuonna hirvenkaataja olisi entistäkin tyytyväsempi onnistuneesta laukauksestaan.

Metsien kasvu on lisääntynyt mutta se ei suoraan tarkoita sitä, että hirvieläimistä olisi ollut vähemmän haittaa taimikoille kuin pienemmän kokonaiskasvun aikaan.

Päätehakkuiden lisääntyminen 1990 -luvun alkupuolella veromuutoksen tultua  voimaan ja niiden lisääntyvien hakkuualojen taimikoiden varttuminen lisäsi varmaan 2000-luvun alun hirvimääriäkin ja myös taimikkotuhoja.

Ymmärtäisin näin että etelä ja keskisen-suomen valtateiden riista-aidat, vaikka ne hyviä onkin, voivat kaventaa hirvieläinten liikkumista alueelta toiselle ja siten kaventaa kysisen alueen hirvikannan perimää. Meillä kuitenkin on vielä hyvin vähän tehty riistalle sopivia kulkuaukkoja ja siltoja vaelluksen turvaamiseksi. Siinä voi olla myös osasyy joka lisää mm taimikkovahinkoja joillakin alueilla kun normaali vuodenajalle tyypillinen laidunalueitten vaihtaminen ei enää onnistu niin hyvin.