Keskustelut Metsänhoito Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

Esillä 10 vastausta, 171 - 180 (kaikkiaan 883)
  • Hirvituhot: Koivua ja mäntyä ei uskalla istuttaa, isojakin havupuita kalutaan

    Tuollaisen otsikon (savon sanomat 15.10.2015) alla entinen Pohjois-Savon metsäkeskuksen metsätalouspäällikkö tenho hynönen kertoo omista kokemuksistaan.

    Hynönen seisoo kuvassa hirvien runtelemassa luokkaa viisi (5) metriä olevassa koivuntaimikossa kotipaikkansa lähellä leppävirran niinimäessä ja sanoo:
    ”Koivun ja männyn viljely on liian riskialtista, jopa mahdotonta.
    Ajattelin, että jospa melko vilkasliikenteisen kylätien varrella pärjäisi hirvinauhoilla, karhunkuvilla ja hajusteilla, mutta ei niistä tunnu olevan hyötyä. Ainoa toimiva keino taitaa olla luoti”.

    Hynösen mielestä kaatolupia hallinnoiva Suomen riistakeskus on epäonnistunut hirvikannan säätelyssä, kun metsätuhojen laajuutta ei ole otettu huomioon.
    ”Valtakunnan metsien inventointituloksissa on selvästi osoitettu, että mänty- ja koivutaimikoiden huonoon tilaan merkittävin syy on liian suuri hirvikanta. Mielelläni istuttaisin myös koivua ja mäntyä, mutta hirvien takia on pakko istuttaa kuusta, vaikka maapohja olisi liian vähäravinteinen. Männyn- ja koivunviljely on lähes toivotonta ja mahdotonta”.

    Edes varttuneemmat havupuut eivät saa olla rauhassa. Hynönen kertoo merkanneensa viime syksynä ja talvena maalilla yli tuhat kuusta, joita hirvet olivat kalunneet hampaillaan. Kun vauriokohta kasvaa umpeen, puu voi olla päältä siisti, mutta sisältä laho tai muuten kelvoton tukiksi. ”Tähän on kiinnitetty liian vähän huomiota. Puiden koloaminen on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt. Siitä aiheutuu suuret tappiot metsänomistajille”.

  • Planter

    ”Ruotsalaiset ovat näemmä oivaltaneet sen, että mäntytaimikoiden vähentäminen lisää hirvituhoja ja ovat siksi lisänneet männyn kasvatusta….Käykää siis katsomassa Ruotsissa, jos ette minua usko.”

    Ovatko?

    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/hirvi-uhkaa-h%C3%A4vitt%C3%A4%C3%A4-m%C3%A4nnyt-kokonaan-ruotsissa-pel%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n-1.132133

    Nimimerkki ”Mardyn” edellä linkittämässä jutussa, jossa kerrotaan Ruotsalaisesta ”tutkimuksesta”, on taimikkokuvan alla teksti:

    ”Lehtiainesta sisältävässä männyntaimikossa hirvien laidunnus ei aiheuta vahinkoja.”

    Pitää vaan kasvattaa talvella lehtiainesta mäntytaimikossa!

    mehtäukko

    Proffa MK:n oppeja on helppo omaksua. Ne ovat loogisia ja toimivat käytännössä.

    Ruåtsalaisista en tiedä.

    Anton Chigurh

    mehtäukko 17.3.2018, 17:57: ”Proffa MK:n oppeja on helppo omaksua. Ne ovat loogisia ja toimivat käytännössä.”

    Hienoa! Proffa MK kirjoitti Käytännön Maamiehessä (5/2009): ”…Taimikkonsa menettäneet metsänomistajat kyselevät tutkijoilta ärtyneenä, eikö tuhoille voida muuta tehdä kuin ennustaa niiden esiintyminen muutaman vuoden välein. Erilaisilla keskustelupalstoilla pohditaan sitä, voitaisiinko näiden pikkunisäkkäiden kantoja saada pienemmiksi ja tasaisemmiksi biologisen torjunnan keinoin…  …Pienpedot kuten kotimainen kettu tai tulokaslaji minkki ovat tehokkaita myyrän saalistajia. Brittein saarilla minkki on vähentänyt vesimyyrän esiintymistä laajoilla alueilla jopa niin, että tätä myyrälajia pidetään jo uhanalaisena. Myös Suomessa on todettu, että minkki on esiintymisalueillaan verraton myyrien pyydystäjä…  …Riippuvuuksien monimutkaisuudesta huolimatta rohkenee sanoa, että maa- ja metsätalousministeriön tukema pienpetojen hävittämiskampanja on nyt käynnissä väärään aikaan. Myyrille olisi tarvittu tehokkaita saalistajia. Eräät suurmetsänomistajat eivät salli pienpetojen metsästystä maillaan. Sattumaa tai ei, mutta heillä ei ole myyrätuhoja…”

    jees h-valta

    Tänään kyllä näin niin hämmästyttävän näkymän haavikossani Pohjois-Satakunnassa noin helmi-maaliskuun taitteelta. Kaksi hirveä (emä ja ylivuotinen kuten metsästäjät sanoo) olivat menneet aitaukseen paristakin kohtaa myös sisäpuolelle kun aita on nyt ollut virrattomana koko lumiajan. Silti koko haavikossa tuhot lähes nolla eli mitään mielenkiintoa haapoihin ei ollut. Lisää hämmästystä herätti että alla olleet hennot männyntaimetkaan ei olleet maittaneet. Ainoastaan pihlajia oli oikein hakemalla haettu ja jonkinverran riivittykkin ja katkottu. Sen vierestä sitten joku pienempi haapakin oli katkaistu mutta ei niitäkään koko alalla neljää-viittä enempää. Auta armias kun Harjavallassa mennään alalle niin lähes kaikkia haapoja kalvetaan ja kaikki pienemmät katkotaan ja riivitään. Mikä ihme ero on Pohjois-Satakunnan ja Keskisen Satakunnan hirvillä kun aina lähes näin on ollut. Siellä on todella helpolla päässyt Harjavallan sontaperseisiin verrattuna.

    Metsuri motokuski

    Uskaltaakohan tuohon kysymykseen vastata kun kuitenkin aletaan arvioimaan henkilön tietämystä ja haukkumaan yleisesti metsästäjiä kuinka vähän ne asioista tietävät.

    Mutta jos nyt kuitenkin. Pihlaja on hirvien ruokalistalla numero 1. Toinen on paju ja jne… On luonnollista että jos hirvellä on hyvät ruokamaat alueella niin ruokailu tapahtuu ilman muuta mieluisampaan ravintokohteeseen. Saman lailla me ihmisetkin toimitaan ”seisovassa pöydässä”. Harjavalla voi olla tilanne sellainen että alueella ei ole niin paljon hyviä ravintokasveja/ -kohteita että olisi varaa valita. Silloin ruokailu tapahtuu totaalisena ja tuho voi olla huomattava. Hirven ruokailualue on kohtuullisen iso näin talvella ja alue josta ravinto etsitään on useita satoja hehtaareja. Ainakin meillä päin on näin. Mitä pirstaloidummat ovat ruokalaitumet asutuksen tai muun syyn vuoksi niin ruokailu tapahtuu silloin suppeammalla alueella ja siten hyviä ravintokohteita ei ole määrättömästi ja syönti kohdistuu silloin myös huonompiin ravintokasveihin. Tällaisissa tapauksissa hirvikannan koolla on erityisen tärkeä merkitys jotta tuhoja ei syntyisi.

    Tämä oli vain minun ajatelma asiasta eikä se tarkoita että kaikki loputkin metsästäjät ovat ”uunoja”.

    A.Jalkanen

    Sekä minun että Nikulan tutkimukset tukevat Metsuri motokuskin näkemystä: alueella on väliä, ei ainoastaan hirvikannalla ja taimikon ominaisuuksilla.

    Berza

    Mitenkä A Jalkasen kirjoitus pitää ymmärtää ?

    Onko Satakuntien hirvien käyttäytymisessä siis eroa ?

    Hirvillä on tosiaan tietty makujärjestys ravinnon hankinnassaa, pihlaja no 1 jne, mutta ehken hirven ruuansulatus kaipaa välistä myös havupuuta, vaikka pihlajaa olisi yllinkyllin tarjolla. Ainakin omalla tiluksillani runsaasta lehtipuustosta huolimatta männyt oli myös käyneet kaupaksi.

    Vai onko hirviyksilöitten välillä eroavaisuukisa ravintomieltymisessä ?

    A.Jalkanen

    En osaa sanoa noihin ravintomieltymyksiin, mutta sillä on merkitystä millaisessa maisemassa taimikko sijaitsee.

    Puuki

    Eikös vasta ollut tarinaa Metsälehdessä (vai olisko se ollut jossain toisessa lehdessä),  miten hirviä ei kannata ruokkia talvella esim. rehukasveilla, koska ne ruoansulatuksensa takia käy sitten syömässä myös männyn taimia ”vastapainoksi”.

    Taimikon hoidossa pitkiin kantoihin katkasituista syöntipuista oli puhetta . Siitä tuli mieleen , että ilmalaivalla toimiva taimikonraivaussaha -protokin taisi jo olla keksitty ja koeajettukin, jos en ihan väärin muista. Taimikonhoidon kehittämisestä tehokkaammaksi siinä oli kysymys.Se sopisi myös hirvihaittataimikkojen pitkien kantojen tekoon. Ruma jälki mutta voisi toimia.

    jees h-valta

    Kiitos hyvistä vastauksista metsuri motokuski ja A.Jalkanen. Tuohon kyllä viittaa vahvasti. Maisemat ovat todella eri tyyppisiä Harjavallassa ja Siikaisten rajamaastossa. Siikaisten karumpia ja mäntyä paljon. Harjavallan joen pohjoispuoli kuusivoittoista, aika rehevää. Myös hoitotavoissa selvä ero. Kun Harjavallassa nuollaan pohjat tyhjiin niin Siikaisten kulmilla haapaa esim. maastossa luontaisestikkin. Sitä ilmeisesti saa ilman ongelmia kuten mäntyäkin. Mutta pihlajaa ei taida olla paljoa vaan minulla on tapana sitäkin pitää taimikoissa edelleen.

Esillä 10 vastausta, 171 - 180 (kaikkiaan 883)