Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Meinaatko visa että suorittavalla on vain havaintoja omista metsästään ? Uskon että hän on työurallaan nähnyt enemmän metsiä kuin moni muu. Mies joka tekee töitä alueurakoitsijalle ja päivät työskentelee kahdessa vuorossa näkee elämänsä aikana satoja tuhansia hehtaareja.
Jos sen perusteella kirjoittaa omia havaintoja niin ei ole kelvollista tekstiä kun se ei sovi yhteisiin ajatuksiin.
Hetkinen, missä minä niin olen sanonut, ettei suorittavalla muka olisi kokemusta muista kuin omista metsistään??
Kysyn nyt motomiehiltä: Minkä verran yleensä tiedätte niiden metsäkuvioiden hoitohistoriasta, joissa työskentelette? Omistajan varmaankin näette leimikkotiedoista, mutta mitä muita tietoja kulloisestakin käsittelyyn tulevasta kuviosta löytyy? (Jätetään nyt pois laskuista ihan ne tutut ”naapureiden ja kavereiden metsät”, ja sellaiset kuviot, joissa olette olleet jo aikaisemmin olleet hakkuilla)
Mitä historiatietoa visa tarkoitat? Minusta riittää kun motomies näkee leimikon. Tietää metsänomistajan tavoitteet ja sitten ne omat asiat. Jos tarkoitat taimikonhoitoja niin eihän sitä voi muuta arviota tehdä kuin mitä silmä näkee. Auttaako se kovin paljon että tietää jonkin taimikon historian ?
Kysyin sen takia, kun suorittava tuntuu ainakin kirjoitustensa perusteella tietävän hakkaamiensa leimikoiden hoitohistorian. Kutsuinkin hänet jo jokin aika sitten käymään tutustumassa männikkökohteisiin, joissa osaan on tehty energiapuuhakkuu, ja toiset taasen hoidettu ilman energiapuuhakkuuta. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten veikkaukset osuisivat oikeaan.
No…Visan ”onnistuminen” mitataan vasta päätehakkuussa. Itse olen joutunut käsittelemään energiapuuleimikoita , joita ei ole ”tarvinnut” harventaa enää ennen päätehakkuuta ja joiden puulajit päätehakkuussa ovat aivan jotain muuta ,kun istutusvaiheessa tavoiteltiin.
Jos tilastoja on uskominen ,alle puolet taimikoista on sevinnyt hoidon osalta tähän mennessä puhtain paperein. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta hirvivahinkoihin. Ensin syödään etukasvuiseksi kiriviä lehtipuun versoja, ja kun energiapuukorjuuta odottelevien lehtipuiden vihreä lehvästö karkaa ulottumattomiin, syödään kituvat männyt.
Kuuset ja männyt ja koivut, kaikki syödään ja nälkä tuntuu olevan jatkuva hirvillä meillä Satakunnassa. Suorittavan on turha kaunistella, nähtyä ja koettua on runsaasti, lukijoiden kuvissani kuusien syönninkin toin esiin. Kun rungot kalvetaan ei kasvukaan auta vaan aivan missä vain ja mikä puulaji vain kelpaa. Olen nyt toisaalta huvittunut kun hakkuullani mäessä on paikoin vaikea kulkea ilman metsäkalossien paskaantumista peuran ja hirven sontaläjistä. Että pluspuolella ehkä pieni lannoitusvaikutus mutta ei se korvaa kyllä syötyjen puiden poltinpuuksi menoa. Useimmiten juuri tyveltä joutuu pätkän poistamaan kun on paljaaksi kaluttua runkoa. Voisi ne mennä kuituna mutta en viitsi laittaa kun on joku moraali laittaa edes sellukelpoista tavaraa eteenpäin.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään